eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right

Usein uudistushakkuun jälkeen syntyneellä metsäaukealla nököttää pystyssä suuria puita, jotka kokonsa puolesta olisivat olleet kelvollisia myös tukkipuiksi.

Joskus pystyyn jätetyt puut saattavat olla metsän uudistamiseen tarkoitettuja siemenpuita, mutta paljon useammin kyseessä ovat säästöpuut, joilla tavoitellaan metsän monimuotoisuuden lisäämistä.

Säästöpuilla monimuotoisuutta

Suomessa metsiä on hoidettu vuosikymmeniä tasaikäisinä, minkä johdosta puut viedään yleensä pois metsästä, ennen kuin ne ehtivät lahota merkittävästi. Säästöpuiden jättäminen on yksi talousmetsien luonnonhoidon keinoista, jolla vaikutetaan metsien ikä- ja kokorakenteeseen. Säästöpuiden tarkoitus on, että eri-ikäistä tai eriasteisesti lahonnutta puuainesta vaativat metsälajit löytäisivät niistä itselleen elinympäristöjä. Erityisen tärkeää oikeiden rakennepiirteiden löytyminen metsästä on lahopuuta vaativille lajeille, joita on jopa neljännes kaikista metsälajeista.

Säästöpuiden aikanaan kuollessa, yleensä samallakin paikalla hieman eri aikoina, syntyy alueelle lahopuujatkumo, jossa eriasteisesti lahonnutta puuta vaativille lajeille on asuinpaikkoja tarjolla. Lisäksi kolo- ja petolinnut käyttävät edellisen sukupolven säästöpuita pesäpuinaan. Säästöpuut on tarkoitus jättää metsään ikuisiksi ajoiksi, eikä niitä kerätä tulevien hakkuiden yhteydessä, kuten menetellään siemenpuiden kohdalla.

Säästöpuut ovat tehokas tapa lisätä metsien monimuotoisuutta, metsänkasvatuksen taloudellisen tuloksen siitä kärsimättä. Säästöpuiksi voidaan usein valita puulajeja, joiden rahallinen arvo on pieni. Hyviä säästöpuita ovat esimerkiksi lehtipuut, kuten haavat ja suuret pajut sekä katajat. Myös tekniseltä laadultaan heikommat puut kelpaavat hyvin säästöpuiksi, sillä mutkaisuudella, koloilla tai muilla rungon vioilla ei säästöpuiden kohdalla ole merkitystä.

Säästöpuut kannattaa jättää ryhmiin

Säästöpuut suositellaan jättämään ryhmiin. Hyviä paikkoja säästöpuiden sijoittamiseen ovat arvokkaiden elinympäristöjen sekä petolintujen pesäpuiden läheisyys, jos sellaisia alueella on. Myös vesistöjen suojakaistat ovat hyviä kohtia säästöpuiden jättämiseen. Säästöpuuryhmiä kannattaa joskus jättää myös korkeille maastonkohdille, jotta kaukomaisema pysyy mahdollisimman muuttumattomana puun korjuun jälkeen.

Metsälaki ei velvoita jättämään säästöpuita metsiin, mutta metsäsertifikaatin saamiseksi ne ovat välttämättömiä. Lisäksi Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksissa suositellaan säästöpuiden jättämistä päätehakkuiden yhteydessä. PEFC-metsäsertifioinnin mukaan säästöpuita tulee olla vähintään 10 kappaletta hehtaarilla leimikkotasolla. Säästöpuiksi PEFC laskee elävät puut, joiden läpimitta rinnankorkeudella on vähintään 10 cm, sekä kuolleetkin rungostaan lahot pystypuut, joiden läpimitta on vähintään 20 cm.

Myös FSC-metsäsertifiointijärjestelmässä säästöpuita tulee jättää aina vähintään 10 kappaletta hehtaarille, mutta puiden tulee pääsääntöisesti olla suurempia kuin PEFC-järjestelmässä. Kuolleita puita ei lasketa säästöpuiksi FSC-sertifioinnissa.

Säästöpuut kertauksena

Miksi metsä kannattaa sertifioida?

Sertifiointi on takuu vastuullisesta metsänhoidostavastuullisuudesta – parantaa puun kysyntää ja hintaa.

Tutustu palveluumme
keyboard_arrow_right
Seitsemän syytä, miksi taimikonhoito kannattaa
Lue kirjoitus
Metsän istuttajan muistilista
Lue kirjoitus
Metsän istuttaminen – ennen kun tartut pottiputkeen
Lue kirjoitus