Vuoden 1978 Lahden MM-kisoihin saapuneiden Keski-Euroopan maiden maajoukkueiden huoltoryhmien matka sujui ennätysnopeasti ja ennen näkemättömän hienoissa puitteissa. Enää ei tarvinnut tehdä pitkää automatkaa Ruotsin lävitse tai käyttää hidasta ja vanhanaikaista autolauttaa. Suomen ja Saksan välillä oli juuri aloittanut reittiliikenteen maailman nopein matkustaja-autolautta – Finnjet.
Uudella kaasuturbiinialuksella matka taittui alle vuorokaudessa, matkanopeuden ollessa jopa 30 solmua tunnissa. ”Itämeren nopeimman hotellin” tarina on monille tuttu, mutta sen linkki suomalaiseen metsäjättiin on jäänyt vähemmälle huomiolle. Laivan nimittäin tilasi ja omisti aluksi Enso-Gutzeit. Finnjet oli metsäjätin laivaston lippulaiva.
”Finnjet oli metsäjätin laivaston lippulaiva”
Joet, järvet ja meret kuuluivat alusta alkaen molempien pohjoismaisten metsäjättien tarinaan. Puiden kuljettaminen metsästä tehtaalle tapahtui aina 1960-luvun lopulle saakka vesireittejä pitkin. Rannikon tehtailta tuotteet olivat alusta alkaen jatkaneet matkaansa merta pitkin ensin Eurooppaan, mutta pian myös kaukaisempiin maanosiin.
Enso-Gutzeitin ensimmäisen tuotantolaitoksen historia alkoi Norjasta saapuneesta purjelaiva Amazonista kesällä 1872. Sen mukana saapui höyrysahan koneiden osia sekä tarvittavaa ammattityövoimaa. Amazonin perässä saapui höyryhinaaja Huth, josta tuli Enso-Gutzeitin laivaston kantaisä. Hinaajien lisäksi Enso Gutzeitin laivastoon kuului ensimmäisien vuosikymmenien aikana varppausaluksia, hevosponttoneita, keluveneitä, asuntolauttoja, höyryponttoneja, kelluvia niputuslaitoksia sekä sisävesien tervahöyryjä. Yhtiöstä kasvoi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä merkittävä sisävesivarustamo, jolla oli myös oma telakka ja konepaja. Omana tuotantona valmistui 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä kaikkiaan 130 sisävesialusta. Tultaessa 1930-luvun lopulle Enson laivastoon kuului jo 45 hinaajaa ja 14 tervahöyryä. Periaatteena oli, että sisävesialukset omistettiin itse, mutta ulkomaanrahdit hoidettiin muiden kalustolla.
Toisen maailmansodan jälkeen Enso-Gutzeit laajensi toimintaansa varsinaiseen laivanvarustukseen. Se ryhtyi hankkimaan omia aluksia ja liikennöimään niitä Merivienti Oy:n ja Finnlines Oy:n kautta. Vuodesta 1962 rahtiliikenteen rinnalla aloitettiin myös autolauttaliikenne. Tuolloin Hansa-Express-autolautta aloitti vakituisen liikenteen Saksan ja Suomen välillä. Autolauttatoiminta kasvoi vielä yhtiöoston kautta 1970-luvun lopulla, jolloin myös Vaasa-Uumaja -linja tuli Enso-Gutzeitin varustamon haltuun. Tultaessa 1970-luvulle Enson kauppalaivasto sisälsi jo 19 alusta. Alle kolmessa vuosikymmenessä metsäjätistä oli kasvanut merkittävä laivanvarustaja. Varustamotoiminnan osuus Enson liikevaihdosta oli parhaimmillaan yli 12%.
”Varustamotoiminnan osuus Enson liikevaihdosta oli parhaimmillaan yli 12%”
Jos Enso-Gutzeitin lippulaiva oli metsäjätin toimiala huomioiden hieman yllättäen autolautta, oli sitä myös Storan lippulaivan malli. Se nimittäin oli 212 metriä pitkä tankkerialus M/S Stora. Stora Kopparbergin perusti yhdessä Transatlantic -varustamon kanssa vuonna 1947 Koppartrans bensiinijakeluyhtiön, joka oli parin vuosikymmenen ajan Ruotsin suurimpia. Tämän toiminnan kautta Storasta tuli vuonna 1958 Pohjoismaiden suurimman säiliöaluksen omistaja. Storan vierailu varustamotoiminnassa jäi lopulta Enso-Gutzeitiakin lyhyemmäksi. Se myi jakeluyhtiönsä Ruotsin Shellille 1960-luvun alussa ja luopui saman vuosikymmenen aikana myös säiliöaluksestaan.
Enso-Gutzeitin lippulaivan Finnjetin tarina alkoi, kun yhtiö tilasi vuonna 1973 Wärtsilä Oy:ltä uuden, aiempia kolme kertaa suuremman autolautan. Reittiliikenne aikansa huipputeknologiaan perustuneella kaasuturbiinialuksella päästiin aloittamaan keväällä 1977. Uuden lippulaivan varaan oli laskettu paljon, mutta ”Itämeren Concorde” osoittautui taloudelliseksi pettymykseksi. Energiakriisin jälkeisessä maailmassa huippunopea jättialus oli kallis käyttää, eivätkä matkustajamäärätkään vastanneet odotuksia.
Tultaessa 1980-luvulle Enso-Gutzeit päätti luopua varustamotoiminnasta. Näin päättyi yksi Enso-Gutzeitin poluista, jonka toisessa päässä olivat pieni höyryhinaaja ja hevosponttonit – ja toisessa päässä oli 1900-luvun nopein autolautta.
Juttu on julkaistu Lahti2017-MM hiihtoja varten kirjoitetussa historiikissa ”Metsä, sukset ja metsäsukset”
Lue muut osat:
1938 – Maailman suurimmat hiihtokilpailut
1958 – Metsistä suksien pohjiin ja kotitalouksien arkeen – ”Se on Ensonoitu”
Kirjoittaja: Samu Nyström
Kuva: ELKA/Lusto
