Anjalankosken laatupaperi ja taivekartonki kysyttyä

Tutustuimme Stora Enson Anjalankosken tehtaiden arkeen uuden tehtaanjohtajan vieraana. Kotimaisesta kuusesta syntyy täällä laadukasta kirjapaperia ja taivekartonkia, jota käytetään ympäri maailmaa. Raaka-aine hankitaan lähes yksinomaan yksityisiltä metsänomistajilta Suomesta.

Ajamme valokuvaajan kanssa läpi kymenlaaksolaisen maiseman. Olemme matkalla Stora Enson Anjalankosken tehtaille. Jo kaukaa tervehtii piipusta nouseva paksu valkoinen vesihöyry, vaikka tehdas on vielä kilometrien päässä. Rupattelemme, että tehtaiden piipuista nousevalla savulla on kautta aikojen ollut tehdaskaupungeissa tärkeä viestinsä: Täällä tehdään töitä! Stora Enson Anjalankosken tehdasalueella töitä on paiskittu jo yli 150 vuotta.

Tänä päivänä noin 460 työntekijää pitää tuotannon käynnissä vuorokauden ympäri. Työ tehdään kahdessa 12 tunnin vuorossa, ja henkilöstö on jaettu viiteen vuororyhmään. Taivekartonkia erilaisiin pakkaustarpeisiin kulkee täältä sekä rullana että arkkina 45 maahan. Paperia Anjalankoskelta toimitetaan peräti 57 maahan.

Valtava tehdasalue on vaikuttava ilmestys. Jo ennen tehtaan porttia kohtaamme sykähdyttävän näyn, josta muistan lukeneeni jostain. Tuossa mäntyjen suojissa seisovat Alvar Aallon suunnittelemat Tervalinjan talot, joissa tehtaan paperityöntekijä aikoinaan asuivat. Aallon arkkitehtuuria henkii Tehtaanmäellä kaikkiaan yli kaksikymmentä rakennusta. Juuri tummasävyiset Tervalinjan talot ovat ne, jotka kuiskaavat vierailijalle arvokkaasti tervetuloa.

Kotimaisesta kuusesta syntyy Anjalankosken tehtailla laadukasta kirjapaperia ja taivekartonkia, jota käytetään ympäri maailmaa.

Piipusta hajutonta vesihöyryä

Olo on ensihetkistä lähtien tervetullut myös tehtaan sisäpuolella. Tehtaanjohtaja Marjo Törönen on ollut storaensolainen jo 36 vuotta. Nykyisessä tehtävässäkin on hujahtanut jo 1,5 vuotta.

“En ole ehtinyt vielä sisustaa huonettani”, hän pahoittelee ja kertoo vieroksuvansa massiivista neuvottelupöytäänsä, joka kieltämättä henkii menneitä aikoja. Meidät vastaanottaa selvästi uuden ajan johtaja. Rento jutustelu luistaa luontevasti.

Törönen kertoo työhistoriastaan ja johtamistavastaan, mutta todellinen hehku hänen silmiinsä syttyy, kun keskustelu etenee Anjalankosken tehtaiden ainutlaatuisuuteen. Saamme selityksen sille, miksi piipusta nousee savun sijasta vesihöyryä eikä tehdasalueella nenään tulvi muuta kuin lounasravintolan pitsaperjantain aromit. Törönen kertoo vanhan ”Raha haisee” -sanonnan viitanneen sellutehtaiden ominaishajuun ja tehtaiden merkitykseen talouden rattaina.

“Täällä ei haise, sillä meidän prosessimme ei ole kemiallinen, vaan mekaaninen, painehioke.”

Toistan sanan painehioke varmistaakseni, että kuulin oikein. Sana kuulostaa mielestäni vakavasti otettavan teollisuuden prosessin sijaan sienilajikkeelta, mutta avaan suuni ainoastaan hörpätäkseni vieraille tarjottua kahvia. Jämäkästä kartonkikupista, kuinkas muuten. Törösen mukaan suljetussa prosessissa kuusipuu katkotaan ja hiotaan paineen avulla kiveä vasten kuiduksi. Menetelmä on huomattavan tehokas ja sen isona etuna on, että arvokas puuraaka-aine käytetään resurssiviisaasti täysin hyödyksi.

“Täällä tehtailla käytämme kirjapaperin ja taivekartongin valmistukseen lähes yksinomaan suomalaista kuusta lähialueiltamme”, Törönen kertoo.

“Kuusi on raaka-aineena uniikki ja metsänomistajalle arvokas. Vain yhtä raaka-ainetta sisältävä kuitu on myös todella tärkeä elintarvike- ja lääkepakkauksiin.”

Tehtaanjohtaja Marjo Törönen on ollut storaensolainen jo 36 vuotta. Nykyisessä tehtävässäkin on hujahtanut jo 1,5 vuotta.

Lopputuotteen laatu alkaa metsästä

Vähemmästä enemmän -ajattelu onnistuu vain, jos raaka-aine on laadukasta. Siksi Stora Ensolla käytetään korkealaatuista puuraaka-ainetta ja tehdään kauppaa suomalaisten metsänomistajien kanssa.

“Käytämme mahdollisimman tasalaatuista puuta. Puun pituus ja läpimitta sekä tuoreus vaikuttavat suoraan lopputuotteeseen. Esimerkiksi ohuesta puusta tulee enemmän häiriötä ja hukkaa. Lopputuotteiden laatu alkaa metsästä”, Törönen toteaa.

Anjalankosken tehtailla konkretisoituu, miten kotimaisen puuraaka-aineen lujuus ja laatu mahdollistavat kevyet ja silti vahvat tuotteet. Puu päätyy korkean jalostusasteen kartonkeihin ja papereihin. Näin myös metsänhoidon valinnat heijastuvat suoraan teollisuuden kilpailukykyyn.

