Tekopökkelö – helppo keino lisätä lahopuuta

Merkitys metsän ekosysteemille

Tekopökkelö on pieni, mutta tehokas ratkaisu metsän monimuotoisuuden lisäämiseksi. Lue, miksi pystyyn jätetty runko on arvokas lahopuun lähde ja miten se tukee vastuullista metsänhoitoa.

Kun lähimetsässä tehdään metsätöitä, alaa hieman vähemmän tunteva saattaa kummastella pystyyn jätettäviä katkaistuja puunrunkoja. Niin myös minä kummastelin niitä kulkiessani vastikään läpi lähimetsän, jossa oli vastikään tehty puunkorjuuta.

Kyse ei ole sattumasta, vaan näitä ”ekopökkelöitä” tehdään tietoisesti hakkuiden yhteydessä osana vakiintunutta suomalaista metsänhoitoa. Tekopökkelö on noin 2–4 metrin korkeudelta katkaistu puu, joka jää metsään lahoamaan pysyvästi. Aikanaan se kaatuu ja muuttuu maalahopuuksi. Tavoitteena on kolopesijöiden ja pölyttäjien elinmahdollisuuksien lisääminen.

Pystyyn jätetyt rungot lisäävät metsän monimuotoisuutta erityisesti talousmetsissä, joissa lahopuun määrä on usein vähäinen. Lehtipuiset tekopökkelöt alkavat lahota muutamassa vuodessa ja tarjoavat elinympäristön ja ravintoa lukuisille lajeille.

Esimerkiksi kovakuoriaiset käyttävät lahopuuta lisääntymisalustanaan, ja niitä seuraavat monet linnut, kuten käpytikat ja pöllöt, jotka hyödyntävät pökkelöitä pesäpaikkoina ja ravinnon etsimiseen. Lisäksi uhanalaiset käävät, sammalet ja hyönteiset ovat riippuvaisia lahopuusta.

Metsäsertifioinnin mukaista metsänhoitoa

Metsälaki ja suositukset korostavat, että lahopuu, olipa se luonnollista tai ihmisen tekemää, on olennainen osa metsän monimuotoisuutta. Keinotekoisten lahopuiden jättäminen metsään kuuluu FSC®- ja PEFC™-metsäsertifioinnin mukaiseen käytäntöön.

Stora Enson Monimuotoisuuskauppa tähtää metsien monimuotoisuuden säilyttämiseen ja edistämiseen talousmetsissä. Monimuotoisuuskaupassa PEFC-sertifioinnin vaatima säästöpuiden ja tekopökkelöiden määrä kaksinkertaistetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että hakkuualueelle jätetään 20 elävää säästöpuuta ja 10 pystyyn jätettyä katkaistua runkoa hehtaarille.

Monimuotoisuushyödyn vaikutus on pitkäaikainen, kun alueelle jää sekä vanhoja puita että lahoavaa puuta. Päätehakkuilla tehdyistä lisäsäästöpuista ja -tekopökkelöistä maksetaan metsänomistajalle monimuotoisuuslisää. Lisän suuruus on 0,5 € / m³.

Näin tehdään tekopökkelöitä

Tekopökkelön tekeminen on yksinkertaista, mutta se vaatii suunnittelua. Ne kannattaa sijoittaa esimerkiksi suojatiheikköjen tai säästöpuuryhmien läheisyyteen. Uudistushakkuualoilla niitä tehdään sekä leimikon keskiosiin että reunoille. Näin tarjotaan sopivia elinympäristöjä valoa suosiville ja varjoisammassa ympäristössä viihtyville lajeille.

Sopivia puita ovat esimerkiksi huonokuntoiset tai jo valmiiksi lahovaurioiset yksilöt. Lehtipuut, erityisesti haavat, raidat ja koivut, ovat suositeltuja niiden monipuolisten ekologisten hyötyjen vuoksi. Uudistushakkuissa tekopökkelöiksi valitaan rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 cm paksuisia puita.

Pieni teko, suuri vaikutus – hyötyjä myös metsänomistajalle

Vaikka tekopökkelöt ovat ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden tukemista varten, niistä on hyötyä myös metsänomistajalle. Monimuotoisempi ekosysteemi vahvistaa metsän terveyttä pitkällä aikavälillä ja parantaa metsän vastustuskykyä tuholaisia vastaan.

Tekopökkelöt ovat osoitus vastuullisesta metsänhoidosta ja luonnon arvojen vaalimisesta. Metsänhakkuissa tekopökkelön tekeminen ei ole suuri ponnistus, mutta niiden ekologinen merkitys on suuri. Pienistä puroista kun kasvaa iso virta ennen pitkää.

Teksti: Marianne Littow