eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right

Paperi on kannatellut Suomen vientiä vuosikymmeniä, mutta 2000-luvulta lähtien kysyntä on hiipunut. Tuotanto ei silti ole loppumassa, sillä esimerkiksi painettujen kirjojen suosio jopa kasvaa.

Mitä olisi Suomi ilman paperiteollisuutta, tuota vientiteollisuuden kivijalkaa erityisesti 1950-luvulta lähtien? Paperilla saatiin maahan kaivattuja vientituloja, joilla maa jälleenrakennettiin ja teollisuutta kehitettiin edelleen.

Vielä vuonna 2000 paino- ja kirjoituspaperin vienti muodosti 13 prosenttia Suomen tavaraviennistä.

Sen jälkeen muutos on ollut nopeaa. Toimistopapereita ei enää tulosteta, arkistot ovat sähköisiä, ja yhä harvempi lukee uutisensa paperilta. Vuosien 2019–2021 välillä paperin osuus metsäteollisuuden viennin arvosta laski kolmanneksella.

Pandemian aikana paperin kysyntä putosi vielä viidenneksellä, eikä kysynnän arvioida enää nousevan entisiin lukemiin. Paperin osuus Stora Enson kokonaisliikevaihdosta on laskenut reiluun 10 prosenttiin, mutta yhtiö on edelleen Euroopan toiseksi suurin paperinvalmistaja.

Anjalan vahvuus on lajinvaihto

Tunnelmat Anjalan paperitehtaalla ovat kuitenkin optimistiset. Tehtaan lippulaivatuote, kirjapaperi, on kysyttyä.
Esimerkiksi Saksassa lasten ja nuorten kirjojen myynti kasvoi viime vuonna 9,4 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna, ja Britanniassa kaunokirjallisuuden myynti kasvoi samalla ajanjaksolla 20 prosenttia. Viime aikoina paperista on ollut jopa pulaa, koska kapasiteettia on ajettu alas ja logistiset haasteet ovat vaikeuttaneet tuontia.

Monissa oppilaitoksissa suositaan edelleen paperisia kirjoja, koska niiden avulla oppiminen on tutkitusti tehokkaampaa.

– Kirjapaperin kysyntä on kasvussa, sillä ihmiset näyttävät löytäneen kirjat pandemian aikana. Oikea kirja onkin erinomaista vastapainoa ruutujen ääressä kuluville päiville. Paperi on yksinkertaisesti hyvä käyttöliittymä, Anjalan paperitehtaan johtaja Matti Lielahti pohtii.
Eri markkina-alueilla suositaan hyvin erilaisia kirjapaperilaatuja. Joillakin halutaan kermanväristä, päällystämätöntä paperia, joillakin taas siniseen taittuvaa päällystettyä paperia.

– Paperin paksuus-, sävy- ja painettavuusominaisuudet määräytyvät käyttötarkoituksen ja loppukäyttäjien mieltymysten perusteella. Tuotamme yli kahta sataa eri paperilaatua, Lielahti kertoo.

Anjala on yksi harvoista paperitehtaista, joka pystyy tuottamaan koko kirjapaperirepertuaarin. Tehtaan varsinainen valttikortti on kuitenkin lajinvaihto. Tämä tarkoittaa sitä, että paperin paksuutta, sävyä ja neliömassaa vaihdetaan asiakastilausten mukaan, lähes lennosta ja laadusta tinkimättä.

– Tämä on Anjalan ydinosaamista, joka erottaa meidät kilpailijoista. Jos emme osaisi lajinvaihtoa, menettäisimme tehokkuuden tai tuottaisimme sutta ja sekundaa. Lajinvaihto ohjelmoidaan toki koneille, mutta kaiken takana on osaavien työntekijöiden näppituntuma ja osastojen välinen yhteistyö.
Tehtaanjohtaja nostaa esille myös työntekijöiden joustavuuden, joka on nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa ratkaisevan tärkeää.

Paperikoneet pyörivät maantienopeuksilla

Paperinteon perusperiaate on pysynyt siitä alkaen, kun sitä alettiin valmistaa puukuidusta. Yksinkertaistettuna kyse on veden poistamisesta massasta, tuotoksen silittämisestä ja kuivaamisesta. Prosessioptimointia tehdään kuitenkin jatkuvasti.
Anjalan paperikoneet kuljettavat kahdeksan metrin levyistä paperirainaa valmistuksen eri vaiheiden läpi jopa 80 kilometrin tuntivauhdilla. Lopputuotos on rulla, jossa on yli 50 kilometriä paperia.

– Yhden konerullan eli tampuurin tuottamiseen menee kolmisen varttia. Lopuksi paperi leikataan pituusleikkurilla asiakasrulliksi, jotka painavat noin henkilöauton verran.

Mittakaavaa kuvaa Lielahden esimerkki Jari Tervon kirjasta. Viime vuoden bestsellerin, Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa, koko 16 000 kappaleen ensipainoksen paperin tekoon kului 18 minuuttia, ja puuta siihen kului puolisen rekkaa. Anjalassa tehdään yhdessä päivässä reilusti yli tuhat tonnia paperia.

