Valkealan kartanon viiden hehtaarin suuruisessa männyn ensiharvennusmetsässä voi hakkuun jälkeen huoletta kulkea vaikka kädet levällään. Hakkuussa puustosta poistettiin noin kolmannes eli 60–65 kuutiota hehtaarilta.
Ensiharvennuksessa tehdään metsäänjääville rungoille tilaa kasvaa. Männyllä on oltava riittävästi tilaa seuraavaksi 15–20 vuodeksi, jonka jälkeen voi etelässätulla hakkuulle uudemman kerran samaan metsään.
”Ensiharvennuksen jälkeen puiden arvokasvu pyrähtää vauhtiin, kun rungot kasvutilaa saatuaan alkavat järeytyä tukkipuiksi”, Stora Enson metsäasiantuntija Harri Niskanen sanoo. Yksi hyvä mittari liiallisesta tiheydestä ja harvennustarpeesta on Harrin mukaan, jos puiden oksat tavoittelevat jo toisiaan ja elävän latvuksen osuus on kutistunut männikössä alle 40 prosentin. ”Periaatteemme on, että metsät harvennetaan heti, kun se on taloudellisesti järkevää. Järkevää on myös koota yhteen samalla kertaa korjattavaksi useampia kuvioita, niin kuin Harri on nyt tehnyt”, Tammen yrittäjäperheen omistuksessa olevan Valkealan Kartano Oy:n toimitusjohtaja Jami Tammi sanoo. Jami omistaa kartanosta veljensä Miikan kanssa 40 prosenttia kumpikin ja Kauko-isä viidenneksen.
Ensiharvennus on metsän hoitoa
Jami katsoo, että ensiharvennus on pitkälti metsänhoidollinen toimenpide. Hakkuutulot eivät kuitupuustossa ole kovin suuret, mutta taimikosta lähtien hyvin hoidetussa metsässä eivät tulot mene miinuksellekaan. Stora Enson ostamissa ensiharvennuksissa ei metsänomistaja joudu koskaan maksumieheksi.
Tietämättömyys ei Harrin mukaan ole suurin syy harvennusten laiminlyönteihin vaan usein metsänomistajat ajattelevat juuri niin, että kun kantorahatulot jäävät pieniksi, niin olkoon sitten harventamatta. ”Se on paha virhe! Latvus supistuu ja puusto riukuuntuu. Kun metsä sitten kuitenkin jossain vaiheessa yleensä harvennetaan, kasvavat myrsky- ja lumituhojen riskit oleellisesti”, Harri painottaa.
”Stora Enson ostamissa ensiharvennuksissa ei metsänomistaja joudu koskaan maksumieheksi”
Ruipeloksi riukuuntunut ja pitkään kituliaasti kasvanut männikkö elpyy hitaasti. Kuusi sietää hakkuun viivästymistä mäntyä paremmin. Koivu on kaikkein herkin. Männyllä voi mennä vuosia ennen kuin se lähtee kunnolla kasvuun. Samalla se vaikuttaa metsikön kiertoaikaan, joka pahimmillaan voi pidentyä useilla vuosikymmenillä. ”Minun silmääni viehättää enemmän fiksusti harvennettu ja hoidettu metsä kuin läpitunkematon ryteikkö. Hakkuun jälkeen on maastossa toki rankaa ja risua, mutta puuston läpi pystyy näkemään ja muutaman vuoden jälkeen alue on ihan toisen näköinen”, Jami sanoo.
Keskikoko määrittelee oikean ajan
Oikean ensiharvennusajankohdan määrittely on usein tasapainottelua biologisten ja taloudellisten tekijöiden välillä. Harvennuksessa ei saisi viivytellä, mutta korjuuta ei kannata tehdä liian aikaisinkaan. ”Kukaan ei hyödy siitä, jos puusto on liian pientä: Ei metsänomistaja, ei koneyrittäjä eikä teollisuus. Pienistä puista ei pysty maksamaan hyvää kantohintaa, urakoitsijan tulot jäävät pieniksi ja teollisuudelle ei kerry kuutioita”, Harri listaa.
