Töitä riittää, kun ei yritä tehdä mahdollisimman paljon vaan mahdollisimman hyvin. Tämän isänsä neuvon välittää Stora Ensolle 40 vuotta urakoinut Pekka Lukkarinen pojilleen, jotka jatkavat pian metsäkoneyrittäjän suurissa saappaissa.
Sukupolvenvaihdos koneyrittäjäperheessä
Moni metsätila siirtyy lähivuosina uudelle omistajalle. Pellervon taloustutkimuksen ja Tapio Palvelut Oy:n kesän alussa julkaisema raportti ennakoi, että noin 3,5 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata vaihtaa omistajaa vuoteen 2035 mennessä. Tämä vastaa liki kolmannesta yksityismetsien pinta-alasta.
Sukupolvenvaihdoksia on edessä myös muualla metsäalalla. Ylä-Savossa Veljekset Lukkarisen koneyrittäjäperheessä muutokseen varaudutaan suunnitelmallisesti.
Toiminnasta 40 vuotta vastanneet veljekset Pekka, Hannu ja Jarmo siirtyvät lähivuosina eläkkeelle. Vetovastuun ottavat Pekan pojat, yrityksen työnjohtajana nyt työskentelevä Mika ja Joensuussa metsäalaa opiskeleva Markus.
Koneet muuttavat kaiken
Vanhemman veljeskaartin työura osui aikaan, jolloin suomalaisessa puunkorjuussa koettiin valtava muutos.
Ensin leimikoille ilmestyivät puuta kuljettavat ajokoneet. Sitten saapuivat puuta kaatavat ja määrämittoihin pätkivät harvesterit. Tietotekniikka, GPS-paikannus ja langaton tiedonsiirto ovat mullistaneet tiedonvälityksen metsässäkin.
Kun yhdessä hakkuukoneessa voi nykyään olla 2,6 kilometriä sähköjohtoa, ja kuljettaja antaa sille tunnissa yli 4000 erilaista komentoa, ei ole ihme, että metsäkoneenkuljettajan ja hävittäjälentäjän työtä verrataan toisiinsa.
Pekka muistaa toisenlaisenkin ajan. 1980-luvun koneet olivat karuja koppeja.
Talvella kävi veto, ja kesällä oli tukalan kuuma. Kopista piti poistua värkkäämään milloin hydrauliletkuja, milloin jotakin muuta osaa. Öljyt piti vaihtaa koneeseen 150 tunnin välein, kun nykykoneessa vaihtoväli on 900 tuntia.
”Eihän sitä nuoria miehiä silloin pahemmin paleltanut. Nyt saattaisi vastaavissa hommissa paleltaa enemmän”, Pekka Lukkarinen naurahtaa.
Yksi alueen vetureista
Yrittäjäveljeksillä päätäkään ei ole paleltanut.
Kolmikko on vuosikymmenten saatossa kasvattanut maatilan sivujuonteena aloittaneen yrityksen kymmenen hakkuuketjun, kuuden kaivinkoneen ja 40 työntekijän toimijaksi.
Yli viiden miljoonan euron liikevaihto ja sijoitus Lapinlahden kunnan viiden suurimman työnantajan listalla ovat kovaa valuuttaa Ylä-Savossa.
Kasvun taustalla on yleinen kehitys, jossa pienimmät korjuuyritykset sulautuvat suuremmiksi yksiköiksi. Lukkaristen yritys kuuluu niihin, jotka ovat kasvaneet.
Kiihkein kasvuhyppäys ajoittui vuosituhannen alkuun. Kun osaava kuljettaja kyseli töitä, tilanne ratkesi sillä, että Lukkariset ostivat lisäkoneen.
Kasvun taustalla on myös 40 vuoden kumppanuus Stora Enson kanssa. Pekka muistaa, kuinka Enso-Gutzeitin mies koputti huoltoaseman pihalla olalle ja sanoi, että töitä olisi tarjolla.
”Niitä on ollut koko ajan, mikä on antanut mahdollisuuksia kasvaa”, Pekka sanoo.
Einari Vidgrénin kädenpuristus
Lukkaristen yritys on kunnostautunut paikallistalouden pönkittämisessä muutenkin kuin palkan- ja veronmaksajina. Kaikki veljesten metsäkoneet tulevat nimittäin lähiseudulta, Ponssen Vieremän tehtaalta.
