eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right

Metsänhoidosta puhuttaessa huomio keskittyy tukkeihin ja kuitupuihin, mutta talousajattelu on vain osa talousmetsääkin. Moni kasvua edistävä toimenpide varmistaa samalla luonnon monimuotoisuuden säilymisen.

Kun talousmetsän puut tulevat uudistusikään, näkyvin vaihtoehto on metsän uudistaminen yhdellä kertaa avohakkuulla. Puunkorjuuta seuraa uusien taimien istutus, ja jo ennen niiden varttumista alueella tapahtuu paljon. Pioneerikasvit heräävät valoon, kun varjostava metsä on poistunut. Muutaman vuoden kuluttua paikalta voi löytää ketokasveja ja kukkien perässä seuraavia perhosia. Stora Enson metsäasiantuntija Johanna Liukkonen sanoo, että talousmetsän kiertokulku pitää aina sisällään erilaista elämää.

– Talousmetsissä taloudellisen tuloksen merkitys korostuu, mutta se ei tarkoita luonnon monimuotoisuuden poissulkemista.

Mikkeliläinen Liukkonen on metsäasiantuntijana se, johon metsänomistajat ottavat yhteyttä metsän eri vaiheissa istutuksesta uudistamiseen. Samalla hänen ja muiden metsäasiantuntijoiden edessä näkyy koko metsänomistajien monimuotoinen kirjo. Hän kertoo, että metsiin ja omaisuuden hoitoon liittyy monia eri näkökulmia ja arvostuksia. Metsän halutaan tuottavan hyvin, mutta sen myös halutaan näyttävän hyvältä.

– Kun metsiä hoidetaan hyvin, taimikko tarjoaa vattuja ja vanhemmasta kuusikosta poimitaan mustikkaa. Metsänhoitosuositusten mukainen metsä on hyvin monimuotoinen.

Liukkosen mukaan monet talousmetsät esimerkiksi Mikkelin seudulla ovat sekapuustoisia. Kun uusi metsä istutetaan, paikalle valitaan kasvupaikalle parhaiten sopiva puulaji. Se on usein juuri samaa lajia, mitä kasvoi luonnostaan jo ennen hakkuita. Istutuksessa käytetään hyvin kasvavia laadukkaita taimia, joiden perimä sopii suomalaiseen metsään ja paikallisiin olosuhteisiin. Liukkonen kertoo, että edelleen virheellisesti luullaan, että luontainen taimiaines olisi automaattisesti paremmin alueelle sopivaa tai terveempää. Sen sijaan viljelytaimilla voidaan katkaista alueen puulajien perimässä ilmenevät viat ja sairaudet.

Puukauppoja edeltävä vierailu antaa arvokasta tietoa

Metsäasiantuntijat ja metsänomistajat kiertävät tilalla ennen puukauppoja. Kun suunnitellaan hakkuutoimenpiteitä, metsäasiantuntija tähyää samalla jo tulevaisuuteen. Liukkonen sanoo, että metsänhoito ja uuden metsän suunnitteleminen kuuluvat osana puukauppaa. Kiertely on hyvää aikaa vuoropuhelulle laajemminkin. Samalla kasvaa ymmärrys metsän kaikista arvoista.

– Metsänomistajalla voi olla tilallaan erityisen merkittäviä paikkoja. Umpeen kasvanutta maisemaa halutaan avata reilumminkin tai sitten säästää paikka, johon lemmikki on haudattu.

Esimerkiksi säästöpuuryhmät löytävät usein paikkansa sieltä, minne uutta metsää ei kannattaisikaan istuttaa. Tällaisia ovat kosteat painanteet, louhikot ja kivikot, jotka ovat myös riistan ja muiden eläinten suojapaikkoja.

– Luonto ja maisema ohjaavat työskentelyä. Vaikeat paikat kannattaa jättää luonnon hoidettavaksi.

Veden vaivaamat painanteet kannattaa jättää metsän eläimille, sillä niiden muokkaus ennen istutustöitä ja onnistunut metsänkasvatus ovat työläitä.

– Riistalle paras paikka on sellainen, missä ihmisen on vaikea liikkua. Ei sinne kannata järjestää raivaustöitä.

Liukkonen huomauttaa, ettei tällainen ajattelu ole millään tapaa uutta. Aiemmat metsänomistajasukupolvet ovat olleet innokkaita metsästäjiä ja kalastajia. Kun omille tiluksille on haluttu hoitaa otolliset jahtimaat, riistalle on varmistettu ravintoa sekä suojaa ja säästetty metsoille hakomamännyt.

