eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right

Yöpyminen luonnossa on matka mielenhallinnan ja aistituntemusten maailmaan. Yö ulkona voi merkitä vuoden parhaita unia tai pelkoa ja valvomista.

Yksinkertaiset ideat ovat tunnetusti parhaita. Suomen Ladun vuosittainen teemayö ”Nuku yö ulkona” elokuussa on löytänyt jo ison joukon ihmisiä luontoelämyksen pariin. Yhtä lailla, ei toki aina, spontaanit ideat voivat olla ikimuistettavia. Yllätin itseni hetken mielijohteesta nukkumassa taivasalla, trampoliinilla. Eikä vain yhtä ainoaa yötä, vaan pari hyvää yöunta putkeen. Idea kumpusi omasta tahdostani, eikä vaimon pihalle viskaamana ukonturjakkeena tyyny kainalossa. Uskokaa pois.

Suomen Ladun Nuku yö ulkona -tapahtuma la 27.8.2022 koko Suomessa.

Kuulo ja kehon tuntoaistit herkistyvät

Nuku yö ulkona

Makuupussiin asettuessa aistit tunnustelevat lämpötilaa ja keho hakee vielä mukavaa asentoa. Aika vaikea on levolle asettua, jos käpy tai juurenniska painaa selkäpiitä. Kun mukava asento löytyy, katse vielä harhailee taivaassa ja avautuvassa kaukomaisemassa.

Illan hämärtyessä kuulo- ja tuntoaisti herkistyvät. Merkillistä, miten paljon pieniä ja vähän isompiakin ääniä alkaa havaitsemaan. Tuulen suhina latvustoissa, haavanlehtien loputon havina, hyönteisten surina ja aaltojen loiske rantakiviin ovat nukuttavia taustaääniä, joihin mieli tottuu nopeasti. Myös metsän tuoksut erottuvat rauhoittuessa yhä paremmin.

Ajan kuluessa kuulo poimii yhä pienempiä ääniä, risahduksia ja hyönteisten ininää. Mikähän lintu se tuokin oli vai karhuko katkaisi risun käpälänsä alla? Mieli mittailee myös äänen etäisyyttä, itikan ininää korvan juurella, kaukaista lehmän ammuntaa kilometrien päässä.

Etenkin linnut täyttävät luonnon äänimaailman pitkälle yöhön. Joskus voi käydä huono tuuri, ja joku kehrääjälinnun tapainen yölaulaja päättää asettua samoille hoodeille pitämään loputonta narinaansa. Tai yösija tuli perustettua pienten muurahaisten eli kusiaisten maapesän päälle. Ärsyttävää ja uni häiriintyy.

Äänet voivat aiheuttaa myös pelkoa, tai jopa hiljaisuuskin. Mieli maalailee ajatuksiin kaikenlaisia uhkia, kun seinät ja lukitut ovet eivät ole tuomassa turvaa.

Happi kulkee ja tuntuu

Jos on fyysisesti oikein väsynyt, niin sitä nukkuu vaikka märällä mättäällä kivi tyynynä kuin tukki. Nykyajan tietoyhteiskunnan ärsykkeiden väsyttämänä unen kanssa tuppaa olemaan jos jonkinlaista temppuilua. Sen sijaan ulkona nukkuessa mielen tarkkaavaisuus siirtyy ajatusten sekamelskasta omaan kehoon ja ympäristöön. Myös älypuhelin saa nyt olla levossa.

Taivasalla maatessa rauhoittuminen alkaa oikeastaan hengityksestä. Raitis ulkoilma tuntuu hyvältä kasvoissa ja viileää happirikasta ilmaa on helppo hengittää. Yritin miettiä, muuttuuko hengitys syvemmäksi, mutta en osaa sanoa. Happi vain virtaa keuhkoihin helposti, ja tulee levollinen sekä rauhallinen olo, raukaisee.

Minun uneni trampalla taivasalla jäivät ehkä normaalia lyhemmäksi, mutta uni oli syvää, levollista ja virkistävää. Kylmyys, kuumuus tai aamuyön maakosteus eivät herättäneet ja olosuhteet pysyivät hyvänä. Kiireetön lempeä herääminen tapahtui luonnon mukana, aamuauringon kajastukseen. Tällä kertaa herätyskellona oli järvenselän laulujoutsenen trumpetintöräys. Myös naapurin kissa Moona löysi trampalle unikaverikseni.

Jutun kirjoittaja on nukkunut useampanakin kesäyönä ulkona. Trampoliinilla, teltassa ja mökin terassilla, jopa puutarhakeinussa. Juttuun on haastateltu Stora Ensosta myös Pasia, Teemua, Ainoa ja Jounia – jotka kaikki ovat myös luonnossa nukkujia.

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 2/2022

Teksti: Juha Hanni

Kuvitus: Tomi Sunnarborg

Metsäkone vuonna 2040
Lue kirjoitus
Harvennushakkuut turvallisesti yhteisillä säännöillä
Lue kirjoitus
Laadunvalvonnan tavoitteena hyvin kasvavat metsät
Lue kirjoitus