eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right

Juurikääpä on erityisesti Etelä-Suomea vaivaava lahotauti, joka aiheuttaa vuosittain yli 60 miljoonan euron tappion. Kävimme metsässä katsomassa, miten tätä salakavalaa lahotautia torjutaan paikan päällä.

Eteläsuomalaisessa metsässä harvesterin koura tarttuu päättäväisesti kuuseen. Ohjaamossa Peter Högdal pohtii, onko puu terve vai juurikäävän sairastuttama.

– Päälle päin sitä on mahdotonta tietää. Se on puhdasta arvaamista. Usein, kun ajattelen, että tuo puu nyt ainakin on sairas, se onkin aivan terve, Högdal nauraa.

Salakavaluus tekee juurikäävästä hankalan puutaudin. Se leviää sekä itiöiden että juuririhmaston avulla ja lahottaa kuusta sisältäpäin. Juurikääpä nousee juuristosta ylöspäin ja tuhoaa arvokkaan tyvitukin. Erityisesti Etelä-Suomea vaivaava lahotauti aiheuttaa vuosittain Metsäkeskuksen mukaan vähintään 60 miljoonan euron kustannukset.

– Lahoa puuta tulee vastaani tosi paljon. Noin 10–20 prosenttia kuusista on sairaita, mutta pahimmillaan lahoja voi työmaalla olla jopa kolmannes. Se on kamala menetys metsänomistajalle.

Harmaaorvakka sulkee kannon juurikäävältä

Metsäalan ammattilaiset ovat juurikäävänvastaisen taistelun eturintamassa, sillä juurikääpää torjutaan kaadon yhteydessä kantoon levitettävällä kasvinsuojeluaineella. Osa urakoitsijoista käyttää ureaa, mutta Högdal työskentelee Rotstopin valmistamalla, luonnonmukaisella torjunta-aineella.

– Siitä ei ole haittaa vesistölle eikä kantojen viereen kasvaville marjoille tai sienille.

Torjunta-aineen sisältämä harmaaorvakkasieni ottaa kannossa vallan ja sulkee terveen kannon leikkauspinnan. Näin juurikäävän itiöt eivät pääse ilmasta tunkeutumaan puun sisään ja leviämään juuriston kautta eteenpäin terveisiin puihin.

Töihin Högdal ajaa tuhannen litran vesiastia peräkärryssään. Kun työt alkavat, hän ottaa 50 litraa vettä, sekoittaa siihen purkillisen torjunta-ainetta ja imaisee harvesterin kouraan. Sieltä torjunta-aine leviää automaattisesti laipan kautta kannon pintaan. Torjunta on tehokasta, kun vähintään 85 prosenttia kannon pinnasta käsitellään.

– Mukaan lisätään sininen väriaine, jotta näemme, miten aine on levinnyt kantoon. Omavalvontamme lisäksi väriaine mahdollistaa myös pistokokeet, joita metsäyhtiöt ja Metsäkeskus tekevät työmaillemme.

Kantokäsittelyaika hakkuissa äitienpäivästä isänpäivään

Högdal tuntee Etelä-Suomen metsät kuin omat taskunsa. Hän on ajanut metsäkonetta viimeiset 32 vuotta. Sitä ennen maastot tulivat tutuiksi keruukoneen ohjaimissa.

– Koko sen ajan juurikääpää on tullut etelässä tasaisesti vastaan. Myös pohjoisessa sen esiintyvyys on havaintojen mukaan kasvanut selvästi.

Juurikääpää on torjuttava karkeasti sanoen äitien- ja isänpäivän välisen ajan, jolloin lämpötila on sen leviämiselle otollinen. Talvella torjuntaa ei tarvitse tehdä.

Ilmaston lämpenemisen vuoksi juurikääpä levittäytyy koko ajan pohjoisemmaksi. Enää juurikäävätöntä aluetta on vain Lappi. Se on samalla ainoa Suomen alue, missä hakkuun yhteydessä tehtävää torjuntaa ei vielä tarvita.

Ongelmaan on useita syitä. Yksi niistä on kesähakkuiden aloittaminen 1970-luvulla: koska torjunta alkoi vasta 1990-luvulla, tauti ehti levitä metsiin.

– Nykymaailmassa havupuiden hakkuun rajoittaminen vain talveen ei enää tule kysymykseen. Teollisuus tarvitsee tuoretta puuta, ja koneyrittäjä puolestaan tarvitsee töitä vuoden ympäri. Nykyisin talvetkin ovat kovin lyhyitä ja lauhoja.

Oulun alapuolella juurikäävättömiä havumetsiä ei enää ole. Ovela sieni leviää itiöiden ohessa myös rihmastojen avulla puiden juurissa. Kun juurikääpä on saapunut metsään, se on tullut jäädäkseen.

– Hakkuissa olisikin hyvä jättää pystyyn riittävästi koivua, johon juurikääpä ei iske. Uudistettaessa puulajin vaihto on tehokas keino katkaista juurikäävän leviäminen.

Omistajan puolesta tuntuu pahalta

Metsässä Högdal osoittaa suurta kuusta. Kokenut silmä näkee nopeasti, että siitä saisi viisi hyvää tukkipuuta, mutta juurikääpä on sairastuttanut suuren puun. Mitä enemmän metsää on kasvatettu arvokas tukkipuu mielessä, sitä pahemman loven juurikääpä nakertaa metsänomistajan taseeseen.

– Itse olen näihin jo työssäni tottunut, mutta aina kun juurikäävän sairastuttama puu kaatuu, metsänomistajan puolesta tuntuu joka kerta pahalta.

Hyvästä rungosta saadaan vain ehkä yksi tukki, loppu menee jalostusarvoltaan halvemmaksi sellupuuksi. Högdalilta ylimääräinen pätkiminen ja lajittelu useampaan pinoon vie työaikaa. Se puolestaan venyttää urakkaa, jolloin yrittäjän oma tuntiansio laskee.

– On sanottava suoraan, että torjunnasta on omat vaivansa ja kulunsa. Silti mielelläänhän sellaiset hommat tekee, joista on hyötyä. Eikä toisaalta vaihtoehtoakaan oikein ole, Högdal summaa.

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 3/2022

Teksti ja kuvat: Juho Paavola

Enemmän vesistötietoa metsäasiantuntijoille
Lue kirjoitus
Suomalaista metsänhoidon historiaa
Lue kirjoitus
Nuorten ammattilaisten suhde metsään
Lue kirjoitus