”Tekemätön työ vaivaa mieltä” ja syö miestä. Tietysti savolaiset ovat kääntäneet saman sanaparren positiivisesti mullin mallin: ”aloittamista vaille valmis”. Tahtoa on tarttua toimeen, mutta puhti ja päättäväisyys puuttuvat molemmista.
”Reilu 500 kilometriä suuntaansa ottaa aikaa ja rahaa”
Savolainen sutkaus sopii hyvin myös minun, syntyperäisen lappilaisen etämetsänomistajan taimikonhoitotöihini. Nuori hyvin kasvava mäntytaimikko Rovaniemellä kaipaa raivaussahaa. Olen tähän asti puolustellut itselleni aloituksen viirausta pitkällä matkalla palstalle. Reilu 500 kilometriä suuntaansa ottaa aikaa ja rahaa. Homman aloitusta kampittaa myös harva metsäautotieverkosto. Palstalle on pehmeää talvitienpohjaa pitkin noin 1.5 kilometriä ja umpimetsän halki vajaa kilometri. Sinänsä järkevältä mielenrahoitusmantraltani meni pohja pois, kun luin artikkelin Tokiossa asuvan etämetsänomistajan useiden hehtaarien vuosittaisista taimikonhoitourakoista (Terve Metsä 3/17, sivu 22). Pikkuisen on pidempi matka kuin minulla annonlaitaan, sellaiset 7000 kilometriä. Mutta kyllä minä sen oman taimikkoni hoidan, juuri sellaiseksi kuin itse halua. Joku päivä.
Realismia tekemiseen tulee, kun miettii reilun 5 hehtaarin urakan ajanmenekkiä. Sinänsä helppoa kangasmaastoa, ei lehtipuuvesakkoa ja poistettavan puun läpimittakin vielä inhimillinen muutama sentti. Kepikkoa kyllä riittää, muutaman ympyräkoealan mittausten perusteella runkojen määrä vaihtelee välillä 3000-9000 kappaletta hehtaarilla. Ammattilainen raivaa tätä ehkä hehtaarin päivässä, minä korkeintaan puolet siitä. Nopeasti laskettuna siis kahden viikon työmaa. Ainakin.
”Enkä edes vielä huomioinut mahdollista Kemera-tukea.”
Niinpä niin. Etämetsänomistajuudessa on hankaluutensa, tai oikeastaan omassa päättämättömyydessä. Yhdellä puhelinsoitollahan homma lähtisi rullaamaan, kuten viimetalvinen puukauppani. Puhelinsoitto, metsäasiantuntijan arviot ja hakkuuesitykset sähköpostilla, lyhyt neuvottelu uudestaan puhelimessa ja kuviot sekä paperit olivat selvänä. Hakkaamatta olisi tämäkin palsta jäänyt, jos olisi hankintana pitänyt itse tehdä. Ei vaan ole aikaa, eikä oikein työmiehen kuntoakaan fyysiseen metsurityöhön. Mikähän siinä, kun taimikonhoidon osalta päätöksen teko ei ole niin helppoa kuin puukaupassa, samalla viisiin ”pystykauppana” tämä taimikonhoitokin valmistuisi ja verovähennysten jälkeen kulukin olisi siedettävä. Enkä edes vielä huomioinut mahdollista Kemera-tukea. Luontainen nuukuus vai Sisäinen metsänpoika -henki – on kiva tehdä ihan itse omannäköisensä metsä?
Meitä rästitaimikon omistajia on paljon, joko olisi aika päivittää sananlasku: Aloitettu ja valmis – hyvällä mielellä.
ps. Kuvassa on ikivanha metsäpalon hiillyttämä kanto. Se kestää, vaikka metsä on ympäriltä hakattu ja nuori männikkö on jo kovassa kasvussa.
pps. Jos kuitenkin sisäinen metsänpojan tai -tytön henkesi vaatii sinua tekemään taimikonhoidon omatoimisesti, kannattaa se tehdä tämän oppaan opeilla.
Juha Hanni
Kirjoitukset Juha Hanni (katso kaikki)
- Sukupolvenvaihdos pääsi yllättämään - 4.12.2017
- Tekisinkö taimikonhoidon itse? - 5.9.2017
- Ötökkälaki - 1.6.2017
- Radio tavoittaa metsänomistajan - 10.3.2017