”Kukaan ei hyödy siitä, jos puusto on liian pientä: Ei metsänomistaja, ei koneyrittäjä eikä teollisuus.”
Harrin mukaan kipuraja kulkee 55- litran runkokoossa, sen alle ei puustoa kannata mennä motolla hakkaamaan. Riittävän kookkaita rungot alkavat olla, kun rinnankorkeusläpimitta on 13 senttiä ja yli. Valkealan kartanon ensiharvennuskohteessa korjattujen puiden rungonkeskikoko oli 65–70 litraa. Puuston valtapituus oli noin 16 metriä ja keskiläpimittarinnankorkeudelta 13–14 senttiä. Hakkuun jälkeen runkoja jäi 850 kappaletta hehtaarille.
Kysyntä siivittää harvennuksia
Harvennuspuulle ja etenkin ensiharvennuspuulle ei aina ole ollut kovin hyvä menekki. Tilanne on muuttunut metsäteollisuudeninvestointien ja biotalouden nousun myötä. Se on erinomainen asia metsää omistaville. ”Teollisuus tarvitsee nyt runsaasti kuitupuuta. Sitä tosiasiaa kannattaahyödyntää ja laittaa metsät tuottokuntoon”, Harri kehottaa. Harvennuspuuta ostetaan ja korjataan Niskasen mukaan ympäri vuoden.Myös kuusikkokohteet sopivat hyvin sulan maan aikana korjattaviksi, jos käytetään sopivaa konekalustoa ja havutetaan ajourat. ”Salpausselän alueella on hyvät maastot, joissa kesäkorjuu onnistuu hyvin. Toisinaan vaikka itse leimikon voisi korjata kesäaikaan, muodostuu pullonkaulaksi jatkokuljetus”, hän harmittelee. Metsänomistajan mahdollisia ennakkoluuloja kesäharvennuksia kohtaan Harri sanoo hälventäneen sillä, että hän on vienyt katsomaan korjuuta paikan päälle. ”On tehty myös niin, että aloitetaan hakkuut sulan maan aikaan ja jos se jostain syystä ei onnistu, on pistetty peli poikki ja siirretty korjuu talvikauteen.”
Lisää metsäpinta-alaa
Valkealan kartanolla on metsää 390 hehtaaria. Kartanon lisäksi Jami ja Miika-veli omistavat 85 hehtaariametsäyhtymän kautta. Jamin mukaan tavoite on kasvattaa metsäpinta-alaa, jos se vain onnistuu järkevillä hinnoilla. Hänen mukaansa pyyntihinnat ovat Pohjois-Kymenlaaksossakin kivunneet kovan kysynnän myötä viime vuosina lähes pilviin. ”Tuhat hehtaaria on edelleen tavoitteena, jolloin kartanolla olisi paremmat taloudelliset mahdollisuudet selvitä tulevaisuudessakin yhtenä kokonaisuutena”, Jami sanoo. Tammien tavoite on, että metsien tuotolla voitaisiin pitkällä tähtäimellä kustantaa kartanon juoksevat menot: lämmitys, sähkö ja muut ylläpitokustannukset. Päärakennuksen restaurointiin on mennyt runsaasti rahaa, mutta sen he katsovat kulttuuritekona jälkipolville.
Ensiharvennuksen muistilista
• Kasvata puusto riittävän järeäksi. Korjattavan puuston järeydellä ja hakkuukertymällä on suuri vaikutus korjuukustannuksiin ja maksettavaan kantohintaan.
• Ennakkoraivaus on tehtyennen hakkuuta.
• Yhdistä metsäkuvioita, jos lähekkäin on samalla kertaa harvennettavissa olevia samankaltaisiakuvioita.
• Niputa muitakin korjuuajankohdaltaan samankaltaisia harvennuksia samaan kauppaan.
• Hoida turvemailla muutkin työt, kuten kunnostusojitus samalla kertaa kuntoon
Julkaistu Terve Metsässä 4/2016
Teksti: Anita Illi
