eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right

Uudistushakkuun jälkeen tehtävä mekaaninen maanmuokkaus ei ehkä miellytä katsojan silmää, mutta sen maisemalliset vaikutukset jäävät yleensä lyhytaikaisiksi. Onnistuneella muokkaustavan valinnalla ja toteutuksella on iso merkitys uuden puusukupolven kasvulle ja metsätalouden kannattavuudelle.

Koneet tulivat metsiin 1960-luvulla, ja samalla yleistyi myös mekaaninen maanmuokkaus. Työmäärä vakiintui jo 1980-luvulla nykyiselle, noin 100 000 hehtaarin vuositasolle. Sekä välineet, työmenetelmät että työn laatu ovat kehittyneet, eikä parjattuja palleauroja näe enää kuin museoissa.

Mekaanisessa maanmuokkauksessa uudistusalan pintakerroksen hakkuutähdettä, kasvillisuutta ja muuta eloperäistä ainetta eli humusta siirretään paikaltaan, ja sitä sekoitetaan sen alla olevaan kivennäismaahan. Muokkaus voi olla myös ympäristöään korkeampien kohoumien eli mättäiden tekemistä näistä samoista aineksista.

Oikea menetelmä oikealle paikalle

Äestäminen ja laikuttaminen paljastavat kivennäismaan pintaa eloperäisen aineksen alta. Jos on tarpeen, tehdään uudistusalalle kohoumia laikku-, kääntö-, oja- ja naveromätästämällä. Se, mikä on paras muokkausmenetelmä kullekin kasvupaikalle, riippuu muun muassa uudistamistavasta, uudistettavasta puulajista, kasvupaikan luontaisesta viljavuudesta, maalajista sekä pinnanmuodoista.

Karummilla kasvupaikoilla riittävät yleensä kivennäismaan pintaa paljastavat ”kevyemmät” menetelmät, eli joko laikutus tai äestys. Rehevämmillä maapohjilla uutta puusukupolvea uhkaavat monesti muun kasvillisuuden kilpailu, liika kosteus tai hallatuhojen vaara. Tällöin tarvitaan hyviä istutus- ja kylvökohtia tarjoavia mättäitä. Viljavilla mailla muokkausjälkien on oltava myös laajempia kuin karummilla mailla.

Kun metsää kasvatetaan jaksollisesti eli tehdään avohakkuu, on metsänomistajan valittavissa kolme menetelmää: luontainen uudistaminen joko siemenpuiden tai reunametsän avulla, siementen kylväminen uudistusalalle tai taimien istuttaminen. Nykyisin suuri osa siemenkylvöistä tehdään koneellisesti jo maanmuokkauksen yhteydessä. Myös taimien istuttaminen laikkumätästystä tekevällä koneella on mahdollista. Uudistamistulokset ovat molemmissa menetelmissä yleensä hyviä, mikäli kohde on valittu oikein.

Monia hyviä vaikutuksia

Maanmuokkaus muuttaa uudistusalalla maaperän vesi-, lämpö- ja ravinneolosuhteita. Se vähentää pintakasvillisuuden kilpailua puuntaimien ja -siementen kanssa, ja ehkäisee etenkin tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja nuorissa taimikoissa. Niiden on ennustettu lisääntyvän, kun ilmasto lämpenee.

Kun haihduttava puusto hakataan uudistushakkuussa pois, se nostaa yleensä pohjavesitasoa. Sen takia voi olla viisasta tehdä kosteilla kasvupaikoilla ympäristöään korkeammalla olevia istutusmättäitä. Kylvössä ja luontaisessa uudistamisessa on tärkeää, että pienet sirkkataimet saavat heti alkuun hyvän kontaktin kivennäismaahan ja alemmista maakerroksista kapillaarisesti ylöspäin nousevaan veteen.

Maanmuokkaus nostaa maan lämpötilaa. Siksi se parantaa pienten siementen itämistä ja taimien kasvuun lähtemistä, koska maan pintaa peittävä paksu humuskerros hidastaa ilmasta tulevan lämmön johtumista maahan. Humuksen poistaminen ja lämpöä keräävien mättäiden tekeminen voivat kohottaa kasvupaikan lämpötilaa ja kasvukauden lämpösummaa jopa seuraavan kymmenen vuoden ajan verrattuna ympäröivään tasamaahan. Samalla vähenee myös hallatuhojen riski.

