eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right

Koivuun liitetään monia suomalaisuuden, terveyden ja puhtauden mielikuvia – elokuvien maalaisromantiikka, rantasaunan polttopuut, vihta ja sisällä virtaava elävä vesi, mahla.

Koivumahla muistuttaa niin ulkonäöltään kuin tuoksultaan vettä ja se virtaa puun juurista oksiin ennen lehtien puhkeamista. Silmujen puhjetessa mahlan virtaus tyrehtyy. Mahlan juoksutus onnistuu huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin.

Mahla kuljettaa mukanaan lehtien muodostumiselle tärkeitä ravinteita, mikä osaltaan vahvistaa käsitystä sen virkistävästä, terveellisestä ja jopa parantavasta vaikutuksesta myös ihmiselle.

Kautta historian koivumahlaa on käytetty luonnonlääkkeenä ja -juomana, ja nykyään sitä hyödynnetään myös kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena. Pohjoisen koivupuun uniikista elinvoimaisuudesta on moneksi.

Otollisinta aikaa koivumahlan juoksuttamiseen on huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin.

Mahlan juoksutus käytännössä

Koivunmahla ei kestä pitkää säilytystä

Koivumahla pilaantuu herkästi, siksi kylmäketjusta on huolehdittava. Pilaantuneen mahlan tunnistaa hajusta ja paksuuntuneesta koostumuksesta. Jääkaapissa mahla säilyy pari vuorokautta, pakastimessa vuodenkin.

Sulatuksen jälkeen se tulee kuitenkin käyttää mahdollisimman nopeasti. Säilyvyyttä voidaan parantaa myös pastöroimalla, mutta kuumentamisen on todettu muuttavan mahlan makua. Toki se on parhaimmillaan tuoreeltaan.

On syytä muistaa, että koska mahlan keräämien ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, on siihen aina saatava maanomistajan lupa.

Koivu korjaa itse poraamisesta aiheutuneen vahingon ja samasta puusta voidaan kerätä tätä uusiutuvaa luonnoneliksiiriä taas seuraavana keväänä, tosin uudesta reiästä. Jos haluaa kokonaan välttyä puille aiheutuvasta harmista, kannattaa mahlaa kerätä seuraavassa harvennuksessa poistettavista rungoista.

Mahlan juoksuttamiseen tarvitsee maanomistajan luvan