Normaalimetsä tuo tasaista tuottoa

Venäjän keisarikunnan aikaan 1800-luvulla metsää hakattiin, mutta uutta ei istutettu. Metsänomistajien valistamiseen syntyi ajatus tasaista tuottoa tekevästä normaalimetsästä.

Teksti: Juha-Pekka Honkanen 
Kuvat: Jorma Silkelä / Vastavalo.net ja iStock

 

Normaalimetsän historia juontaa juurensa aina Venäjän keisarikunnan aikaan asti. 1850-luvulla maanmittauksen ylihallituksen yli-inspehtori Claes Wilhelm Gyldén nosti metsävarojen riittävyyden uuteen arvoonsa. Tuolloin metsää hakattiin rakennustavaraksi, mutta istuttamisen taitoa ei vielä ollut.

Metsätalousoppia tuotiin Saksasta, ja 1900-luvulla suomalainen metsätalous alkoi asettumaan nykyisiin uomiinsa. Vuonna 1930 Helsingin yliopiston metsänarvioimistieteen professori Erik Lönnroth kirjoitti Maa ja metsä -kirjasarjassa normaalimetsästä. Suomella oli silloin jo omaa paperiteollisuutta, ja tukkien sijaan metsän kulta oli sellupuuta. Näkemys oli, että kasvattamalla metsiä pitkäjänteisesti, normaalimetsien jatkuva sellu- ja tukkivirta toisivat tiliä tasaiseen tahtiin vuosikymmenien mittaan teollisuudelle ja metsänomistajille.

Yhä tänä päivänä normaalimetsä tuo tuottoa metsänhoidon kuluihin ja isompaa kantorahatuloa tasaisin määräajoin. Se onnistuu, kun kaikki ikälajit ovat edustettuina metsäomaisuudessa.

Monimuotoisella metsällä on rikkaat virkistysarvot

Sotavuosien jälkeen metsätalousopit ovat muuttuneet useasti. Nykypäivänä metsien virkistys- ja luontoarvot tunnistetaan ja tunnustetaan takavuosia paremmin. Vaikka normaalimetsän idea on kehittynyt talousajattelu edellä, monimuotoisten metsien arvostus pitää mallin ajanmukaisena edelleen. Normaalimetsän omistaja näkee tiluksillaan metsäluonnon koko kirjon. Muuhun metsäomaisuuteen nähden uudistettavat alat ovat pienimmästä päästä, ja kun normaalimetsän arvomaailmaan tutustuu syvemmin, on se vain hyvä asia.

Tavoitteellisessa normaalimetsässä taimikkoa on liki tuplaten uudistettaviin aloihin nähden, kuten myös harvennettavia kasvatusmetsiä. Tavoitemäärät näiden välillä eivät kuitenkaan veitsenterävät. Normaalimetsässä kuviorajoilla muodostuu runsaasti elämää, ja metsä on rikkaimmillaan juuri siellä, missä olosuhteet vaihtuvat. Heinät ja marjat viihtyvät valoisissa aukoissa, ja metsän reuna antaa eläimille suojaa. Vanhempien metsien varjosta löytyy lahottajien ja sienten valtakunta.

Lopulta on uudistushakkuiden aika. Tuolloin metsään tulee aukko ja taimet istutetaan. Näin kierto alkaa alusta. Tällöin normaalimetsän varttunein kolmannes on iäkkäintä puustoa. Hakkuuaukea aloittaa kasvun uudeksi metsäksi, ja eläimet siirtyvät paikalle siellä kasvavan ravinnon perässä, usein myös hirvetkin taimien perässä.

Normaalimetsä säästää ahneudelta

Monimuotoisuus on normaalimetsässä myös taloudellinen arvo. Se turvaa tasaisen kassavirran, sillä uudistushakkuut ovat vain osa metsän elinkaaren aikana kertyvästä puukaupasta.

Normaalimetsässä taimikoita on 25 prosenttia, nuorta metsää 30 prosenttia, varttunutta puustoa 30 prosenttia ja uudistuskypsää metsää 15 prosenttia. Mitä se tarkoittaa? Arkiset työt jakautuvat samassa suhteessa metsänhoidon töihin ja kasvatushakkuut motoille. Päätehakkuut palkitsevat aika ajoin pankkitiliä vuosikymmenten aktiivisesta metsänhoidon tuloksista. Normaalimetsän kertatuotot ovat jättipottia pienempiä, mutta tuloja tulee tasaisena kassavirtana, kuten ensiharvennuksissa kuitupuuna, mutta puuston myöhemmin järeytyessä myös tukin osuus kaupassa kasvaa.

Metsän arvo ottaa harppauksia, vaikka normaalimetsän kassavirta onkin tasainen. Arvonnousuja tulee tasaisin väliajoin monessa eri kasvuvaiheessa. Ensimmäinen arvonnousu tapahtuu silloin, kun taimet istutetaan käytännössä vain maapohjan arvoiselle aukealle. Seuraavaksi arvo nousee silloin, kun taimista varttuu kuitupuuta. Vuosien edetessä kuidusta kasvaa tukkipuun kokoista. Tasapainoisen jakauman ansiosta molemmista riittää puukauppamahdollisuuksia ja tuloa.

