Syksyn tullen sieniä kasvaa Karhunkankahalla…
Näin lauletaan pikkuisista peikoista kertovassa lastenlaulussa. Mörri-Möykkyjä löytääkseen tarvitaan poikkeuksellisen tarkkoja silmiä – pienemmällä vaivalla metsästä löytyy monenlaisia luonnon herkkuja. Säilö ne talven varalle Marttojen vinkeillä.
Marttaliiton kotitalousasiantuntija Saimi Hynönen antaa työkseen monenlaisia vinkkejä arjen sujuvoittamiseksi. Monet niistä liittyvät keittiöön. Säilöntään liittyviä neuvoja Marttaliitto jakaa runsaasti nettisivuillaan, mutta niitä kysytään myös usein kotitalousneuvojilta. Omiksi suosikeikseen Hynönen paljastaa etikkasäilykkeet, eikä hän ole mieltymyksensä kanssa yksin. Etikkasäilöntä on vahva trendi.
Hynösen mukaan säilönnällä on suomalaisessa kulttuurissa pitkät perinteet, ja osa vanhoista säilöntätavoista on edelleen käytössä. Esimerkiksi sienten suolaus sujuu monessa keittiössä rutiinilla. Myös erilaiset etikkasäilykkeet ovat kuuluneet suomalaiseen ruokapöytään jo pitkään tuomaan sekä värejä että piristävää kirpeyttä.
”Säilyvyys perustuu etikan happamuuteen ja sokeriin. Etikkasäilönnässä eli pikkelöinnissä etikasta, sokerista ja vedestä keitetään mausteliemi, johon voi säilöä vaikkapa sieniä tai muita kasviksia”, Hynönen kertoo.
Etikkasäilöntä ja fermentointi trendaavat nyt omavaraisen keittiössä. Vaan oletkos kuullut hiostamisesta?
Etikkasäilönnän rinnalle trendikkääksi säilöntämenetelmäksi on noussut hapattaminen. Hapattamisessa eli fermentoinnissa muodostuu maitohappobakteereita, jotka saavat aikaan käymisen ja estävät haitallisten mikrobien kasvun. Hapatetut tuotteet ovat ystävällisiä myös suolistolle, sillä niiden sisältämät hyvät bakteerit voivat toimia probiootteina. Ruoan ravintoarvo säilyy, kun sitä ei kuumenneta säilöntäprosessin aikana. Hapattaminen on myös edullista. Se ei vie energiaa eikä vaadi kalliita pakkausmateriaaleja.
Säilönnällä pyritään estämään ruoka-aineiden pilaantuminen ja säilyttämään ravintoarvo mahdollisimman hyvänä. Marttojen kotitalousneuvontapuhelin 050 430 6520 (ma–ke, pe klo 12–15, to klo 12–17) auttaa myös säilöntään liittyvissä asioissa.
Puhtaus on puoli säilöntää
Etikkasäilönnän ja hapattamisen lisäksi metsän satoa voi tallettaa kuivaamalla, pakastamalla, tuoresäilömällä, umpioinnilla, sokerisäilönnällä ja suolaamalla. Syksyn tullen kaikki ruokasienet ja marjat ovat ajankohtaisia säilöttäviä.
Kaikkien säilöntätapojen A ja O on puhtaus. Tämä koskee niin säilöttäviä tuotteita, säilöntäastioita kuin keruupaikkaa. ”Mitään ei kannata poimia talteen aivan autotien vierestä”, Hynönen muistuttaa ja jatkaa: ”Suosi mahdollisimman tuoreita ja ensiluokkaisia raaka-aineita. Aloita säilöntä mahdollisimman pian.”
