eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right
Nyt on oikea aika sopia kesän puukaupat ja metsänhoitotyöt. Hyödynnä hintatakuu – etu voimassa 31.5.2023 saakka! Katso lisätietoja keyboard_arrow_right

Satu Kääpä työskentelee LVI-tarkastusinsinöörinä Helsingissä ja on työnsä puolesta mukana monen ikonisen rakennuksen projekteissa. Kuitenkin juuret ja metsät hänellä on Kaakkois-Suomessa.

Ateneum, Kansallisteatteri, Musiikkitalo. Metsänomistaja Satu Kääpä on päivätyönsä puolesta mukana monessa Helsingin keskustan ikonisen rakennuksen rakentamis- ja korjaushankkeessa. Työ LVI-tarkastusinsinöörinä Helsingin kaupungin rakennusvalvonnassa on monipuolista, opettaa aina uutta ja kannustaa perustyön lisäksi osallistumaan alan kehitystöihin. Kääpä on mukana rakentamishankkeissa aina ennakkoneuvotteluista loppukatselmuksiin saakka.

Kun historiallisissa arvokiinteistöissä aukaistaan ullakkorakenteita ilmanvaihtojärjestelmien uusimista varten, tulee joskus vastaan aikakapseleihin säilöytyneitä tervehdyksiä.

Vantaalla asuva LVI-tarkastusinsinööri Satu Kääpä omistaa sisarensa kanssa reilut 40 hehtaaria metsää Luumäellä.

Näin kävi kerran Katajanokalla arkkitehti Eliel Saarisen suunnitteleman talon ullakolla. Sieltä löytyi piipun kyljestä piirustus, joka oli oletettavasti Saarisen itsensä tekemä. Myös Helsingin keskustasta löytyivät torni­kupolin ikkunalaudalta rakennusmiehen jättämät savukeaski ja Sorbus-pullo. Työkohteina Käävällä on myös uudempaa rakennuskantaa, kuten Kalasataman alue tornirakennuksineen.

Rakentaminen kulkee suvussa: kipinän alalle Kääpä sai vaariltaan ja isältään, jotka molemmat olivat kirvesmiehiä, maatilan pitämisen ohella. Vuosikymmenien ajan he rakensivat taloja ja muitakin rakennuksia niin omalle kuin lähikylillekin.

Valkealassa kasvanut Kääpä muutti pääkaupunkiseudulle 80-luvun puolivälissä ja aloitti työt rakennustyömaalla. Rakennusmestariksi hän valmistui laman syvimpänä ajankohtana, vuonna 1990. Vastavalmistunut ei jäänyt toimettomaksi, vaan rakensi ja remontoi taloja. LVI-insinööriksi hän valmistui nelikymppisenä.

Talonrakennusopeista on ollut LVI-tarkastusinsinöörin työssä paljon hyötyä.

Rakentaminen kulkee mukana myös vapaa-ajalla. Satu Kääpä asuu Vantaalla omakotitalossa, jossa tykkää koko ajan remontoida jotakin kohtaa. Hiljattain hän sai valmiiksi yläkerran portaat. Siihen meni varmaan ”tuhat” tuntia, hän sanoo ja nauraa. – Mutta en osaa olla tekemättä mitään. Ja tekemistä talossa on riittänytkin, aina siitä lähtien, kun talopuut kaadettiin kotikylän metsästä. Käsillä tekeminen on hyvä vastapaino päivätyölle.

Metsätilaansa kuuluvan kesämökin tilalle uuden talvilämpimän mökin rakentaminen on nikkarin haavelistalla.

Traktoritytöstä aikuiseksi metsänomistajaksi

Kääpä varttui Valkealassa pienviljelijäperheen kahdesta tyttärestä nuorempana. Nuoruuden lempiharrastuksiin kuului traktorilla pitkin kyläteitä ajeleminen, peltohommien lomassa.

Metsät olivat monessa mukana.

– Leikin lapsena paljon yksin metsässä, ja minulla oli leikkimökki metsän laidassa. Äidin kanssa marjastettiin ja sisaren kanssa sienestettiin. Koira oli aina kaverina mukana. Hirvijahtiin osallistuin ihan kuntoilun vuoksi, vaikka en itse metsästyksestä niin välittänytkään.

Metsät ovat aina olleet tärkeä osa Satu Käävän elämää. ”Leikin lapsena paljon yksin metsässä, ja minulla oli leikkimökki metsän laidassa.”

Kesällä Kääpä juoksi metsässä, ja talvella hiihti, kisoissakin. Hän muistaa myös sen, kuinka metsästä etsittiin pellolta karanneita lehmiä, yleensä omia, kerran kummitädinkin.

Vaikka Kääpä paljon metsissä liikkuikin, lapsuuden kotitilalla ei varsinaisesti ollut metsää. Isä raivasi vaarin kanssa käsin kuokkimalla osan tilan pelloista. Niitä aikansa viljeltyään ja eläkkeelle jäätyään hän istutti sinne takaisin kuusia ja koivuja, joiden rivejä Kääpä on nyt harvennuttanut. – Metsänhoito on ollut minulle uusi ja mielenkiintoinen asia aikuisena.

