Runkohinnoittelu on yleistynyt perinteisen tavaralajihinnoittelun rinnalle puukaupassa. Runkohinta soveltuu etenkin hyvin hoidettuihin metsiin. Runkohinnoittelu mahdollistaa tukin katkonnan vapaasti saha-asiakkaan tarvitsemiin mittoihin, eikä katkonnalla ole vaikutusta metsänomistajan puukauppatuloon.
Teksti: Juha-Pekka Honkanen
Kuva: Mikko Nikkinen
Runkohinnoittelussa puulajilla on aina yksi hinta (euroa/m3), eikä korjuussa katkonta vaikuta metsänomistajalle maksettavaan tiliin. Runkohinnoittelussa ostaja kantaa riskin runkojen mahdollisista laatuvioista.
Ostaja on valmis kantamaan riskin, sillä runkohinnoittelu antaa vastavuoroisesti vapauden katkoa rungot ostajan tarvitsemiin mittoihin. Riskiä hallitaan leimikon laatukriteereillä, joiden myötä leijonanosa kaupoista tehdään jatkossakin puulajikohtaisella hinnoittelulla. Hyvälaatuisen päätehakattavan havumetsän omistajille runkohinnoittelu on kuitenkin yksi tapa ennakoida puukaupalla tehtävää tiliä.
Stora Enson ostopäällikkö Matti Hentunen Varkaudesta kertoo, että hinnoittelun muutosta kirittää erityisesti sahatavaramarkkinoiden nopeat vaihtelut. Runkohinnoittelua käytettäessä tukit voidaan katkoa asiakaslähtöisesti vapaisiin mittoihin, toisin kuin perinteisessä lajikohtaisessa hinnoittelussa.
– Näin sahan tarpeisiin voidaan vastata joustavammin, jos kysyntää on esimerkiksi normaalista poikkeaville mitoille, Hentunen sanoo.
Pohjois-Karjalassa ostopäällikkönä työskentelevä Antti Rantanen lisää, että kahteen vuoteen ulottuvana korjuuaikana sahojen kysyntä ehtii muuttumaan moneen kertaan.
– Maanomistajan kanssa sovituista pituuksista ja läpimitoista pidetään kiinni, mutta vuoden kuluttua jollekin sovituista mitoista ei välttämättä enää olekaan kysyntää, ja tämä on sahurille vaikea haaste.
Sopii ainoastaan havupuille
Runkohinnoittelua käytetään Stora Ensolla etenkin sen omien sahojen vaikutusalueella Etelä- ja Itä-Suomessa. Myös pohjoisessa runkohinnoittelua ollaan kokeilemassa sikäläisiin olosuhteisiin sopivaksi. Runkohinnoittelu sopii vain männylle ja kuuselle, sillä koivun laatuvaihtelu on liian suurta.
Runkohinnoittelua käytetään uudistushakkuukohteilla, jotka ovat metsäkuvioltaan tasa- ja hyvälaatuisia sekä vähävikaisia. Tasalaatuisuus on oleellinen kriteeri, sillä rungot hinnoitellaan järeyden ja laadun perusteella. Rantanen huomauttaa, että runkohinnoittelua voidaan käyttää koko leimikossa tai vain osassa leimikkoa.
– Riittää, jos laatukriteerit täyttyvät yhdellä kuviolla. Siinä käytetään runkohinnoittelua ja loput leimikossa perinteisellä puutavaralajikohtaisella hinnoittelulla.
Runkohinnoittelussa ostaja kantaa riskin mahdollisista tukkipuuksi kelpaamattomista laatuvioista. Poikkeuksena on päällisin puolin näkymätön tyvilaho, joka hinnoitellaan erikseen puutavaralajien mukaisesti.
Harvennuksissa runkohinnoittelua ei käytetä. Poistettavien puiden tarkka arviointi etukäteen on usein vaikeaa. Toisaalta runkohinnoittelu voisi kannustaa järeiden puiden poistamiseen, vaikka juuri niiden kasvua harvennuksella pyritään vaalimaan. Hinnoittelutavoilla ei ole vaikutusta korjuujälkeen, esimerkiksi ympäristöasioiden ja säästöpuiden osalta.
– Harvennuksissa poistetaan huonolaatuisemmat rungot ja alaharvennuksessa pienimpiä puita. Tukin osuutta hakkuissa ei pidä lähteä silloin nostamaan metsän kustannuksella.
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä 1/2021 lehdessä.