Ensimmäiset konekaupat Ponssen kanssa Pekka pääsi kättelemään metsäkonefirman perustajalegenda Einari Vidgrénin kanssa. Vidgrén ilmestyi autohuoltoliikkeessä Pekan juttusille ja aloitti keskustelut sanomalla, että Lukkarisilla on väärän merkkiset koneet.
”Einari ojensi käden ja ehdotti, että meidän seuraava kone tulee Vieremältä. Ponsseilla on siitä lähtien pärjätty.”
Isossa korjuuyrityksessä yrittäjät eivät enää pääse itse puuta korjaamaan.
Mikan aika menee työmaiden suunnittelussa. Pekka painaa pitkää päivää kuljettamalla lavettiautolla metsäkoneet työmaalta toiselle. Jos työmaa yhdellä leimikolla loppuu iltakymmeneltä, Pekka huolehtii, että aamukuudelta koneet ovat jo uudessa paikassa.
Jääkiekkotermejä lainaten koneyrittäjän rooli on yhdistelmä valmentajan ja huoltajan työtä: yrittäjä valmistelee peliareenan tähtikuljettajilleen niin, että satojentuhansien eurojen koneet ovat mahdollisimman paljon hyötykäytössä.
”Meidän tehtävänämme on hoitaa asiat sille mallille, ettei kuljettajalta mene aikaa selvittelyihin”, Mika sanoo.
Lähi-itä näkyy leimikolla
Sukupolvenvaihdoksen suuri kuva on Lukkarisilla ollut mietittynä jo useamman vuoden. Nuori polvi ottaa ohjat käsiin, kun Markus saa opinnot taakseen.
Viime kuukaudet ovat muistuttaneet, kuinka maailman myllerrys voi vaikuttaa nopeasti Ylä-Savonkin metsissä.
Yhtiön alkuaikoina polttoaineen hintaan ei juuri tarvinnut kiinnittää huomiota. Nyt kun hinta sahaa Lähi-idän tilanteen mukaan, siitä on tullut tärkein seurannan kohde. Teboil-ketjun poistuminen markkinoilta taas on tarkoittanut, että polttoaineen saaminen pitää organisoida uudella tavalla.
Kustannustason kanssa kamppailun lisäksi huolta tuo kysymys siitä, miten varmistaa töitä henkilökunnalle ympäri vuoden. Yksi Lukkaristen keinoista on ollut hankkia kaivinkoneita, joilla työtehtävien kirjo laajenee myös puunkorjuun ulkopuolelle.
Tummia pilviä näkymään tuo myös sääolosuhteiden muuttuminen. Miehet harmittelevat, että tammikuu saattaa nykyään vastata entisaikojen marraskuuta. Vuodessa voi olla hyvää talvikorjuukeliä vain kaksi kuukautta.
Heilahtelujen vastapainona on toki asioita, jotka pysyvät. Tuore nelivuotinen jatkosopimus Stora Enson kanssa tuo turvaa.
”Ylpeys omasta yrityksestä ja siitä, mitä isä ja veljet ovat saaneet aikaan. Kun tekee omaa juttuaan, niin motivaatio on kohdallaan”, Mika perustelee tahtoaan jatkaa yrittäjänä.
Pekka jakaa nuorelle polvelle neuvon, jonka sai aikanaan omalta isältään: ”Kun ei yritä tehdä mahdollisimman paljon vaan mahdollisimman hyvin, töitä riittää.”
Kun sukupolvenvaihdos tehdään hyvissä ajoin, metsiä voidaan hoitaa suunnitelmallisesti eikä päätöksenteko jää esimerkiksi kuolinpesän tai perikunnan varaan.
Käytännön kokemukset auttavat ymmärtämään metsänomistamisen vastuuta ennen kuin sukupolvenvaihdos tulee ajankohtaiseksi.
Kyllä. Sukupolvenvaihdosta ei tarvitse suunnitella yksin. Asiantuntijan avulla voidaan löytää perheen tilanteeseen sopiva ratkaisu ja varmistaa, että käytännön järjestelyt hoituvat sujuvasti.
Kun metsä uudistetaan hakkuun jälkeen ja sitä hoidetaan aktiivisesti, seuraava sukupolvi saa vastuulleen hyvin kasvavan metsän.
Tutustu myös näihin artikkeleihin
Miten yhden metsäkumppanin malli voi parantaa metsäsi tuottoa?
keyboard_arrow_rightLue kirjoitus