Monimuotoisuus seuraa mukana metsänhoidossa

Kun metsää hakataan, käytettävien runkojen poiston jälkeen maastoon jää pienempiä oksia, risuja ja rankoja. Karikkeet lannoittavat maaperää ja lahoavat puut houkuttelevat paikalle laajan erilaisten eliöiden kirjon aina hyönteisistä eri sienilajeihin asti. Lahopuut ovat tärkeä osa toimivaa metsäelinympäristöä, ja ne säästetään niin hakkuissa kuin myöhemmin maanmuokkauksessakin.

Oikeaoppinen talousmetsä ei ole havupelto. Lehtipuita säästetään puulajien monipuolisuuden lisäksi myös siksi, että kasvavatkin lehtipuut lannoittavat ja hoitavat ympäristöään.

– Tässäkin hyvä metsätalous ja monimuotoisuus tarkoittavat aidosti yhtä ja samaa asiaa.

Vaikka metsiin istutetaan pääasiassa havupuita, lopputulos on sekametsä. Harvennusten suunnittelussa vaalitaan lehtipuita. Esimerkiksi haapojen arvokkuus tulee usein metsänomistajille yllätyksenä. Liukkonen neuvoo, että harvennushakkuissa on mahdollisuus jättää myös sekapuustoisuutta. Jo kymmenen prosentin sekapuustoisuus lisää metsän monimuotoisuutta, viihtyisyyttä ja luonnonmukaisuutta.

– Näin tehdään ilman erillistä sopimustakin, vaikka lehtipuut eivät olisi sitä arvokkainta ainesta tai edes niille suotuisalla kasvupaikalla. Tällainen metsä on viihtyisämpi.

Uuden metsän alkuvaiheessa varhaisperkauksessa vesasyntyiset koivunvitsat saavat tehdä vielä tilaa viljelytaimille. Kun seuraavan kerran tullaan taimikonhoitoon, jätetään tällöin myös luontaisesti syntyneitä lehtipuita viljelytaimien rinnalle. Sekametsällä varaudutaan osaltaan myös ilmastonmuutokseen, sillä sekametsän uskotaan olevan kestävämpi tauteja ja luonnontuhoja vastaan.

– Kuusikot kärsivät hyönteistuhoista ja kuivuudesta ensimmäisenä, joten kasvupaikalle sopiva sekapuustoisuus edistää metsän terveyttä ja samalla lisää luonnon monimuotoisuutta.

Rantojen suojavyöhykkeet luontokeitaita

Erilaiset vesistöt ovat metsänhoitotöissä erityisessä huomiossa lakien ja sertifioinnin ohjeistuksien ohjaamana. Niiden edellyttämät suojavyöhykkeiden leveydet voivat olla myös suurempia. Liukkonen sanoo, että vetisillä rantakaistoilla puusto on usein heikkolaatuista, joten leveämmäksi jätetyillä suojavyöhykkeillä ei silloin ole isoa taloudellista merkitystä. Suojavyöhykkeen arvo luonnon monipuolistajana voi myös olla taloudellisia arvoja suurempi.

Kangasmaan järeät kuuset järven suojavyöhykkeellä voivat olla herkkiä kaatumaan tuulissa. Silloin tasapainoillaan talouden ja säännösten ohjeiden välillä. Liukkonen muistuttaa, että suojavyöhykkeen ensisijainen tarkoitus on kuitenkin suojella vesistöä ravinnekuormituksilta.

– Vesistöjen nauhamaiset suojavyöhykkeet, taimikoiden ja harvennusmetsien suojatiheiköt eläimille, lehtipuun suosiminen sekapuuna sekä säästöpuuryhmät ja lahopuut rikastuttavat jokaista metsätilaa luontoarvoiltaan, hän summaa arjen toimia monimuotoisen metsän kasvatukseen.

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä-lehdessä 4/2021

Teksti: Juha-Pekka Honkanen 

Kuva: Pihla Liukkonen

eMetsä Mobiili uudistui
Lue kirjoitus
Metsäsertifiointi tuo hyvää kaikille
Lue kirjoitus
Työ ja arki pääkaupunkiseudulla mutta juuret ja metsät Kaakkois-Suomessa
Lue kirjoitus