Innovointi on tärkeä osa Stora Enson tekemää työtä, vaikkei se aina näykään päälle päin. Esittelemme muutaman tuoreen kehityshankkeen ja pari metsänhoidon ikivihreää keksintöä, joille ei ole löytynyt haastajaa.
Teksti: Minna Kalajoki
Moni keksintö – tai nykykielellä innovaatio – on saanut alkunsa pyrkimyksestä ratkaista jokin ongelma tai helpottaa työtä. Stora Enso on vuosikymmenten saatossa ollut mukana monessa metsäalan kehitysvaiheessa.
Digitaalinen tieto ja palvelut yleistyvät myös metsäalan arjessa.
Uusimmat innovaatiot nojaavat digitalisaatioon ja sen avulla hyödynnettävään valtavaan määrään tietoa. Ikivihreitä innovaatioita ei välttämättä ollut suunniteltu kestämään aikaa, mutta joskus hyväksi havaituille konsteille ei vain kerta kaikkiaan löydy korvaavia keinoja.
Robottirekkaa ohjataan etävalvomosta
Stora Enson Uimaharjun sahalla syntyvät hakekuormat kuljetetaan päälle päin aivan tavallisennäköisellä rekalla Enocellin sellutehtaalle. Kuljettaja on vielä varmuuden vuoksi mukana, mutta ensi vuonna ajoneuvon on tarkoitus suoriutua noin 1,4 kilometrin matkasta itsenäisesti. Kuljettaja voi tällöin istua mukavammassa tuolissa etävalvomossa ja seurata reaaliajassa useammankin rekan etenemistä.
Stora Enson Uimaharjun robottirekka on monen toimijan yhteishanke.
Robottirekkaa testataan vielä eri vuodenaikoina ja sääolosuhteissa vuoden loppuun saakka. Käyttöönoton on suunniteltu tapahtuvan vuoteen 2022 mennessä. Konsepti otetaan käyttöön vaiheittain ensin Storan Enson kotimaan tuotantolaitoksilla ja sen jälkeen maailmanlaajuisesti.
– Testaamme vielä radioaaltoihin perustuvaa henkilön tunnistavaa teknologiaa, minkä jälkeen robottirekan käyttöaluetta voidaan laajentaa, Stora Enson automaattisen ajamisen kehittämisen projektipäällikkö Ahti Ullgren kertoo.
Ilman kuljettajaa liikkuvalla ajoneuvolla voidaan vähentää päästöjä, parantaa turvallisuutta ja ergonomiaa sekä saavuttaa kustannussäästöjä. Robottirekka on monen toimijan yhteishanke. Mukana kehitystyössä on ollut muun muassa Teknologian tutkimuskeskus VTT.
Tervetuloa virtuaalimetsään!
Stora Enson Virtuaalimetsä-sovellus avaa jokaiselle suomalaiselle metsänomistajalle mahdollisuuden vierailla virtuaalisesti omassa metsässään tietokoneen tai mobiililaitteen avulla.
Virtuaalimetsä on osa Stora Enson eMetsä-palvelukokonaisuutta. Sovelluksessa on käytetty hyväksi avointa metsävaratietoa ja peliteknologiaa. Puisevat numerot saavat eloa, kun metsänomistaja voi liikkua todentuntuisesti kolmiulotteisessa metsässään tai lentää sen yllä.
Virtuaalimetsä-sovelluksella voi pian seurata jopa yksittäisten puiden kasvua.
Kuvat ovat toistaiseksi animoituja kuvia, mutta kopterikuvausteknologian kehittyessä puista saadaan hyvinkin luonnollisen näköisiä. Pian sovelluksella voi seurata jopa yksittäisten puiden tilaa ja kasvua. Aikaulottuvuus on myös mukana, sillä metsänäkymää voi simuloida jopa vuosikymmenten päähän. Ehkä eniten sovelluksesta saakin irti, kun ottaa puhelimen mukaan metsään ja seuraa siinä kävellessä, miltä juuri se kohta metsästä näyttää vaikkapa 30 vuoden kuluttua.
