Stora Enso Suomessa 150 vuotta – Puunhankinnan historiasarjan osa 5/10
Stora Enso hankkii puuta yksityisiltä metsänomistajilta, joita on Suomessa yli 600 000. Suomen metsistä yli 60 prosenttia on tavallisten perheiden omistuksessa.
Yksityisten kansalaisten omistuksessa olevat metsät siirtyvät usein perintönä sukupolvelta toiselle, mistä voikin puhua perhemetsätaloutena. Suomalaisen perhemetsätilan koko on keskimäärin noin 30 hehtaaria.
* * * * *
Millaista maanomistajuus oli sata vuotta sitten? Suomen itsenäistymisen jälkeinen aika toi suuria muutoksia maaomistussuhteisiin. Vuoden 1918 torpparilain seurauksena yli satatuhatta maatilaa itsenäistyi. Yksityinen metsänomistus muuttui pientalonpoikavaltaiseksi.
Metsien määrää pyrittiin lisäämään 1920-luvun metsänparannus- ja yksityismetsälainsäädännöllä. Niiden päämäärä oli metsän hoidon lisäksi kartuttaa metsävarallisuutta muuttamalla tuottamattomia suoalueita metsiksi. Lisäksi metsien uudistaminen hakkuiden jälkeen kuului laajaan valistusohjelmaan.
Enso-Gutzeitin metsäosaston tehtävänä oli puunhankinta puun oston ja maakauppojen muodossa. Erityisesti itäisen Suomen väestö kohtasi yhä useammin heidän metsiään hamuavia metsäosaston miehiä. Syntyi yksityisen metsäomistajuuden käsite, jonka piiriin kuuluivat tavalliset maalla asuvat suomalaiset.
Tiluksien takana kohoavat metsät olivat aikaisemmin palvelleet marjastusmaina ja poltto- sekä rakennuspuita tarjoavina hyötymetsinä. Nyt näille puille annettiin hintalappu ja isännät olivat maanviljeliyden lisäksi metsänomistajia.
Metsää myytiin mieluusti, mikä pian näkyi muuttuvissa pihapiireissä. Tyypillisiä puunmyyntitulojen sijoituskohteita olivat komeat kivijalalliset navetat. Erityisesti itäsuomalaisten kivimiesten kädentaidoille oli kysyntää, kun isännät sijoittivat saamiaan myyntipalkkioita hyödyllisiin ja aikaa kestäviin kivinavettoihin. Syntyi metsää omistavia perhe- ja sukukuntia.
* * * * *
Koska metsäomaisuudelle määriteltiin ensi kertaa arvo, omaisuudesta haluttiin huolehtia ja ylläpitää sen arvoa. Yksityinen metsänhoito, joka oli kokonaisten perhekuntien tehtävä, ilmestyi sekin uusien metsänomistajien arkeen.
1930-luvun kuluessa maailmanlaajuinen talouskasvu nosti metsien arvoa lisää. Enso-Gutzeitin puutavaranhankinta lähes kolminkertaistui 20-luvun alun lukemista. Yhtiön omien metsien käyttö lisääntyi tukkipuun ollessa kallista ja laskusuhdanteen aikana tehtiin taas enemmän kauppoja ulkopuolisten kanssa.
* * * * *
Metsäteollisuus toi suomalaisten saataville jatkuvasti uusia ammatteja. Yksityismetsien hyödyntämisen lisäksi Enso-Gutzeitin omat metsävarat tarvitsivat hoitoa. Valtiollisia ”metsäherroja” eli metsänhoitajia esiintyi jo 1800-luvun puolivälissä. Metsänhoitohallitus perustettiin 1859, jonka jälkeen metsäalan ammattilaiset saattoivat saada virallisemman statuksen.
Ensimmäiset metsänhoitajat valmistuivat Evon metsäopistolta 1860-luvulla. Myöhemmin vuonna 1908 metsänhoitajien koulutus siirtyi Helsingin yliopistoon. Metsänhoitajien vastuualaan kuului jo varhain erilaisia metsien kunnossapitotoimia, kuten uudisojitus, kulotus, laikutus ja uudisalan valmistus.
Metsänhoitajien hierarkiassa ylempänä toimivat piirimetsänhoitajat, jotka vastasivat laajemmista metsäpiireistä. Heidän yläpuolellaan oli ylimetsänhoitajat, jotka olivatkin varsin huomattavia henkilöitä.
Metsänhoitajien työuraan kuului kaikenlainen täydennyskoulutus innovaatioiden ja tekniikan kehittymisen ehdoilla. Enso-Gutzeit järjesti metsänhoitajilleen yhteisiä retkiä, joilla tutustuttiin eri paikkakuntien kohteisiin niin metsissä kuin puunkuljetuksen piirissä.
Vuonna 1927 Suomessa pidettiin Pohjoismainen Metsäkongressi ja vuonna 1949 Maailman Metsäkongressi. Kokoontumisten yhteydessä suomalaista metsäteollisuutta oli mahdollista esitellä ulkomaalaisille vieraille ja tutustua muihin metsäammattilaisiin.
* * * * *
Nykyäänkin metsäammattilaisten ammattitaitoa tarvitaan päivittäin erilaisissa metsäomaisuuden hoitamiseen liittyvissä kysymyksissä. Melkein jokainen Stora Enson tuhansista vuosittaisista puukaupoista on osaltaan myös neuvontatilaisuus, jossa metsänomistajan apuna on aina huippuammattilainen.
Metsänhoito- ja puukauppaneuvojen lisäksi metsänomistaja saattaa joskus tarvita apua harvinaisempiinkin tilanteisiin, kuten metsätilan omistusjärjestelyihin, tilan arvon määritykseen, yhteisomistuksen pelisääntöjen laadintaan, metsäverokysymyksiin tai siihen, miten metsät säilyisivät elinvoimaisina tuleville sukupolville. Stora Enson asiantuntijoiden avustuksella sadat perheet joka vuosi ympäri Suomen saavat apua metsäomaisuuden hallintaan liittyviin, välillä kiperiinkin tilanteisiin.
Stora Enson lähtökohtana onnistuneisiin neuvontapalveluihin on aina huomioida metsänomistajan tarpeet, toiveet ja tavoitteet.
* * * * *
Artikkeli on tehty yhdessä Helsingin yliopiston historian tutkijoiden kanssa ja siihen on käytetty eri lähdeteoksia ja haastatteluja.
Lue myös historiasarjamme edellinen osa: Historiaa: 1920-luvun aikaa – Puufirmojen miehet jalkautuivat kansan pariin
Historiaa: Kehityksen keihäänkärkeä – puunhankinnan digitalisaatio 1960-luvulta 2020-luvulle
Lue kirjoitus