Vauhdikkaan arjen keskellä Sanna Ahtiaisella ei ole aikaa perehtyä metsänhoidon yksityiskohtiin, saati toteuttaa niitä itse. Metsäsopimuksen ansiosta perityt metsät kasvavat nyt tuottavasti ammattilaisten hoidossa.
Aurinko lämmitti jo lupaavasti, kun Sanna Ahtiainen kutsuttiin keväällä Stora Enson pääkonttoriin Katajanokalle allekirjoittamaan viimeistelty metsäsopimus. Hetki oli Ahtiaisen mielestä hieno, lähes juhlava.
”En odota punaista mattoa, mutta tuntuipa hyvältä, että tällainen tavallinenkin metsänomistaja on arvostettu.”
Keväistä visiittiä Katajanokalla Ahtiainen muistelee edelleen lämmöllä pyrähtäessään koiriensa Ebban ja Mandin kanssa heti kotiovelta aukeavaan metsään. Takana on jälleen yksi palaverikylläinen etätyöpäivä. Ahtiainen kiipeilee labradorinnoutajiensa perässä kallioilla ja ihailee jylhää havupuumaisemaa korkeuksista. Hartiat laskeutuvat korvista, on helpompi hengittää.
”Jo kilometrin kulkeminen luonnossa tyhjentää pään pajatson ja mieli täyttyy ihanalla tyyneydellä”, Ahtiainen kuvailee luontosuhdettaan.
Apua metsänhoidollisiin haasteisiin
Jalkoihinsa Ahtiainen on valinnut tukevat lenkkarit, sillä maasto kotitalon ympärillä on vaikeakulkuista. Appiukko puuskahti ensimmäistä kertaa Ahtiaisten luona vieraillessaan tulleensa vuoristoon.
Sanna Ahtiainen rakastaa muodoiltaan vaihtelevaa, monipuolista metsäänsä peuroineen kaikkineen. Sen läheisyydessä hän on viettänyt lapsuutensa, ja nyt oma tytär elää täällä nuoruuttaan. Hiljattain bongattiin pihapiirin hämärässä notkea ilves. Ainoa ongelma on unelma-alueen metsänhoidollinen vaikeus.
”Ymmärsin nopeasti, etten halua investoida kalliiseen kalustoon, saati käyttää vähäistä vapaa-aikaani metsän hyvinvoinnin turvaamiseen.”
Kirkkaan oivalluksen tuloksena laadittiin Stora Enson kanssa metsäsopimus. Asia ratkesi siis parhain päin luottamalla ulkopuoliseen apuun.
Sattumasta suunnitelmien toteutukseen
Ahtiainen rakensi puolisonsa kanssa tummasävyisen hirsitalon lapsuuden mielimaisemiin Orimattilaan kahdeksan vuotta sitten. Koti kohosi isältä vuokratuille maille.
Suvussa oli alustavasti keskusteltu isän omistamien metsien sukupolvenvaihdoksesta. Koska akuuttia kiirettä ei ollut, asia oli jäänyt muhimaan. Muutama vuosi sitten Stora Enso teki lähistöllä metsätöitä. Metsäasiantuntija Juhani Ripatti bongasi työmaan laitamilta hakkuukypsän alueen ja otti yhteyttä Ahtiaisen isään sen suunnitelmista.
”Isä arvosti aloitteellisuutta. Sattumalta saatu kontakti lisäsi innostusta ja tarjottu tietotaito vei alustavat suunnitelmamme metsän sukupolvenvaihdoksesta loppuun”, Ahtiainen muistelee iloisena.
Ripatti esitteli erilaisia toimintamalleja ja auttoi lahjakirjojen ja paperiasioiden hoidossa.
Kiireinen arkiralli vaati ratkaisuja
IT-alalla työskentelevä Sanna Ahtiainen on hiljattain vaihtanut työpaikkaa ja toimii nyt asiakkuusjohtajana isossa kansainvälisessä yrityksessä. Sanna suhailee sujuvasti Lahden ja Espoon toimistoilla ja asiakkaita tapaamassa ympäri Suomea.
”Uuden opettelun ja vaihtelevien asiakastapaamisten myötä päivät venyvät ja pää sauhuaa. Hyvällä tavalla.”
Ahtiaisen puoliso asuu työnsä vuoksi pääsääntöisesti viikot Helsingissä.
Aluksi pariskunnan metsänhoidollinen ulkoistuspäätös hieman kirpaisi, sillä molemmilla on tiivis metsäsuhde. Puoliso on maatalon poika Etelä-Karjalasta. Ahtiainen taas on seurannut koko elämänsä, kuinka isä tekee metsähommia työn ohella. Pariskunnalla on ymmärrystä metsänhoidosta ja taitoakin – joskaan ei kalustoa.
”Silti myönsimme, ettemme tahdo käyttää vähäistä vapaa-aikaa metsäsavottaan. Mieluummin keskitymme nauttimaan omasta metsästä”, Ahtiainen kiteyttää yhteiset ajatukset.
Juuri tätä metsäsopimus heille nyt tarjoaa: koko perhe voi kulkea luonnossa rennosti nauttien. Ei tarvitse silmä kovana kytätä tuulenkaatamia puita ja kirjanpainajavahinkoja.
”Joskus on tunnustettava rajallisuutensa. Omissa käsissäni metsäomaisuuteni rehahtaisi ryteiköksi.”
Sannoilla synkkasi välittömästi
Syksyllä 2025 Sanna Ahtiainen kuunteli Stora Enson webinaaria, jossa kaima Nyman esitteli uutta metsäsopimusmallia. Ahtiainen etsi lisätietoa vanhasta Terve Metsä -lehdestä ja innostui entisestään.
