Miten kasvatetaan sekametsä, kun istutusvaiheessa viljellään yleensä vain yhtä puulajia? Mitä hyötyjä tai riskejä sekametsän kasvatukseen liittyy? Entä miten sekametsäprojekti kannattaa toteuttaa?
Suomessa esiintyy noin 30 luontaista puulajia, joista metsätalouden pääpuulajeja ovat mänty, kuusi ja koivu. Sekametsässä on erään määritelmän mukaan pääpuulajin lisäksi vähintään 25 % täydentäviä puulajeja. Sekametsällä on kiistattomia etuja. Sen puusto pystyy käyttämään ravinteita tehokkaammin hyväkseen kuin yhden puulajin metsissä, lisäksi sekametsien terveys ja tuhonkestävyys voi olla yhden puulajin metsiköitä parempi.
Metsänomistaja voi omilla toimillaan rikastuttaa metsäänsä, ja se myös kannattaa. Esimerkiksi mäntyvaltaisen metsän puuntuotoskyky on suurin silloin, kun seassa kasvaa koivua, kuitenkin selvästi vähemmän kuin mäntyä. Kasvuvaikutus voi olla 10–15 %:n luokkaa.
”Tunne maaperä
Lehtipuut ja kuusi eivät menesty karuilla mailla. Yksittäisinä puina tai oikeissa maastonkohdissa ne kuitenkin rikastavat metsäluontoa esimerkiksi riistan ja lintujen näkökulmasta. Rehevillä mailla esimerkiksi männystä ei kasva laadukasta puuta, vaan siitä tulee oksaista ja tyvekästä.”
Talousmetsää uudistettaessa istutetaan tai kylvetään yleensä mäntyä, koivua tai kuusen taimia. Tällä varmistetaan hyvin kasvava uusi metsikkö ja täytetään metsälain edellyttämä uudistamisvelvoite.
Uudistusalan erilaiset maaston kohdat voidaan istuttaa eri puulajeille. Esimerkiksi kivikot männylle ja ravinteikkaat notkelmat kuuselle tai koivulle. Näin syntyy sekametsä puulajiryppäittäin. Tähän sisältyy myös haasteita, esimerkiksi koivun kasvuvauhti on havupuita rivakampaa ja edellyttää taimikonhoitoa aikaisemmin kuin havupuilla. Eri puulajien viljely samalle kuviolle edellyttää hyvää ammattitaitoa, puulaji- ja maaperätuntemusta ja intensiivistä hoitoa.
Sekametsää kannattaakin alkaa kasvattaa täydentävistä luontaisista taimista.
Kalliolle, kukkulalle – maaperä määrää kasvukyvyn
Viljeltävä taimi valitaan maaperän mukaan: karuille maille sopii mänty, viljavammille maille kuusi tai koivu. Suomessa metsiköihin syntyy puuntaimia myös luontaisesti, ja metsänhoidon eri vaiheissa valitaan lopulliset kasvatettavat puut.
Ensimmäinen toimenpide on varhaisperkaus noin viiden vuoden kuluttua istutuksesta. Siinä poistetaan lehtipuuvesakkoa, jotta ne eivät kovalla kasvullaan tukahduta istutustaimia. Aukkopaikkoihin luontaisesti syntyneet hyvälaatuiset puut jätetään kasvamaan.
Taimikonhoidossa valitaan kasvatettavat puut
Kun taimet ovat 3–5 metrin pituisia, muotoillaan metsikön lopullista rakennetta. Itse päätyö tehdään viljelytaimien hyväksi, mutta nyt voidaan valita eri puulajeja rikastuttamaan metsikön monimuotoisuutta.
Taimikonhoito tehdään raivaussahalla, ja valitaan poistettavat sekä metsään kasvamaan jätettävät yksilöt. Sekametsää tehdessä kannattaa suosia kasvupaikalle sopivia puulajeja. Karuimmilla tuoreen kankaan mailla menestyvät kaikki pääpuulajimme; mänty, kuusi ja koivu. Jäkäläkankailla menestyy vain mänty.
Puiden ominaisuudet on hyvä tuntea. Koivu ja mänty ovat valopuita ja tarvitsevat runsaasti tilaa kasvulle. Ne myös kasvavat alussa eri vauhtia. Koivu on hätäisin alussa, mänty ja kuusi kirivät myöhemmin ohi.
Rehevimmillä kasvupaikoilla kuusi ja lehtipuut ovat hyvä valinta. Pääpuulajien lisäksi sekametsikköön sopivat riistanäkökulmalla pihlajat, lepät ja raidat.
Ensiharvennuksen aika
Ensimmäisen puukaupan yhteydessä metsiköt pääsääntöisesti alaharvennetaan, jolloin poistetaan varjoon jääneitä pienempiä puita. Sekapuustona kasvatettavassa metsikössä tulee suosia pääpuulajin lisäksi muita lajeja.
Sama pätee myös toiseen, 50-vuotiaalle metsikölle, tehtävään harvennukseen. On hyvä muistaa, että puiden lukumäärä vähenee jatkuvasti, kun puut kasvavat ja järeytyvät. Korjuuohjeissa määritellään oikea kasvatustiheys ja tavoiteltavat puulajisuhteet.
Teksti: Juha Hanni
Kuva: Teemu Kallio
Miksi sekametsä?
Sekametsä miellyttää silmää ja on virkistyskäytöltään ja luontoarvoiltaan rikas
Sekametsä kestää paremmin metsätuhoja (esimerkiksi kuusen kuoriaistuhoja) ja siten parantaa metsän tuottoa koko kiertoajan kuluessa
Sekametsä vähentää juurikäävän leviämisriskiä (lahoa) kuusikoissa
Etenkin kuusikot hyötyvät lehtipuukarikkeesta, joka vähentää maan happamoitumista ja lepällä on jopa lannoittava vaikutus
Sekapuusto lisää maanpinnan kasvuston lajimäärää etenkin kuusikoissa. Metsänkasvatus on noin 60–80 vuoden projekti. Isoimmat päätökset metsän kehityksen kannalta tehdään ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Taimikonhoidossa päätetään ja aloitetaan myös sekametsän kasvatus.