Ympäristöasiantuntija auttaa metsäasiantuntijaa ja korjuusuunnittelijaa huomioimaan luontoarvot metsänhoidossa. Ympäristökoulutettu koneenkuljettajaketjun viimeisenä lukkona keskeyttää työt, jos luonto sitä vaatii.
Vaativa kohde levittyy ympäristöasiantuntijan työpöydälle tarkastettavaksi jo hakkuun suunnitteluvaiheessa. Asiantuntijan tietokoneen ruudulla vilisee monenlaisia merkkejä.
Onko alueella suojeltavia puroja ja lähteitä? Entä uhanalaisia lajeja, kuten haukkoja tai liito-oravia? Eihän jossain kulmassa vain ole piilossa muinaisjäännös, vaikkapa kiviaita tai linnoitus? Missä olisi luonnon monimuotoisuuden kannalta parhaat säästöpuupaikat?
Kuvion luonto-ominaisuuksia ja arvoja voidaan tarkastella tehokkaasti uusista automaattisesti paikantavista järjestelmistä. Myös lähialueiden luontoarvot huomioidaan suunnittelussa.
”Kehittyneen teknologian avulla puunkorjuun vastuullisuus on lyhyessä ajassa lisääntynyt merkittävästi”, Janne Levula kertoo.
Levula on yksi Stora Enson kuudesta ympäristöasiantuntijasta. Ympäri Suomea levittäytynyt uusi tiimi on työskennellyt noin vuoden päivät. Levulan ydintyötä on auttaa metsäasiantuntijoita ympäristö-ja vastuullisuusasioissa eli toimia heidän ”perälautanaan”.
Monipuolisen yhteistyön ansiosta luontoarvoista huolehditaan kaikissa vaiheissa: kaupanteossa, korjuun suunnittelussa ja puunkorjuussa. Säästö-ja lahopuiden säilyttäminen on vain yksi toimenpide.
”Metsänomistaja voi luottaa, että toiminta on vastuullista ja lainmukaista koko korjuun ajan.”
Pesimis-ja liitelyrauha eläimille
Janne Levulan ja metsäasiantuntijoiden käytössä olevat kehittyneet järjestelmät tunnistavat ja rajaavat automaattisesti lintujen suosimat hakkuukohteet pesimisaikaan.
Rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä ei tehdä hakkuita huhtikuulta heinäkuulle. Lisäksi rauhoitettujen petolintujen kuten pöllöjen, metsäkanalintujen ja haukkojen omat pesintäajat huomioidaan.
”Linjaus on rehevien lehtipuuvaltaisten kohteiden osalta Stora Enson oma, ei laki tai sertifiointi”, Levula huomauttaa.
Esiin nousee usein myös hakkuukohteen läheisyydessä esiintyviä luontoarvoja. Silloinkin alue luokitellaan kriittiseksi erityiskohteeksi.
”Näin pystymme ennakoimaan jo puukauppavaiheessa esimerkiksi liito-oravan kulkureitit korjuun toteutuksessa.”
Pelkästään ohjelmistoihin ei Kankaanpään toimistossa työskentelevä Levula tukeudu. Usein hän vetäisee saappaat jalkaan ja saapastelee kohteisiin, vaikka niitä liito-oravien papanoita etsimään.
Jos eläin on havaittu kilometrin säteellä korjattavasta metsäkuviosta, käytännön maastokartoituksella arvioidaan, voisiko alue olla liitelijälle tärkeä levähdys-ja lisääntymispaikka.
Pääura keventää metsärasitusta
Korjuuyrityksen korjuusuunnittelija tekee yhteistyötä metsäasiantuntijan ja Stora Enson muiden asiantuntijoiden kanssa. Jos hakkuualue todetaan herkäksi, hyödynnetään Rätt Metod -korjuuta. Näin voidaan välttää maastovaurioita.
”Rätt Metodissa hakkuun ajourasuunnittelussa pääura tehdään niin sanotuille kantaville maille ja havutetaan erityisen hyvin. Sitä pitkin kuljetetaan pääosa puista varastolle”, Janne Levula selventää.
Perinteisten lenkkien sijaan pääurasta lähtee pistomaisia keräilyuria pehmeämmille maaosuuksille. Maaston kantavuutta vahvistetaan usein suojaamalla ajouria hakkuutähteillä tai tekemällä jopa puunrungoista kapulateitä.
Järjestelmätyökalut antavat paikannettua tietoa esimerkiksi maan kosteusindekseistä ja eroosiouhasta.
”Näin keräilyurat voidaan sijoittaa alueen kantavimmille paikoille ja hakkuu ajoittaa parhaaseen ajankohtaan.”