”Kuinka vaivatonta olisikaan varmistaa yhdellä sopimuksella metsäni hyvinvointi ja saada siitä säännöllistä tuloa käytännössä mitään tekemättä.”
Metsänhoitosopimuksen idea on lyhykäisyydessään se, että Stora Enson ammattilaiset suunnittelevat parhaat metsänhoitotoimenpiteet ja toteuttavat ne oikea-aikaisesti. Metsänomistajan ei tarvitse kantaa huolta ja vastuuta metsästään, mutta raha kilisee tilille säännöllisesti puumarkkinatilanteen vaihteluista riippumatta.
Ahtiainen laittoi viestiä metsäomaisuuden sukupolvenvaihdoksessa auttaneelle Juhani Ripatille, joka yhdisti kaksi Sannaa, Ahtiaisen ja Nymanin. Naiset olivat välittömästi samalla taajuudella. Mökkeilystä ja luontoarvojen vaalimisen tärkeydestä riitti juteltavaa tuntitolkulla. Tapaamiset järjestyivät helposti etänä, mutta myös livenä pääkaupunkiseudulla. Juuri kasvokkaisten keskustelujen ansiosta Ahtiainen tunsi heti tulleensa kohdatuksi inhimillisenä ihmisenä.
”Ei ole tarvinnut puhua asioita yksinkertaistaen roboteille vaan olen rauhassa saanut kysellä tyhmiäkin.”
Esimerkiksi metsäsopimukseen valittavista eri hoitomalleista riitti yhteistä pohdiskeltavaa. Olisiko hyvä panostaa palstan kasvuun, tuottoon vai luontoarvoihin?
Ahtiaisesta tuntuu, että Nyman on aina hänen puolellaan, ei rahan perässä.
”Välillä ihan liikuttaa kaiman perinpohjaisuus ja anteeksipyytely, jos hän ei ole heti tiennyt vastausta vaan on selvitellyt asiaani omasta mielestään liian pitkään.”
Mokien välttäminen turvattu
Aluksi Stora Enson ammattilaiset kartoittivat Ahtiaisen metsäalueen sopivuuden metsäsopimuksen piiriin. Sattumalta Sannan isä kohtasi hommissa olleen metsäasiantuntijan tyttärensä metsässä kulkiessaan.
”Isä sitten tenttasi miestä ja sai vähän hassusti vihiä suunnitelmistani, jotka olin pitänyt salassa”, Ahtiainen tunnustaa.
Tytär ei ollut hiiskunut isälleen metsäsopimuksen mahdollisesta laatimisesta, sillä uskoi hänen hämmästelevän moista ”liian helppoa” ratkaisua.
Ahtiainen arvostaa isänsä ja edellisten sukupolvien metsänhoidollista uutteruutta. Kaikki on tehty itse ja koettu ansaittua ylpeyttä omien käsien työstä.
Ahtiaisen oma elämäntilanne ja -asenne on toisenlainen.
”En luota itseeni metsurina, enkä halua murehtia mahdollisia mokia, joita voisin tehdä toisten elämäntyön kanssa. Siksi turvaudun rohkeasti metsänhoidon ammattilaisiin.”
Luottamus on kontrollifriikin unelma
Stora Enson ammattilaiset hoitavat Ahtiaisen metsää sopimuskumppanina tulevat kymmenen vuotta. Tuoretta metsänomistajaa on miellyttänyt yhteistyössä vastavuoroisuus ja avoimuus.
”Kaltaiselleni kontrollifriikille on unelma voida luottaa tyttärelle joskus jäävä omaisuus asiantunteviin käsiin kasvamaan. Minun ei tarvitse raapia öisin päätä seuraavia metsänhoitohommia opiskellen ja tuskaillen.”
Stora Ensolla oli jo valmiiksi paikka Ahtiaisen sydämessä. Nuorena opiskelijana hän teki tuotantotalouden diplomityönsä yritykselle ja jäi hommiin pariksi kesäksi.
“Olen Stora Enson tehtaanpiipun juurelta elämääni ponnistanut, eli Imatralla syntynyt”, Ahtiainen paljastaa pitkän luottamussuhteensa juuret.
Mukavan puuhakasta mökkeilyä
Sanna Ahtiainen valitsi metsäsopimuksen myötä saatavan tulon maksettavaksi kuukausittain tililleen.
”En voi lisäsumman turvin lopettaa työntekoa, mutta voin parantaa elämänlaatuani, jotta arki sujuu tehokkaammin ja antoisammin.”
Ainakin aluksi ylimääräinen raha sijoitetaan Saimaan Puumalassa sijaitsevaan mökkiin, jonka Ahtiainen puolisoineen osti viime syksynä. Listan kärjessä on terassien lasitus ja vaaleanvihertävän hirsimökin maalaus tummanharmaaksi eli maastoon sopivaksi.
Piilopaikka Saimaalla tarjoaa Ahtiaiselle mökkeilyä, joka on kaukana työleiristä. Polttopuut voi kaataa ja pilkkoa mäntyvaltaisesta rinteestä omaan tahtiin. Kirveen varressa mieltä lämmittää ajatus Orimattilan isosta metsäalueesta, jota storaensolaiset hänen puolestaan hoitavat.
”Kumppanuuden suurin arvo perustuu vapauttavaan tunteeseen. Oma olo kevenee kummasti,” Ahtiainen kiteyttää metsäsopimuksen laatimisen jälkeiset tunnelmansa.
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 1/2026 >>
Teksti: Noora Valkila
Kuvat: Aleksi Poutanen
