eMetsä
Pilviä hipova koronnosto: 3,25 % → 5,00 % Kokeile laskuria ja näe tuotto keyboard_arrow_right

Yli kymmenesosa Suomen metsistä on FSC-sertifioitu. Silti järjestelmään sitoutumista edelleen myös epäröidään. Stora Enson ympäristö- ja sertifiointiasiantuntija Johanna Liukkonen tuntee yleisimmät sertifikaattiin liitetyt virheelliset uskomukset.   


Myytti 1: Sitoo tulevien sukupolvien kädet 

Liukkonen: Metsänomistaja pohtii usein jälkipolviaan. Monella on ajatus, että perijöillä on oltava vapaus hoitaa metsäomaisuutta jatkossa mielensä mukaan. FSC ei sitä estä. Sertifiointi on aina metsänomistajakohtainen, joten mahdollinen sitoumus lakkaa, kun omistajuus vaihtuu. Uusi omistaja tekee omat päätöksensä. Sertifiointi on vapaaehtoinen. Siitä voi irtisanoutua, jos alkaa näyttää siltä, etteivät sen käytännöt tunnukaan enää omilta. Tämä on monelle liittyjälle helpottava tieto. Vaikka ei olisikaan ajatusta erota, sen mahdollisuus tuo turvaa. Päätöksenteko säilyy itsellä. 

Myytti 2: Viiden prosentin vaade on liian suuri 

Liukkonen: FSC-sertifioinnin yhtenä ehtona on, että viisi prosenttia metsämaasta jää kokonaan metsänhoidollisten toimenpiteiden ulkopuolelle, käsittelemättömäksi. Määrä voi tuntua äkkiseltään suurelta, mutta käytännössä useimmilta metsätiloilta se löytyy kuin itsestään. On rantojen suojakaistoja ja metsälakikohteita, joita ei muutenkaan saa käsitellä. Usein tähän viiden prosentin alaan löytyy omistajalle tärkeitä, koskemattomina säilytettäviä aloja, kuten maisemia tai omia lapsuusmuistoja, vaikkapa vanhaa karjahakaa. Alueita, joihin ei muutoinkaan haluttaisi koskea, oli sertifikaattia tai ei. 

Vaadittu käsittelemätön ala voi myös koostua useista pienemmistä aloista, mutta ei aivan pikku sirpaleista. Rajoituksellahan tavoitellaan ekologisia hyötyjä. Kovin sirpaleisina nämä käsittelemättömät alat vaikeuttavat myös talousmetsän hoitoa, joten siksikin pyritään löytämään yhteneväisempiä aloja. Käytön ulkopuolelle jätettävät alueet valitaan maanomistajan kanssa yhdessä, FSC:n sääntöjen mukaisesti. 

Myytti 3: FSC sopii vain suurille metsätiloille 

Liukkonen: FSC-sertifiointi on perinteisesti puhutellut keskimääräistä enemmän metsää omistavia, mutta mitään tiettyä hehtaarimäärää FSC-kriteereihin ei ole kirjattu. Stora Enso tarjoaa palvelua metsänomistajille, joiden metsäomaisuuden pinta-ala on vähintään 30 hehtaaria. Myös tätä pienemmät metsätilat voidaan liittää sertifiointiin, jos myytävää puustoa on vähintään tuhat kuutiota viiden vuoden aikana. 

Myytti 4: FSC pakottaa sitoutumaan yhteen metsäyhtiöön 

Liukkonen: Kun FSC-sitoumus on allekirjoitettu, metsänomistajan on noudatettava sen sääntöjä. Hän vastaa siitä, että metsää hoidetaan sertifikaatin mukaisesti, riippumatta siitä, mistä metsänhoitotyöt tilaa vai tekeekö ne itse. Sitoumus ei rajoita sitä, kenen kanssa metsänomistaja puukauppaa käy tai mitkä toimijat metsää hoitavat. Kun kumppanina on Stora Enso, voi metsänomistaja olla huoletonna. Stora Enso vastaa metsän käsittelystä ja omistaja voi olla varma, että sitoumuksen ehdot täyttyvät. 

Myytti 5: Sertifiointi tuo velvoitteita, mutta ei hyötyjä 

Liukkonen: FSC-sertifioitu puu on tehtailla haluttua ja siitä maksetaan hintalisää. FSC-puulle on jatkuva tasaisen hyvä kysyntä. Vaikka metsää hoidettaisiin ympäristöä huomioivasti ilman sertifiointiakin, nostaa FSC-merkintä puun hintaa. Sertifikaatilla on siis merkitystä, vaikka jo muutoinkin hoitaisi metsiään ekologisesti ja vastuullisesti.  

Monimuotoisuus luontoisetuna: Suunnitelmallisuus on Johanna Liukkosen mukaan FSC-sertifioinnin yksi parhaista puolista. Kun sertifioinnin yhteydessä metsätila arvioidaan ja sieltä löydetään metsätalouden ulkopuolelle jäävät alueet, näille alueille alkaa kehittyä omanlaisensa lajisto ja diversiteetti. Isossa kuvassa tällä on suuri merkitys metsiemme monimuotoisuudelle. FSC-sertifioinnin mukaisissa hakkuissa luonnonhoito huomioidaan monella tavalla.  

FSC pähkinänkuoressa 

Lue lisää: www.storaensometsa.fi/palvelut-fsc-metsasertifiointi 

FSC on rekisteröity tavaramerkki. Stora Enso Oyj Forest Finlandilla on FSC-tavaramerkin käyttöoikeusnumerot FSC C003140 ja FSC C119850. 

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 1/2026 >>

Teksti: Kirsi Haapamatti
Kuva: Mikko Nikkinen


Tutustu myös näihin artikkeleihin

Sekapuusto kestää muuttuvaa ilmastoa paremmin

keyboard_arrow_rightLue kirjoitus

Puukaupan arvonlisäverot ja niiden tilitykset

keyboard_arrow_rightLue kirjoitus