Reilut kymmenen vuotta sitten äiti lahjoitti perintömetsänsä Luumäeltä Satu Käävälle ja tämän siskolle Hannelelle. Siskokset ovat yksissä tuumin huolehtineet reilusta 40 hehtaarin metsäomaisuudesta. Roolitus on selkeä.

– Sisareni on eläkkeellä ja asuu Kouvolassa lähempänä metsiä, joten hän on hoitanut niin sanottuja kenttähommia. Minä puolestani olen hoitanut kirjalliset ja kirjanpidolliset työt. Hoitotoimissa edetään Stora Enson metsäasiantuntijan Topi Soikkelin asettamien askelmerkkien mukaan.

Siskoksilla on täysluotto toisiinsa. Arvokysymyksistä tai toimista ei ole tarvinnut vääntää kättä, ja tuotot he laittavat puoliksi.

Vastuullista omistamista

– Olemme selkeästi talousmetsän omistajia, ja haluamme jättää seuraavalle sukupolvelle eli sisareni lapsille perintönä hoidetun tilan.

Muutaman kerran vuodessa Satu Kääpä käy sisarensa kanssa katsomassa tilannetta palstoilla.

– Sisareni Hannele käy useamminkin, ja välillä Topikin liittyy mukaan.

Metsänhoidon suunnittelu ja toteutus on ollut luontevaa antaa ammattilaisten hoidettavaksi.

”Olemme selkeästi talousmetsän omistajia, ja haluamme jättää seuraavalle sukupolvelle perintönä hoidetun tilan.”

– Minulla ei olisi ymmärrystä esimerkiksi siitä, mitä ja milloin on järkevää tehdä metsässä – sisarella paremmin.

Taimien perkausta Satu on kuitenkin tehnyt itse, ja häntä kiinnostaisi käydä metsänhoitokurssi. Työkaluihin mielellään tarttuvalla on jo välineitäkin valmiina. Kun Kääpä hiljattain suoritti lisäopintoja, hän hankki itselleen valmistujaislahjaksi raivaussahan ja akkuketjusahan.

– Polttopuusavotta odottaa nyt keväällä.

Kääpä tuumii, että mikäli hän olisi nyt valitsemassa alaa, metsien parissa työskenteleminen olisi kiehtova vaihtoehto. – Metsä on aarreaitta – tulevaisuudessa yhä moniulotteisemmin.

Kulttuuri, kaupunkiluonto ja luonnon äänimaisema kohtaavat myös Käävän voimapaikoissa. Ateneumin teoksien äärellä viipyily ja Vantaan-kodin lähistöllä olevilla kallioilla retkeily tuovat rauhaa. Voimaa hänelle tuovat myös ystävät ja vauhtia puolestaan tuo moottoripyöräily.

Seuraavaan Luumäen-reissuun liittyy toive hiihtoretkestä kevättalvisella hankikannolla.

Metsä merkitsee jatkumoa

Taloudellisen turvan rinnalla metsät merkitsevät Satu Käävälle jatkumoa.

– Koen velvollisuudekseni hoitaa metsiä vastuullisesti. Seuraava sukupolvi tietää tulevasta vihreästä omaisuudesta, mutta ei ole vielä aktiivisesti mukana metsänhoidossa.

Viveka ja Aleksi ovat Satu-tädille tärkeitä. Täti iloitsee siitä, että Helsingissä rakennusalan yrityksessä työpäällikkönä työskentelevän Aleksin kanssa riittää juttua yhteisestä alasta, ja että Viveka asuu tällä hetkellä perheineen suvun kotitilalla, kiitos etätyömahdollisuuden.

Kääpä kertoo, että metsäasioiden hoitaminen Stora Enson pääkaupunkiseudun palveluasiantuntijan Kirsi Nordströmin kanssa on ollut mukavaa. Käävällä oli tapana piipahtaa kahvittelemassa ja juttelemassa metsäasioista aiemmin Vilhonkadulla sijainneella Stora Enson toimistolla.

– Kirsi on tukipilari ja yrityksen luottohenkilö. Hänen kanssaan hoituvat kaikki metsäasiat.

Yli kymmenen vuotta kestäneen yhteistyön myötä tutun ihmisen arvostus on vain kohonnut.

Kääpä käy vuosittain läpi Nordströmin kanssa metsäveroilmoituksen. – eMetsä on mahtavan kätevä. Myös pääkaupunkiseudun metsänomistajille järjestettyjä tapahtumia, kuten tähtigaaloja ja luontokeskus Haltiassa naismetsänomistajille organisoitua tilaisuutta, hän kiittelee.

– Harmi, että Stora Enson Vilhonkadun palvelupiste suljettiin.

Kääpä iloitsee kuitenkin siitä, että yhteydenpito hoituu tälläkin hetkellä, ja että uusi asiakastila avataan 2024 Katajanokalle valmistuvaan pääkonttoriin. Sattumoisin hän on mukana LVI-tarkastusinsinöörinä myös tuossa hankkeessa.

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä-lehdessä 1/2022

Teksti: Minna Takkunen

Kuvat: Amanda Aho

Stora Enso 150 vuotta Suomessa: pakkauskartongit ovat Stora Enson selkäranka
Lue kirjoitus
Kysymyksiä ja vastauksia metsäverotuksesta
Lue kirjoitus
Stora Enso 150 vuotta Suomessa: Uusista biomateriaaleista on moneksi
Lue kirjoitus