Normaalimetsä kantaa sukupolvien yli

Normaalimetsä tarjoaa kohtuullisen määrän myytävää puuta kerrallaan, sillä uudistettaviin aloihin verrattuna kasvuvaiheessa olevaa metsää on moninkertainen määrä. Sen ansiosta metsäomaisuus myös yltää sukupolvien yli. Normaalimetsä ei päädy hakattuna maapohjana huutokauppaan, vaan monipuolinen jakauma tarjoaa työtä ja tuloa jopa kolmelle sukupolvelle.

Normaalimetsän kehitys voi myös vinoutua perinnönjaossa. Näin käy, jos uudistuskypsää metsää on pidetty pankkina vuosikymmenten ajan. Sukupolvenvaihdoksessa uudistuskypsää metsää onkin reilusti enemmän kuin 15 prosenttia. Perinnönjaon jälkeen hakkuut tulevat eteen, kun perintöverot ja muiden perinnönsaajien osuudet lankeavat maksuun. Jos metsäomaisuudesta hakataan leijonanosa perintökuluihin, puukaupat jäävät kokonaan välistä seuraavalta sukupolvelta.

Varsinainen vahinko on kuitenkin tapahtunut jo aiemmin, sillä uudistuskypsän metsän osuus on kasvanut jossakin välissä tarpeettoman suureksi. Nauti siis metsänhoidon tuloksista itse, silloin kun on sen aika. Normaalimetsän arvomaailmassa taimikot, kasvatusmetsät ja uudistusmetsät ovat samanarvoisia, mutta taimikon verotusarvo on vain nimellinen. Ajoittain tulee tuloa, muulloin nautitaan marjastuksesta, sieniapajista ja vuodenaikojen mukaan elävistä metsämaisemista.

Normaalimetsä ei ole itsestäänselvyys

Normaalimetsän perusidea voi tuntua tutulta, vaikka jakaumaprosentit eivät heti soittaisi kelloa. Oman metsän jakauman voi tarkistaa myös ilmaisesta eMetsä-suunnitelmasta. Jos metsätuloa tulee tasaisesti ja hoitotöitäkin riittää, metsät ovat tämän perinteen mukaisia. Tällöin aika kuluukin ennemmin harvennustöissä, luonnon antimia keräillen ja ympäröivän luonnon muutosta seuraillen.

Normaalimetsän idyllin voi kuitenkin menettää. Myrsky voi runnella hyvän kasvatusmetsän ja aloittaa sukupolvia kestäneen työn alusta. Avainasemassa on uudistuskypsien metsien oikea-aikainen hakkuu. Tällöin kasvuvaiheeseen jää merkittävästi enemmän metsää jäljelle. Näin tuloa tulee kerrallaan vähemmän, mutta tilan ylläpitoon ja omaisuuden kartuttamiseksi sitä tulee riittämiin.

eMetsä-verkkopalvelusta voit tulostaa tilakohtaisen Metsäsuunnitelman raportin, jossa on puustotiedot kuvioluetteloina ja karttoina sekä runsaasti hyödyllistä tietoa metsänhoidon tueksi. Raportista selviää pylväsdiagrammina myös oman metsäsi kehitysluokkajakauma. Tarkista vaikka heti: https://emetsa.fi/  Turvalliseen kirjautumiseen tarvitset vain pankkitunnukset.

 

Normaalimetsä

Normaalimetsä tarkoittaa metsätilan pinta-alan tavoitteellista ikäjakaumaa eri kehitysvaiheissa:

• Taimikot 25 %
• Nuoret metsät 30 %
• Varttuneet 30 %
• Uudistuskypsät 15 %

Normaalimetsän etuja

• Luontoarvoiltaan monipuolinen eri-ikäinen metsätila
• Tasainen kassavirta tuloissa ja menoissa
• Hyvä puuntuotto ja kannattavuus
• Perinnönjaossa hyvää vero­suunnittelua

eMetsä-suunnitelman kuvioiden kehitysluokat

• A0 aukea, sisältää säästöpuu­ryhmät
• S0 siemenpuumetsä, runkoja n. 50 kpl/ha
• T1 pieni taimikko, alle 1,3 m pitkä
• T2 varttunut taimikko,
• yli 1,3 m pitkä
• 02 nuori kasvatusmetsä, ns. ensiharvennukset
• 03 varttunut kasvatusmetsä, ns. väljennysharvennukset
• 04 uudistuskypsämetsä
• Y1 ylispuustoinen taimikko
• ER eri-ikäisrakenteinen eli jatkuvan kasvatuksen metsikkö

 

Perintövero on progressiivinen

Mitä puustoisempi tila, sitä arvokkaampi omaisuus se on myös perintöverojen määrää laskettaessa. Esimerkiksi veroluokassa 1 perintövero on omaisuuden arvon mukaan 7–19 %.

Tasapainoinen metsätilan kehitysluokkajakauma varmistaa myös yli sukupolvien sukuvarallisuuden kestävän kehityksen.

 

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä 1/2021 lehdessä.