Ilman geenipankkeja Suomi voisi menettää metsänsä turvaverkon, tietää Luken johtava tutkija Tuija Aronen. Onneksi uhanalaisten ja erikoistenkin lajien monimuotoisuus säilyy syväjäädytettynä vähintään kymmeniä vuosia.
Ilmaston muuttuminen ja tautiaallot uhkaavat monia puulajeja ja luonnon monimuotoisuutta. Myös ihmisten toimet, kuten rakentaminen voivat vaikuttaa lajien säilymiseen.
Suomessa kasvavien puulajien geneettinen monimuotoisuus ei saa hukkua. Siksi Luonnonvarakeskus (Luke) ylläpitää Savonlinnassa syväjäädytettyä geenikokoelmaa, johon on talletettu näytteitä sekä lehti- että havupuista.
Geenipankit ovat arvokasta valuuttaa. Puulajien varmuuskopiot kuin pankkitalletuksia lajien säilymisen ja jatkojalostuksen hyväksi. Haluttu laji voidaan koska tahansa herättää uudestaan henkiin syväjäädytyksestä.
”Puhumme pienestä, modernista Nooan arkista”, Tuija Aronen kuvailee innoissaan.
Aronen on Metsänjalostus-ryhmän päällikkö ja Savonlinnan toimipaikan johtava tutkija. Hän tietää puulajien geenipankin tuovan toivottua huoltovarmuutta tulevaisuuteen.
Geenipankeilla huoltovarmuutta
Tuija Aronen on työskennellyt yli 30 vuotta kryosäilytyksen ja solukkoviljelyn parissa. Kryosäilytyksellä tarkoitetaan syväjäädytystä. Solukkoviljelyllä taas tapauskohtaista reseptiä, jolla ikijäähän säilötty kasvi herätetään henkiin. Kuulostaa ehkä tieteisfiktiolta, mutta tutkijoille geenipankkitoiminta on arkipäivää.
Aronen on aikoinaan itsekin kerännyt puusta pieniä näytteitä, esimerkiksi silmuja. Sitten hän on pysäyttänyt niiden kaikki elintoiminnot hallitusti laboratoriossa.
Seuraavaksi tutkija on säilönyt näytteet pieniin muoviputkiin. Ne pakastetaan ensin hitaasti lähelle 40 pakkasastetta. Sitten putket upotetaan nestemäiseen typpeen tynnyreihin, joissa kylmyys on peräti -196° C.
Aiemmin pieniin tankkeihin lisättiin tarvittaessa nestetyppeä. Uudet, Luken Savonlinnan toimipaikassa sijaitsevat ihmisen korkuiset tynnyrit, vetävät jokainen 30–40 000 näytettä. Tankit täyttyvät automaattisesti ja ovat työturvallisempia kuin vanhat.
Johtava tutkija muistaa hetken, jolloin hän näki uudet typpitynnyrit ensimmäisen kerran. Tuli tunne, että nyt ollaan saavutettu jotain olennaista. Määrällä on merkitystä.
”Mitä enemmän näytteitä ja mitä useammasta puusta säilötään, sitä paremmassa turvassa luonnon monimuotoisuus on.”
Syväjäässä suojassa ulkoisilta uhilta
Puiden monimuotoisuuden säilymisestä huolehditaan Lukessa geenireservimetsien ja ulkona kasvavien geenivarakokoelmien avulla. Ongelmana on kuitenkin se, että pahimmassa tapauksessa yksittäinen tauti voi pyyhkäistä koko kokoelman pois.
Syväjäädytys on geenivaratyön lisämenetelmä. Tuija Aronen iloitsee sen kyvystä täydentää muita kokoelmia.
Paradoksaalisuutta tai scifimäisyyttä johtava tutkija ei syväjäädytyksessä tunnista. Se on nykypäivän arvokas työväline.
”Ei ole tarkoitus museoida luontoa. Ainoastaan pitää erilaisia geenimuotoja kantavia puuyksilöitä turvassa ulkoisilta tekijöiltä, jotka voisivat tappaa ne.”
Lopulta ideana on kuitenkin palauttaa silmut tankeista tarpeen tullessa kasvaviksi puiksi, lisääntymään lajitoveriensa kanssa.
Uhanalaisuutta ja erikoisuutta turvataan
Kynä- ja vuorijalavat ovat tällä hetkellä uhanalaisia puulajeja. Ne kärsivät kaarnakuoriaisten levittämästä salakavalasta sienitaudista. Saarni puolestaan kipuilee toisen sienitaudin, saarnensurman, kanssa.
Tuija Aronen kertoo, että jalaville on jo tehty kattavat syväjäädytetyt geenikokoelmat. Seuraavaksi toimitaan samoin saarnen kanssa.
Uhanalaisten lajien suojelun lisäksi puulajien geenipankkiin taltioidaan puiden erikoisuuksia. Esimerkiksi visakoivulla saattaa olla erityisen koristeellinen puuaines tai jollakin toisella puulla erikoinen lehtimuoto. Kun yksilö säilötään, sen ominaisuus ei katoa.
Aronen työryhmineen kertoo mielellään turvaamistyöstään kaikille kiinnostuneille.
”Ei tätä kansallista suojeluaarretta ole tarkoitus piilotella.”
Jalostusaineiston kerma tallessa
Geenivaratyö ja metsänjalostus ovat osa Luken hoitamia viranomaistehtäviä, joista Tuija Arosen johtama Metsänjalostus-ryhmä vastaa.
Suomalaisesta metsänviljelymateriaalista 90 prosenttia on jalostettua. Se on elinvoimaista ja hyvin kasvavaa myös tulevaisuuden ilmastoa varten.
”Jalostustyön ansiosta puiden kasvulisä on tällä hetkellä jopa 20 prosenttia”, toteaa Aronen tyytyväisenä.
Syväjäädytetyn geenipankin ansiosta jalostetun viljelyaineiston saatavuutta voidaan yhä kehittää. Syväjäähän on nimittäin säilötty myös kotimaisen kuusen parhaiden yksilöiden risteytysjälkeläisiä. Näistä voidaan solukkoviljelyn avulla tuottaa viljelyaineistoa silloinkin, kun kuusen siemensato jää heikoksi.
Pakkasta voi kaivaa. ”Jalostusaineiston kermaa käyttämällä saadaan yhä parempaa puustoa metsiin kasvamaan.”
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 3/2025 >>
Teksti: Noora Valkila
Kuvat: Marianne Ahonen
