Terve Metsä jalkautui seuraamaan motokuski Juho Nykäsen työtä. Ammattilaisen työstämä millintarkka työnjälki pistää nostamaan hattua. Varsinkin, kun työkalulla on painoa noin 20 tonnia.
Teksti: Tuomas I. Lehtonen
Kuvat: Mikko Nikkinen
Kello on neljä. Herätyskello pirahtaa soimaan ja Metsätyö Pasi Leinosen metsäkoneenkuljettaja Juho Nykänen kampeaa itsensä sängystä. Mies nauttii tukevan aamupalan, pesee hampaansa ja pakkaa eväät. Mikkeliläisen kerrostalon ovi kolahtaa naapurien vielä nukkuessa.
Nykänen pyöräyttää Mitsubishin pick-upin kotinsa lähellä sijaitsevan huoltoaseman pihaan ja tankkaa lavalla olevan säiliön täyteen polttoöljyä. Sitten matka jatkuu kohti Ristiinaa. Työmatkaan menee vain 20 minuuttia. Perillä ollaan kello 6. Monesti työmatkaan pitää varata enemmän aikaa, sillä toisinaan urakkakohteet voivat sijaita jopa 70 kilometrin etäisyydellä Mikkelistä.
Nykäsen pomo on kuljettanut John Deere 1270E -moton lavetilla työmaalle edellisenä päivänä. Vettä sataa kaatamalla. Ilman taskulamppua pilkkopimeässä ei selviäisi. Nykänen sujauttaa kypärän päähänsä, vie työmaasta varoittavat kyltit tien laitaan, tarkastaa ripeästi koneen moottoriöljyt ja käynnistää moottorin sekä moton led-valot.
Kirkas humahdus saa ympäröivät puut elämään.
Moottorin lämmetessä Nykänen tarkastaa tietokoneelta kohteen metsäsuunnitelman ja kertaa mielessään metsänomistajan toiveet työohjeesta. Ohjaamossa tulee lämmin, ja pian Nykänen ripustaakin huomiovärisen työtakkinsa penkin selkänojalle.
Osaava motokuski ei työstä yhtä puuta pitkään. Vaikeampikin tapaus on poikki ja pinossa muutamassa minuutissa.
Kahvat ja napit hallussa
Nykänen aloittaa työt katkomalla puut koneen ajouralta ja sen ympäriltä. Sen jälkeen hän etenee työmaalla sektoreittain.
Nykänen ohjaa harvesterikouran puun tyvelle kahta kahvaa käyttäen. Työssä pitää varoa, että koura ei saa osumia maakivistä. Moto yltää tarraamaan 10 metrin etäisyydellä olevaan runkoon. Kahvojen vieressä olevilla napeilla Nykänen valitsee puulajin, käskyttää sahaa, lukitsee rungon katkaisupituuden ja suihkuttaa juurikäävän kasvua ehkäisevän kannonkäsittelyaineen.
Hakkuupään järeä sahalaikka selviää jopa 80-senttisten runkojen katkomisesta. Yhden puun käsittelyyn menee 1–2 minuuttia aikaa riippuen puun koosta, oksaisuudesta ja kasvupaikasta. Katkotut puut Nykänen asettelee pinoihin puulajiluokittain.
Työolosuhteet kunnossa
Ohjaamossa kuskilla on hyvät oltavat. Penkki myötäilee kehoa täydellisesti ja Radio Ylex rytmittää tekemistä. Työrauha harvemmin katkeaa, joskin joinakin päivinä joutuu ottamaan puhelun tai kaksi. Lounaaksi pakatut ruisleivät ja termarissa muhinut kahvikin on mukava nauttia maisemakonttorissa.
Vähintään 2–3 kertaa päivässä Nykänen kipuaa alas motosta ja jaloittelee tovin, jotta fysiikka pysyy kunnossa.
Välillä työt pitää keskeyttää myös teräketjun vaihdon ajaksi. Tylsyneen ketjun tunnistaa äänestä ja sahauksen hidastumisesta. Vaihtotyö vie tottuneilta käsiltä minuutin verran.
Kun työpäivää on jäljellä puolisen tuntia, Nykänen ajaa moton parkkiin tasaiselle paikalle. Neljä klikkausta ja info päivän työsuoritteesta lähtee WoodForce-ohjelmalla Stora Ensolle.
Koneen sammuttamisen jälkeen Nykänen lisää sahaan teräketjuöljyä, rasvaa hakkuupään ja täyttää kantokäsittelyaineen säiliön. Lopuksi hän ajaa Mitsubishin moton rinnalle ja siirtää sähköpumpun avulla polttoainesäiliöstä löpöä moton 300-litraiseen tankkiin.
Yrittäjä Pasi Leinosen saapuessa iltavuoroon Nykänen kertaa lyhyesti päivän tapahtumat. Sitten Mitsun keula kääntyy kohti Mikkeliä. Takana on jälleen yksi työntäyteinen päivä. Puita on kaadettu urakalla, kuten kaikkina muinakin työpäivinä. Tylsää työ ei Nykäsen mukaan kuitenkaan ole. Vain harvalla konttorityöläisellä on yhtä mahtavat maisemat. Ja vielä harvemmalla ne vaihtuvat yhtä vilkkaasti. Viikon päästä Nykänen työskentelee jo jossain ihan muualla.