Kun maata muokataan ja humus sekoittuu mineraalimaan kanssa, lisääntyy myös biologinen aktiivisuus ja orgaanisen aineksen hajoamisnopeus. Uudistusalalle tehdyissä mättäissä kasveille käyttökelpoisen typen määrä on usein moninkertainen verrattuna muokkaamattomaan maahan. Humusaineksen sekoittuminen kivennäismaahan lisää myös maan ilmavuutta. Kaikki nämä tekijät parantavat uuden puusukupolven ravinteiden saatavuutta, sen kasvuedellytyksiä ja uudistamistulosta.

Maanmuokkaus nopeuttaa sekä istutettujen, kylvettyjen että luontaisesti syntyneiden taimien juurtumista ja pituuskasvua, joten ne pärjäävät paremmin kilpailussa elintilasta muun kasvillisuuden kanssa. Se vaikuttaa positiivisesti taimien eloonjäämisprosenttiin. Nopeampi kasvu on havaittavissa vielä vuosien päästä uudistamisesta. Lisäksi muokattuun maahan syntyy usein luontaista, siemensyntyistä ja kasvupaikalle sopivaa puulajia olevaa taimiainesta vähentämään aukkoisuutta ja tuomaan metsään monimuotoisuutta.

Maanmuokkaus nopeuttaa sekä istutettujen ja kylvettyjen että luontaisesti syntyneiden taimien juurtumista ja pituuskasvua. Näin ne pärjäävät paremmin kilpailussa elintilasta.

Luontaista uudistamista käytettäessä on tärkeää huomioida maanmuokkauksen oikea ajoitus suhteessa siemensatojen luontaiseen vuotuiseen vaihteluun ja siihen, mihin aikaan vuodesta siemenet varisevat maahan. Tämä on huomioitava erityisesti kuusen kohdalla.

Muokkaus kannattaa taloudellisesti

Muokkausmenetelmien kehityksen ja paremman taimiaineksen vuoksi istutuksessa käytetään nykyisin aiempaa pienempiä taimia. Se näkyy sekä taimien käsittelykustannuksissa että istuttamisen nopeudessa. Isoista, kuokan kanssa istutettavista avojuuritaimista on siirrytty käyttämään paakkutaimia. Ne juurtuvat nopeasti kuohkeassa, ravinteikkaassa ja ilmavassa kohoumassa ja lähtevät nopeasti hyvään kasvuun. Jalostettu metsänviljelymateriaali parantaa puuston kasvua jopa 10–40 prosenttia verrattuna entisiin aikoihin.

Turvemailla kasvuolosuhteet vaihtelevat paljon, mutta muokkausmenetelmät ovat samoja kuin kangasmailla. Oikein valittu ja onnistunut maanmuokkaus nostaa metsiköstä saatavia hakkuutuloja ja/tai lyhentää sen puuston kiertoaikaa. Sen kustannukset metsänomistajalle riippuvat käytettävästä menetelmästä, kalustosta ja työkohteen ominaisuuksista. Niitä ovat esimerkiksi hakkuutähteiden määrä ja kivisyys.

Muokkaus voi vähentää työlästä heinäntorjuntaa istutusta seuraavina vuosina tai jopa poistaa sen tarpeen kokonaan. Ajallaan tehty taimikonhoito taas auttaa muokkauksen ansiosta hyvin kasvavaa tuotantopuustoa säilyttämään valta-asemansa kamppailussa lehtipuuvesakkoa vastaan. Hyöty näkyy suoraan metsänomistajan kukkarossa.

Maanmuokkaus on ilmastoystävällinen teko. Aluksi avohakkuu vähentää kasvupaikan hiilivarastoa, mutta pidemmällä aikavälillä nämä häviöt kompensoituvat muokkauksen aikaansaamalla puuston hiilivaraston kasvulla.

Lähde ja lisätietoa:Laine, T., Luoranen, J. & Ilvesniemi, H. (toim.) 2019. Metsämaan muokkaus: kirjallisuuskatsaus maanmuokkauksen vaikutuksista metsänuudistamiseen, vesistöihin sekä ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 58/2019. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 83 s.

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 4/2022

Teksti: Martti Linna

Kuva: Stora Enso

Uudistamispalvelut sinun metsäsi parhaaksi

Tutustu palveluumme
keyboard_arrow_right
Neva-jyrsin hellii turvemaita
Lue kirjoitus
Mitä sähkölinjojen siirtyminen merkitsee metsänomistajalle?
Lue kirjoitus
TV-kameroiden loisteesta harvesterin ohjaimiin – Aki Reittu
Lue kirjoitus