Eri lähteistä koottua tietoa hyödyntävä sovellus antaa myös ehdotuksia esimerkiksi sen suhteen, kuinka juuri kyseistä kuviota kannattaisi hoitaa ja mitkä sen taloudelliset vaikutukset olisivat.
Dronet tuholaisjahdissa
Dronet eli kuvauskopterit ovat testikäytössä Stora Enso Suomen lisäksi Ruotsissa ja Tšekissä. Multispektrikameroilla varustetuilla koptereilla paikallistetaan muun muassa kirjanpainajatuhoja.
– Ilmasta kuvatun materiaalin avulla kirjanpainajatuhot erottuvat selvästi. Kuvien perusteella voidaan paikallistaa myös esimerkiksi myrsky- ja lumituhoja. Tuhot havaitaan näin nopeammin kuin metsässä kulkien. Kun isot metsäalueet on ensin kuvattu, niille voidaan tehdä täsmäiskuja kävellen vain niillä alueilla, joilla tarvitaan lisäselvitystä, kehityspäällikkö Mika Korvenranta mainitsee.
Dronet ovat näppärä työkalu, jolla metsänomistajia voidaan palvella entistä paremmin.
Tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet menetelmän olevan tarkka, ja jatkokehitys etenee vauhdilla. Kopterikuvauskin kytkeytyy laajemmin Stora Enson eMetsä-palveluihin. Esimerkiksi Virtuaalimetsän yhdeksi osa-alueeksi voidaan liittää metsän terveystilanteen seuranta.
– Kopterikuvan avulla esimerkiksi etämetsänomistaja voisi näppärästi seurata metsänsä tilaa ja kasvua jopa yksittäisen puun tarkkuudella. Dronet eivät korvaa metsäkäyntejä, mutta ovat metsäasiantuntijoille näppärä työkalu, jolla voimme palvella metsänomistajia entistä paremmin, Korvenranta sanoo.
Korjuukelpoisuuskartta osoittaa parhaat reitit
Jo useamman vuoden käytössä olleet korjuukelpoisuuskartat on valtakunnallinen Metsäkeskuksen hanke. Kartat täydentävät ihmissilmän havaintoja, ja toimivat merkittävänä apuna hakkuualuetta määriteltäessä ja metsäkoneiden korjuureittejä suunniteltaessa.
Hakkuukoneen ja ajokoneen näytöiltä luettavat korjuukelpoisuuskartat auttavat kuljettajaa suunnittelemaan ajoreitit.
Hakkuukoneen ja ajokoneen näytöiltä luettavat kartan olosuhdetiedot auttavat kuljettajaa suunnittelemaan ajoreitit maaston kantavimmille kohdille. Korjuukelpoisuuskarttoja käyttämällä voidaan tehokkaasti välttää maastovaurioita.
Olosuhdetieto on entistä arvokkaampaa, koska sääolosuhteet ovat viime vuosina muuttuneet. Esimerkiksi eteläisen Suomen talvet ovat nykyään niin lauhoja, ettei maa jäädy välttämättä ollenkaan. Paraikaa järjestelmää kehitetään niin, että karttatiedot päivittyisivät senhetkisten sääolojen mukaisesti korjuuajon aikana.
Metsäasiantuntijoilla on puukaupan suunnittelun tueksi käytössään samat karttatiedot kuin korjuuyrittäjillä. Perinteinen kuviokartta ei huomioi korjuuolosuhteita, joten uudesta karttatiedosta on iso apu. Pehmeiden maiden kohteisiin voidaan liittää kantavia maita korjuun onnistumisen varmistamiseksi.
Metsänhoidon ikivihreät
Vanhassa vara parempi – hakkuukonemittaus
Alun perin pohjoismaisena yhteistyöhankkeena kehitetty hakkuukonemittaus otettiin käyttöön 80–90-lukujen taitteessa. Hyväksi havaitulle menetelmälle ei ole vielä löytynyt haastajaa.