“Valikoimamme on monipuolinen. Koneiltamme voidaan ajaa yli 200 erilaista paperi- ja kartonkilaatua. Teemme hyvinkin pieniä tilausmääriä ja suhtaudumme joustavasti asiakkaiden toiveisiin”, Törönen kertoo.

Myös paperilajien räätälöinti onnistuu. Jos asiakas tarvitsee vaaleanpunaista paperia, sellaista tehdään. Kaikkiin paperilajeihin voidaan ajaa räätälöintejä.

Tehtaan taivekartongilla on vahva tilauskanta, sillä kevyt ja jäykkä materiaali on hyvin kysyttyä. Pakkauksen painolla on suora yhteys ekologisuuteen: vähentämällä pakkausmateriaalia vaikutetaan esimerkiksi kuljetuspäästöihin.

“Tämä kytkeytyy suoraan metsänomistajan puusta tuotettuun kuituun. Heidän metsiensä puut auttavat vähentämään muovia maailmasta. Kartonkipakkauksilla korvataan muovia”, Törönen toteaa ja muistuttaa, että kartongin voi kierrättää tyypillisesti 5–7 kertaa.

Paperikoneen viiraosan märkärainaus.

Puukuitumassaa märkään päähän

Kun kahvit on juotu, lähdemme tutustumaan tehtaan toimintaan. Aikataulusyistä ehdimme kurkata vain toiseen tehtaista, ja paperitehdas sijaitsee aivan konttorikiinteistön kyljessä. Tajuan vasta nyt, että tehtaanjohtajan huoneen humina tuleekin tehtaan puolelta. Sen saa aikaan valtava paperikone. “Totta! En itse enää edes huomaa sitä”, Törönen naurahtaa ihmettelylleni.

’Siirrymme turvavarusteissa tehtaan puolelle. Kasvoille lehahtaa kostea lämpö, joka muistuttaa kaukolomien lentokentillä kohtaamaani muutosta ilmanalassa. Muuten tehdashalli on harvinaisen kaukana kaukolomakohteesta. Meidät vastaanottaa jättimäinen paperikone, jonka alkupäähän eli niin kutsuttuun märkään päähän syötetään puukuitumassaa.

Massa kulkee ohuena kerroksena laitteessa ja siitä erottuu vesi ennen kuin massa jatkaa matkaansa puristimen läpi kohti kuivaa päätä. Kuten arvata saattaa, kuivasta päästä tulee ulos paperia. Lämmön lisäksi tehtaassa on kova meteli, joten kuulosuojaimet ovat tarpeen. Keskustelu on mahdotonta, joten kysymykset on säästettävä valvomoihin ja ohjaamoihin.

Seuraamme hetken massan matkaa märän pään valvomossa. Erilaisia näyttöjä on laskujeni mukaan lähes kolmekymmentä. Paperin valmistukseen liittyy paljon valvottavia vaiheita. Sitten pujahdamme kuivan pään valvomoon. Siellä pääsen vaivihkaa hypistelemään valmista paperia, joka vielä hetki sitten oli valuvaa kuitumassaa. Massa puolestaan on ollut pitkään osa kotimaista kuusta.

Prosessinhoitajat Joni Siitonen ja Tomi Voutilainen työskentelevät paperikoneen jälkikäsittelyssä käyttäjäkunnossapitäjinä.

Paperia maailmalle Dan Brownin kirjauutuuteen

Seuraavaksi paperista tehdään kirjan sivuja. Saamme kuulla, että Dan Brownin uutuusteos on painettu Yhdysvalloissa ja Ranskassa Anjalankosken tehtaan paperille. Kuulemma muitakin hittikirjoja on suunniteltu painettavan samalle paperille. Eikä ihme. “Päällystetty kirjapaperi on asiakkaidemme suosikkia. Siinä on upea raaka-aineen tuntu, hyvät ominaisuudet ja värisävyt toistuvat upeasti”, Törönen kertoo ylpeänä.

Käymme vielä loppupään ohjaamossa. Valmista paperia leikataan silmiemme alla pienempiin rulliin ja siirretään asiakkaiden rullakoihin. Ohjaamoon kulkiessa ohitimme jättimäiset, tyypillisesti kuulemma 15–25 tonnin painoiset konerullat. Katson niitä huvittuneena. “Kahvoineen” pitkät rullat näyttävät aivan kaulimilta. Ohjaamossa varmistan virallisen nimen.

“Miksi isoja paperirullia, siis noita kaulimia kutsutaan?” Ohjaamollinen talon väkeä nauraa kysymykselleni hyväntahtoisesti. “Kaulimiksi niitä ei olekaan vielä kutsuttu. Nimi on tamburi.”

Siirrymme katsomaan kuinka pienemmiksi leikatut rullat kierähtävät vaivattomasti jatkokäsittelyyn. Niiden tanssia katsoessa on vaikea uskoa, että yksi rulla painaa satoja kiloja.

Tehdasvierailun jälkeen pää on pyörällä kuin paperitambureilla. Turvavarusteita riisuessa sekä minua että valokuvaajaa hymyilyttää. Tervalinjan talojen ohi ajaessamme toteamme kuin yhdestä suusta: “OIisipa kiva päästä tänne toisenkin kerran!”

Kartonkitehdas kun jäi tällä kertaa näkemättä.

Tehtaanjohtaja Marjo Törönen tutkii paperin laatua valopöydällä.

INFO: Anjalankosken tehtaat

Perustettu vuonna 1872. Tehdasalueella kartonkitehdas, paperitehdas sekä mekaanisen massan ja energian tuotantoyksiköt. Kaksi konelinjaa: yksi paperille ja yksi kartongille.