Lapsuudenkotiani ympäröi joka puolelta metsä. Talvisin ainoat toimivat kulkuneuvot olivat sukset tai reet. Koulumatka oli viisi kilometriä ja se tapahtui lumien aikaan aina hiihtämällä.
Kerran pakkasta oli yli neljäkymmentä astetta ja hiihtoreitti kulki vanhan koivikon poikki, jossa lapsen mielestä kasvoi maailman suurin koivu. Juuri kun olin sen kohdalla, kuului valtava pamaus, enkä tiennyt mistä se johtui. Kerroin asiasta aikaihmisille ja he kertoivat puiden pamahtelevan usein pakkasella. Seuraavana keväänä siinä suuresta koivusta oli pitkä halkeama, josta valui valtavasti mahlaa. Puu jatkoi kaikesta huolimatta kasvamistaan. Uskoin sen kuitenkin kärsineen melkoisesti suuresta halkeamasta. Asuimme lähellä Suomen suurinta lehtikuusimetsää ja teimme sieltä joskus hakkuutähteistä polttopuita. Nekin paukkuivat melkoisesti tulipesässä palaessaan. Minulle syntyi sellainen tunne, että aikuiset eivät puhuneetkaan minulle totta, kun paukkumiseen ei tarvittu edes pakkasta.
”Kuului valtava pamaus, enkä tiennyt mistä se johtui”
Joskus kun pakkasta oli neljäkymmentä astetta, menin vielä enemmän hämilleni koko asiasta. Isä ei voinut kaataa puita niin kylmällä, sillä niihin olisi silloin syntynyt kylmästä johtuvia vaurioita. Ymmärrystäni ei varsinkaan lisännyt se, että hän hakkasi halkoja mielellään kovassa pakkasessa.
Myöhemmin selvittelin itselleni puiden paukkumista pakkasella. Kun lämpötila laskee nopeasti, niin puun rungon pintaosa jäätyy nopeasti ja silloin se kutistuu. Sisäosa taas ei kutistu ja ulkopuoli on kuin liian pieni palttoo puun päällä päällä. Se repeää paukahtaen. Jos halkeamissa on ennestään vettä, se tehostaa halkeamista. Hyvin usein varsinkin koivuissa, tammissa ja vaahteroissa on sellaisia harjanteita. Havupuissa halkeamat ovat lehtipuita harvinaisempia.
Mökkimme on rakennettu osittain hyvin vanhoista honkahirsistä ja nekin paukkuvat pakkasella. Vaimo ja vieraat jopa joskus ovat pelästyneet moisia ääniä ja naksahtelua. Luulisin sen johtuvan siitä, että kun suhteellisen nopeasti nostamme lämpötilaa, niin se voi aiheuttaa kosteuden muuttumissa rajapinnoissa. Lapsuudessa tällaisen nurkissa paukkumisen kerrottiin syntyvän pakkasukon apureiden nurkkiin lyömisestä. Se piti lapset kurissa ja nuhteessa.
Talvesta on myös jossain mielessä hyötyä pienille puun taimille. Lumi suojaa pahimmalta jäätymiseltä, kylmyydeltä ja kuivuudelta ja jopa isoilta eläimiltäkin. Pienet jyrsijät tekevät tuhojaan myös lumen alla. Liika lumi tekee tykkyjä, katkoo latvoja sekä kokonaisia puita. Talvina, jolloin on paljon lunta, puiden kasvuunlähtö myös saattaa viivästyä.