Pehmeiden alueiden puunkorjuussa syntyviä hakkuutähteitä ei kerätä energiapuuksi, vaan se jätetään hakkuualueelle. Stora Enso ei osta kuollutta pystypuuta, vaan se saa lahota rauhassa. Kun lahoava puu pysyy metsässä, se palaa osaksi luonnon kiertokulkua.
”Metsän monimuotoisuudesta huolehtiminen myös uudistushakkuissa kuuluu vastuulliseen puunkorjuuseen”, Levula huomauttaa.
Ei valumia virtaaviin vesiin
Ojien ja purojen ylitystä varten metsäkoneille tehdään väliaikaisia siltoja.
”Se lisää kustannuksia, mutta vesistöjen suojelu on sen arvoista”, toteaa Janne Levula.
Stora Enson lupaus ”Renkaat eivät kastu virtaavassa vedessä” tarkoittaa käytännössä sitä, että purojen ylityksissä suojataan aina vesistö väliaikaisella siltarakennelmalla. Hakkuiden päätyttyä rakennelma puretaan.
”Jos uomaa ei kyetä ylittämään sen luonnontilaa vaarantamatta, vesistöt kierretään.”
Vesistöjen varteen jätetään aina vähintään viiden metrin suojakaista. Suoja-alueella ei ajella koneilla eikä siellä tehdä mitään maanmuokkausta. Näin vältetään eroosioriski.
”Kun virtaaviin vesiin ei pääse valumia ja humusta, saamme minimoitua hakkuiden vaikutukset vesistöihin”, ympäristöasiantuntija alleviivaa.
Ympäristökoulutetut kuskit ”hökällä” kaikesta
Huolellinen monen silmäparin yhteissuunnittelu, leimikkokäynnit ja hyvä valvonta ovat tärkeitä.
”Lopulta metsäkoneen kuljettajat ovat erittäin hyvin hökällä myös ympäristöasioista”, Janne Levula huomauttaa.
”Kuljettaja on ketjun viimeinen lukko, jonka pitää osata ottaa huomioon myös yllättävät asiat.”
Koneenkuljettajien huolellista työskentelyä varmistetaan jatkuvasti lisääntyvällä ympäristö- ja vastuullisuuskoulutuksella.
Joskus ennakkotietoja ei ole ollut suunnitteluvaiheessa tarpeeksi. Esimerkiksi pöllön pesä tai lähde on voinut jäädä tunnistamatta. Saattaa olla, että suunniteltu ajoreitti aiheuttaakin maastovaurioita.
”Koneenkuljettaja osaa reagoida ja pudottaa hanskat hetkeksi tiskiin”, Levula tietää.
Viranomaiset valvovat toimintaa metsissä. Erityisesti Metsäkeskus ja Museovirasto myös konsultoivat käytännön toimijoita metsänkäyttöön liittyvissä asioissa. ELY-keskusten rooli on tällä hetkellä enemmän valvontapuolella.
Etukeno lisää luontovastuullisuutta
Janne Levula valmistui metsätieteiden maisteriksi Helsingin yliopistolta vuonna 1999. Ennen Stora Ensolle siirtymistään hän toimi pitkään auditoijana metsäsertifiointien parissa muun muassa Det Norske Veritaksessa.
PEFC-metsäsertifiointi osoittaa, että puu on peräisin metsästä, jossa harjoitettu metsätalous on muun muassa ekologisesti kestävää. PEFC-sertifiointi on minimitaso Stora Enson kaikilla kohteilla.
”Noudatamme sertifiointitasoa myös sellaisissa kohteissa, joissa metsänomistaja ei ole liittänyt metsiään PEFC-sertifiointiin”, Levula kertoo.
PEFC-sertifiointi takaa esimerkiksi metsään lahoavien säästöpuiden jättämisen. Niitä jätetään aina vähintään kymmenen säästöpuuta hehtaarille. Puita ei korjata pois, vaikka tuuli kaataisi ne myöhemmin.
Työuransa aikana ympäristöasiantuntija on nähnyt, kuinka ympäristövastuu on noussut läpileikkaavaksi teemaksi kaikessa tekemisessä. Metsän monimuotoisuuden huomioiminen kaikissa vaiheissa tehdään avoimesti. Storan Enson toimintakertomuksessakin kerrotaan muun muassa jätettyjen suojavyöhykkeiden ja säästöpuiden määriä.
Levulan mielestä ehdottomasti tärkeintä on, että kaikki korjuuseen osallistuvat pitävät silmiään ja korviaan auki ja kommunikoivat keskenään. ”Olemme katkeamattomana ketjuna aktiivisia ja hereillä. Näin voimme vastata etukenossa ympäristön muuttuviin vaatimuksiin.”
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 3/2025 >>
Teksti: Noora Valkila
Kuvat: Marjaana Malkamäki
