fbpx
eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right
Sovi puukaupat 15.4.-31.5.2024 välisenä aikana ja saat 1000 €:n edun metsänhoitopalveluihin. Tutustu kampanjaan ja tee kevään paras puukauppadiili! keyboard_arrow_right
3.5.2022

Stora Enso Suomessa 150 vuotta – Puunhankinnan historiasarjan osa 3/10

Stora Enson täyttäessä 150 vuotta, yhtiön suora metsäomistus on 1,4 miljoonan hehtaarin kokoinen. Tämä maa-ala sijaitsee kokonaan Ruotsissa.

Suomessa puolestaan Stora Enson metsäomaisuus siirrettiin Tornatoriksi nimetylle yhtiölle vuonna 2002. Tornatorilla on Suomessa tällä hetkellä noin 650 000 hehtaaria metsää.

Stora Enso on Tornatorin osaomistaja ja tekee muutenkin tiivistä yhteistyötä yhtiön kanssa. Esimerkiksi Stora Enson metsänomistaja-asiakkaiden metsänhoitotyöt ympäri Suomea toteuttaa Tornatorin metsäpalveluammattilaisten verkosto.

Mutta miten tämä kaikki sai alkunsa toissa vuosisadalla?

* * * * *

Stora Enson liiketoiminta Suomessa 1800-luvun lopulla kulki W. Gutzeit & Co:n nimellä, vaikka yhtiön perustaja Hans Gutzeit oli jo ehtinyt siirtyä puutavara-agentiksi Ranskaan.

Tuolloisen yhtiön toimintaa vahvisti 1890-luvulla metsäomaisuuden kasvu. Ennen yhtiömuodon muutosta 1870-luvulla yrityksellä oli ollut melko niukalti maaomaisuutta, noin 2000 hehtaaria. Osa oli teollisessa tarkoituksessa hankittuja, kuten Rutolan tilat, ja osa taas oli päätynyt yritykselle muun muassa velkasaatavina.

Vuoden 1890 tammikuussa yhtiö työllisti kaksi puunhankkijaa Saimaan vesistöllä. Savonlinnan pohjoispuolella puuta osti Christian Kontturi ja etelässä puolestaan Ole Olsen Fald. Puusta maksettiin edelleen kappalemäärän mukaan. Metsiä myös vuokrattiin monivuotisilla hakkuusopimuksilla.

Puut maksettiin sitä mukaa, kun niitä kaadettiin. Tällöin erimielisyyksiä ostajan ja myyjän välillä oli harvemmin.

* * * * *

Saimaalle siirtyminen avasi yhteyden Pielisen vesistöön ja Karjalan metsien äärelle. Vuonna 1891 myös Venäjän Karjalasta hankittiin tukkeja. Sieltä saatu honkapuu oli erityisen suurta ja kaunista.

Vienan Karjalassa järjestettiin talvella 1891-1892 ensimmäinen suuri savotta. Saatu havupuu ylitti odotukset. Se oli runkotilavuudeltaan jopa kaksi kertaa suurempaa verrattuna Kymijoen varren puuhun. Ostajalle se toi ison edun, kun puusta maksettiin runkojen lukumäärän eikä tilavuuden mukaan.

Toisaalta pitkä uittomatka Kotkaan nosti kustannuksia. Venäjän järeistä tukeista kuitenkin sahattiin ostajien havittelemia suuria dimensioita. Venäjän kruununtukkeihin kannatti keskittyä myös siksi, ettei maanomistajuus sitonut resursseja.

* * * * *

Metsäkauppa syntyy: myyjä ja ostaja leimikkoa tarkastamassa. Kuva julkaistu 1950-luvulla Enso-Gutzeitin henkilöstölehdessä. ELKA

Valtaosa yhtiön puusta hankittiin edelleen yksityisiltä toimijoilta, koska vain osa saatiin Venäjältä ja valtion metsistä. Vuosina 1892-1896 julkisista metsistä hankittiin vuosittain yhteensä noin 70 000-80 000 tukkia, mutta yksityismetsien osalta luku liikkui noin 150 000 ja 375 000 välillä. Yksityisiin toimijoihin kuului suurtilallisia, mutta talolliset maanomistajat muodostivat valtaosan.

Toisinaan yhtiö sopi niin kutsuttujen leveranssitukkien toimituksista uittoreittien varrelle, mikä tarkoitti myyjän puolelta tukkien toimittamista ennalta sovitusti eli ns. hankintakauppana.

Päätavoite oli kuitenkin tehdä hakkuusopimukset vuokraamalla metsiä useiksi vuosiksi ja järjestämällä tukkisavottoja suhdanteiden mukaisesti. Tällöin paikalliset tilanomistajat saivat lisätuloja toimittamalla hevosen ja ajurin savotalle. Savotat tarvitsivat työmiehiä myös muihin tehtäviin, joten W. Gutzeit & Co tarjosi lisätienestejä paikkakunnilla.