Tuotekehittelyä tehdään usein yhdessä asiakkaan kanssa. Esimerkiksi brittiasiakkaiden kanssa kehitettiin päällystämätön BriteBook-paperi, joka sopii erityisesti oppi- ja harjoituskirjakäyttöön. Kustannustehokkaalle paperille saatiin hyvä painettavuus ja vaaleus, ja tuote on ollut suosittu. Kouluista paperiset kirjat eivät ole katoamassa, sillä myös tutkimus osoittaa oikean kirjan tukevan oppimista.

Myös asiakaslehtemme Terve Metsä -lehden paperi tulee Anjalasta. Terve Metsän painopaperi tuntuu sormenpäissä luonnollisen rouhealta. Paperin massa antaa lehdelle jämäkkyyttä, vaikka paperilaatu on grammapainoltaan hyvin kevyttä. Lehteä on miellyttävä lukea, sillä mattainen pinta ei heijasta valoa.
Anjalan paperi myydään pääosin ulkomaille. Päämarkkina-alue on Eurooppa, mutta paperia menee jopa Australiaan asti. Kaikesta Suomessa tuotetusta paperista 94 prosenttia menee vientiin.

Kuusikuitu paperitehtaalla
Anjalan tehtaat käyttävät tuoretta kuusikuitua hiokkeena vuosittain noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä.

Puu tulee läheltä

Anjalankosken kahdella tehtaalla käytetään päivittäin noin 80 rekkalastillista puuta, joka tulee 98-prosenttisesti kotimaasta. Vuodessa kuusikuitua ja -haketta kuluu noin puolitoista miljoonaa kuutiometriä.

– Puu saadaan lähiseudun harvennus- ja päätehakkuista. Paperitehtaan käyttämässä hiomopuussa tuoreus on olennaista, ja kesäaikaan puu pitää saada tehtaalle parin viikon sisällä korjuusta, aluejohtaja Antti Suvinen kertoo.

Tuoreus on tärkeää monestakin syystä. Kuivunut puu kuoriutuu huonosti kuorimarummussa, ja kuori on hiomopuussa värivika. Kuiva puu myös tikkuuntuu hiomossa, mikä heikentää sen lujuusominaisuuksia. Lisäksi kesäkaatoinen kuusipuu alkaa lämpimällä säällä sinistyä jo muutamassa viikossa. Sienen aiheuttama sinistyminen on niin ikään värivika. Tuoreusvaatimuksen takia puita saatetaan jopa kastella tehtaan puuvarastolla.

Talvikaudella puu säilyy paremmin, ja harvennushakkuita tehdään enemmän. Näistä syistä tehtaalla varastoidaan vuosittain noin 50–60 000 kuutiometriä jäistä puuta niin sanottuun pakkasvarastoon. Puut lumetetaan ja peitetään purulla, jolloin ne säilyvät tuoreina kesään asti. Kesällä varastoa puretaan puun saatavuuden vaihtelua tasoittamaan.

– Tosin tänä päivänä puuta korjataan sulan maan aikana yhä enemmän. Fiksuilla korjuumenetelmillä, kuten huolelliseen ennakkosuunnitteluun perustuvalla Stora Enson kehittämällä Rätt Metodilla maastovaurioita voidaan vähentää. Tällä hetkellä onkin hyvä kysyntä kaikenlaiselle puulle, Suvinen mainitsee.

Puu käytetään Anjalassa tarkkaan hyödyksi. Yhden paperitonnin tuottamiseen tarvitaan vain noin viisi keskikokoista puuta, ja yhdestä keskikokoisesta kuusesta saadaan noin 700 pokkaria.

Anjalan paperitehdas
Taustalla Anjalan paperitehdas, etualalla Ankkapurhan teollisuusmuseo ja Inkeroisten kartonkitehdas. Ankkapurhalla ei muuten ole mitään tekemistä ankkojen kanssa, vaan nimitys on peräisin Anjalankosken vanhasta ruotsinkielisestä nimestä Ankapora.

Muutosmatkan viimeinen etappi

Paperin hiipuvan kysynnän vuoksi paperi ei ole enää Stora Enson strateginen kasvualue. Niitä ovat tänä päivänä pakkaukset, rakentamisen ratkaisut ja biomateriaali-innovaatiot.

Maaliskuussa yhtiö käynnisti prosessin neljän paperitehtaan mahdollisesta myynnistä. Anjala ja muut myytävät tehtaat Ruotsissa ja Saksassa myydään ostajille, jotka jatkavat kannattavien tehtaiden toimintaa. Myynnille ei ole asetettu aikarajaa, ja myyntiprosessin aikana tehtaiden toiminta jatkuu ennallaan.

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 2/2022

Lähteet: Tulli, Luke, Pellervo, Metsäteollisuus ry

Teksti: Minna Kalajoki

Kuvat: ELKA, Stora Enso, iStock ja Adobe Stock

Stora Enson historia: Sahoista kaikki alkoi
Lue kirjoitus
Stora Ensossa huomioidaan lintujen pesimäaika entistä paremmin
Lue kirjoitus
Suomalaista metsänhoidon historiaa
Lue kirjoitus