Marjoille tyypillinen säilöntätapa on pakastaminen, mutta monesti pakastimen tila on rajallinen. Hynönen tekeekin marjoista mielellään hilloja, marmeladia ja hyytelöitä sokerisäilönnän keinoin. ”Lisäksi teen puolukalle tuoresäilöntää. Siinä marjan, kuten puolukan, karpalon tai lakan luonnollinen bentsoehappo lisää niiden säilyvyyttä. Tuoresäilönnässä osa marjoista survotaan kevyesti niin, että mehua muodostuu riittävästi peittämään marjat. Survos laitetaan puhtaisiin lasi- tai muoviastioihin ja peitetään kannella.
Monelle tulee uutena tietona, että marjoja voi säilöä myös vedessä. Veteen säilöttyjä marjoja käytetään kuin kokonaisena pakastettuja. Vesisäilöntään kelpaavat puhtaat, tuoreet ja ehjät marjat, jotka laitetaan keitettyyn ja jäähdytettyyn veteen ja säilytetään pimeässä ja viileässä.
Panostamalla lasipurkkien koristeluun säilötyistä luonnonantimista saa myös kauniita viemisiä ystäville ja sukulaisille.
Kuivaaminen ei ole välineurheilua
Hynönen vinkkaa kuivaamisen olevan moneen sopiva säilöntätapa. ”Kuivata voi vaikka yrttejä, sieniä ja marjoja. Kuivatessa maku ja useimmat ravintoaineet säilyvät, ja kuivattu tuote vie vähän tilaa. Ne säilyvät huoneenlämmössä, kun käytännössä kaikki muu säilötty tarvitsee viileän tilan. Siinäkin mielessä kuivaaminen kannattaa”, Hynönen kertoo. Kasvikuivuri ei ole välttämätön, vaikka sillä kuivaaminen helpottuukin huomattavasti. Joten välineurheiluun lankeamistakaan ei tarvitse pelätä.
”Kuivata voi melkein minkä tahansa lämmönlähteen avulla: uunissa, jääkaapin päällä tai pannuhuoneessa. Homma onnistuu myös saunan jälkilämmössä hyvin imevän paperin päällä. Ohutmaltoisia sieniä, kuten suppilovahveroita ja mustatorvisieniä voi kuivata ihan huoneenlämmössäkin.”
Uunissa esimerkiksi sieniä kuivatessa on oltava varovainen, ettei lämpötila nouse liian korkeaksi. Liian nopeasti kuivunut sieni ei enää kykene imemään vettä ja pehmenemään eli palautumaan liottamalla käyttökelpoiseen muotoonsa. 35–40-asteisen uunin luukku kannattaa jättää vähän raolleen, Hynönen suosittelee.
Loppuun Hynönen vinkkaa vielä vähemmän tunnetusta kuivaamismenetelmästä nimeltä hiostaminen, joka sopii hyvin esimerkiksi vadelmanlehdille. Lehtien hiostaminen ennen kuivaamista tuo niiden aromit esiin.
Hiostamisen pika-ABC
Lehtien hiostaminen ennen kuivausta tuo esille kasvin aromit ja vähentää kitkeryyttä. Hiostaminen sopii esimerkiksi maitohorsman, pihlajan ja vadelman lehdille.
- Kerää lehdet ja anna niiden nahistua huoneenlämmössä muutama tunti tai yön yli.
- Ota kämmenten väliin tukku lehtiä ja pyöritä voimakkaasti hieroen peukalonpään kokoisiksi palloiksi. Lehdet pitää kunnolla hieroa ja rutistella ruttuisiksi, niin että lehtien solukko rikkoutuu ja ne kostuvat ja tummuvat.
- Laita lehtipallot lasipurkkiin, älä painele vaan anna lehtien olla ilmavasti. Sulje purkin kansi löyhästi niin, että purkkiin pääsee ilmaa.
- Lämmitä uuni 40 asteeseen ja aseta lasipurkki uuniin, anna hiostua kunnes lehdet ovat ruskeita. Avaa pallot ja levitä kuivumaan.
Lähde: Marttaliitto, www.martat.fi
Jatkuvatoiminen mätästäjä on tehokas ja pihi maanmuokkaaja
keyboard_arrow_rightLue kirjoitus