– Samalla kun hakkukoneen kouralla karsitaan ja katkotaan runkoa, sen anturit mittaavat rungon pituuden yhden senttimetrin ja läpimitan yhden millimetrin tarkkuudella, Stora Enso Metsän kehityspäällikkö Kalle Kärhä kertoo.
Hakkuukonemittaus on integroitu tavanomaiseen hakkuutyöhön.
Toinen etu on se, että hakkuukonemittaus on täysin integroitu tavanomaiseen hakkuutyöhön. Hakkuukoneen kuljettaja voi seurata mittaustyön etenemistä oman työnsä ohella. Hakkuukonemittaus tuottaa tietoa myös runkojen katkontaan: rungon arvoa ennustavat ja maksimoivat katkontaehdotukset tuotetaan koneenkuljettajalle kunkin rungon mittaustiedon pohjalta.
Mittausmenetelmä on käytössä noin 80 prosentissa Suomen markkinahakkuissa. Se on myös virallinen menetelmä, jonka tulosten perusteella määritellään metsänomistajan kantorahatulot ja hakkuukoneyrittäjän urakointimaksut.
Taimikoihin puree edelleen raivaussaha
Maamme taimikot hoidetaan edelleen metsurin ja raivaussahan voimin, joka alkoi korvata vesuria 1970-luvulla. Sitä varhaisemmat raivaussahat olivat raskaita ja kömpelöitä, ja sopivat lähinnä maatilan metsätöihin. Nykyiset raivaussahat ovat 1980-luvun innovointia.
Raivaussahalle ei monista yrityksistä huolimatta ole löytynyt haastajaa.
Laitteelle ei ole löytynyt haastajaa, vaikka kaikenlaisia uusia laitteita on kehitelty ja kokeiltu. Toki nykyisten mallien ergonomia on parempi ja päästöt vähäisempiä. Onpa parhaissa malleissa kahvalämmityskin.
Raivaussahalla pienen vesakon ja taimikon hoito hoituu selkä suorana moottorivoimin. Metsurin ajanmenekki vaihtelee suuresti sen mukaan, minkälaisesta metsästä on kyse. Metrinmittaista ja sormen paksuista vesakkoa niittää raivaussahalla jopa hehtaarin päivässä.
Metsämuseon tilastojen valossa raivaussaha ei kuitenkaan taida olla suomalainen keksintö: kesäkuun 1974 tiedoissa mainitaan, että Metsähallituksen metsureilla käytössä olleista raivaussahoista 97 % oli ruotsalaisia.
Kohta viisikymppinen menetelmä ei väisty
Pottitaimi, eli juuripaakussa oleva taimi ja siihen liittyvä istutusputki on kohta 50-vuotias suomalaiskeksintö, jolle ei ole keksitty korvaajaa. Arvioiden mukaan yli 90 % istutusalasta istutetaan hyväksi havaitulla menetelmällä.
Keksintö itsessään on nerokas: pottiputki isketään jalalla maahan, ja taimi putoaa muokattuun maaperään, kun käyttäjä polkaisee putken alaosassa olevaa vipua. Istutusputki varmistaa, että taimi asettuu suoraan ja oikeaan syvyyteen.
Pottitaimimenetelmällä istutetaan edelleen yli 90 % metsiemme istutusalasta.
Helposti opittavan ja edullisen menetelmän keksiminen toi huomattavaa helpotusta kuokalla ja avojuuritaimilla istuttamiseen, mikä tarkoitti tuntikausien kyykkimistä. Pottitaimien istuttaja työskentelee selkä suorana ja putken mekaniikka keventää työtä.
Mukana kulkevaan taimivakkaan mahtuu liki sata tainta, ja riuska tekijä ehtii päivässä istuttamaan noin hehtaarin metsää. Juuripaakkuun lisätään vielä ravinteita, jotta taimi saa hyvän lähdön.
Jutun lähteenä on käytetty myös Metsämuseo Lustoa.