* * * * *

Vuoteen 1900 mennessä yhtiön puunhankkijat olivat ostaneet tiloja yhteensä 64 300 hehtaaria. Lisäksi 1900-luvun taitteessa Gutzeit osti Aktiebolaget Utra Wood Companyn, joka oli merkittävin kilpailija Venäjän Karjalassa ja Pielisjärvellä. Tosin yritykset olivat tehneet yhteistyötä jo aiemmin.

Oston myötä Gutzeit laajensi maaomaisuuttaan peräti 103 000 hehtaaria. Pielisen alueella oli kuitenkin jo kaksi suurehkoa toimijaa, Egerton Hubbard & Co. ja Gustaf Cederberg & Co. Ne pyrkivät estämään uuden kilpailijan toimintaa. W. Gutzeit & Co. ratkaisi asian vuonna 1902 ostamalla Egerton Hubbardille kuuluneen Pielisjoen uittoyhdistyksen.

* * * * *

Raaka-aineen saannin turvaamiseksi strategiaan kuului vuodesta 1886 lähtien tietoinen maatilojen osto, mikä kasvatti maaomaisuutta vuosien 1895 ja 1914 välillä 2000 hehtaarista 434 000 hehtaariin. Päähuomio oli metsissä, kun taas viljelyalat ja asuinrakennukset olivat toissijaisia. Uuden linjauksen isänä oli Alexander Gullichsen, joka näki raaka-aineen saatavuuden mahdollistavan laajentumisen muun teollisuuden pariin.

Yhtiön puunhankkija Kontturi solmi huomattavia maakauppoja seuraavan noin kymmenen vuoden ajanjaksolla. Yksittäisten talollisten tai perikuntien lisäksi maata hankittiin edelleen yrityskaupoilla. Utra Woodin mukana yhtiölle siirtyi noin 100 000 hehtaaria maata. Ilomantsilaisen Ilomants Skogsfastighets Aktiebolagin osto 1908 kartutti maaomaisuutta jälleen 100 000 hehtaarilla.

W. Gutzeit & Comp.:n solmima viimeinen suuri yksittäinen maakauppa ennen ensimmäistä maailmansotaa tehtiin vuonna 1913, kun Aktiebolaget Finland Wood Companyn 57 000 hehtaarin metsät siirtyivät kasvavan puujätin omaisuudeksi.

* * * * *

1900-luvun alkupuolella W. Gutzeit & Co sulautui yhteen Enso Träsliperi Aktiebolagetin kanssa, ja yhtiöstä tuli lopulta Enso-Gutzeit. Tämä uusi yhtiö hankki valtion omistaman Tornator Osakeyhtiön osakekannan vuonna 1933. Tornator omisti Tainionkosken ja Lahden lankarullatehtaat sekä metsämaata noin 75 000 hehtaaria, mikä oli merkittävä lisä Gutzeitin metsäomaisuuteen. Tornator-nimi säilyi pöytälaatikossa 2000-luvun alkuun saakka, jolloin nimeä taas tarvittiin.

2020-luvulla tilakauppa käy edelleen, mutta tänä päivänä metsämaan ostajana on Stora Enson asemesta Tornator. Ja käytetäänpä metsänvuokrausvaihtoehtoakin, jos metsänomistaja ei halua luopua omistuksesta kokonaan, mutta haluaa hyötyä omaisuudestaan ilman vaivannäköä.

Puuntuonnin osalta tilanteet ovat eläneet vuosikymmenten varrella. Vuonna 2022 Venäjän puuntuonti keskeytettiin ”yhdessä yössä” ja korvaavaa puumäärää lähdettiin hankkimaan Stora Enson Suomen tehtaille paitsi suomalaisilta yksityismetsänomistajilta, myös yhtiön laajoista metsistä Ruotsin puolelta. Tavoitteena on taata tehtaille tasainen puuvirta vuoden jokaisena päivänä.

* * * * *

Artikkeli on tehty yhdessä Helsingin yliopiston historian tutkijoiden kanssa ja siihen on käytetty eri lähdeteoksia ja haastatteluja.

Lue myös historiasarjamme edellinen osa: Historiaa: Laajentuminen Saimaan vesistön metsiin 1880-luvun lopulla.

Stora Enson tavoitteena lisätä luonnon monimuotoisuutta suomalaismetsissä
Lue kirjoitus
Paahdeympäristön luonnonhoitotyöt käynnistyvät Ruokolahdella
Lue kirjoitus
Stora Enso avasi toimipisteen Euraan
Lue kirjoitus