fbpx
eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right
Kirjaudu eMetsään 31.8. mennessä ja olet mukana Nokia XR21 -puhelimen arvonnassa! Klikkaa heti eMetsään keyboard_arrow_right

Kirjanpainajatuhoja ehkäistään pitämällä metsä hyvässä kunnossa ja puuttumalla tarvittaessa siihen lyhyeen hetkeen, kun uusi kirjanpainajien sukupolvi syntyy. 

Kirjanpainaja on noin puolen senttimetrin mittainen tummansävyinen kuoriainen. Kämmenellä kirjanpainaja on nuppineulan pään kokoinen, lennossa sitä ei juurikaan näe. Kirjanpainaja ei pure ihmistä, mutta tappaa puita. Sen arvioidaan olevan taloudellisesti merkittävin kuusia tärvelevä runkotuholainen, sillä kirjanpainaja on nopea ja tehokas lisääntymään.  

”Kirjanpainaja on normaali hyönteinen, joka kuuluu Suomen luontoon. Epidemiaksi lehahtaessaan kannan voimistuminen voi kuitenkin aiheuttaa suuria metsätuhoja”, metsäasiantuntija Teppo Pellinen tietää. 

Paras tapa suojautua tuhoilta on pysyä hereillä oman metsän tilanteesta. ”Hopi, hopi metsään, ettei jättituhoja pääse syntymään.” 

”Metsäasiantuntijan voi pyytää avuksi tarkkailuun”, Pellinen vinkkaa. 

Kirjanpainaja on Etelä-Suomen metsien riesa 

Pellinen muistaa lukeneensa, että jo vuonna 1919 on raportoitu merkittävistä kirjanpainajatuhoista. Toki metsät olivat sata vuotta sitten huonommassa kunnossa.

”Nyt metsänomistajat ovat valveutuneita. Moni osaa tarkkailla tuhoja ja toimia tarvittaessa”, metsäasiantuntija kiittelee.

Kaakkois-Suomi ja Etelä­Suomen rannikko ovat pahimmat kirjanpainajatuhojen riskialueet, mutta kuoriaiskeskittymiä tavataan Hangosta Ouluun. Esimerkiksi Pirkanmaan, Kuopion ja Jyväskylän metsissä on ikäviä ongelmia. ”Oulun yläpuolella ei havaita juurikaan laajoja tuhoja, sillä pohjoisessa on kylmemmät olosuhteet kirjanpainajien vauhdikkaalle lisääntymiselle.”

KUVA: Kirjanpainajan tuhot näkyvät selvästi tässä metsässä, jossa puut kärsivät laajoista kuorivaurioista. 

”Metsäkeskuksen tuottamat riskialuekartat ovat hyvänä apuna tuhojen torjunnassa.” 

Ilmaston lämpenemisen vuoksi kirjanpainajien luontaiset viholliset, kuten muurahaiskuoriaiset ja tikat, eivät riitä pitämään tuhohyönteisten kasvavaa populaatiota kurissa. Lämpimänä kesänä saattaa syntyä yhden sijaan jopa kolme kirjanpainajasukupolvea.  

Myös kuusentähtikirjaaja aiheuttaa metsissä harmia, mutta vähemmän kuin kirjanpainaja. ”Kuoriaiset toimivat melko samalla lailla, mutta kuusentähtikirjaaja iskee erityisesti nuorten kuusien latvoihin kuivattamaan puita parin metrin pituudelta.”  

Metsäasioiden kanssa et ole yksin

Ota yhteyttä metsäasiantuntijaan. Voitte sopia maastokäynnin tai kätevän etätapaamisen, jossa voitte yhdessä tarkastella metsäsi toimenpiteitä.

 

Ota yhteyttä
keyboard_arrow_right

Pari kriittistä viikkoa 

Iskeymäksi kutsutaan pientä, muutamien kymmenien kirjanpainajien porukkaa, joka iskeytyy puuhun ennen lisääntymistä. 

Kirjanpainajat levittäytyvät erityisesti tuoreisiin kuusipuihin lisääntymään touko-kesäkuun aikana. Siksi tienvarsilla makaavat talvikaatoiset kuuset ovat oikeita kirjanpainajaloukkoja. ”Kaadetut kuuset on kerättävä tienvarsilta Etelä-Suomessa viimeistään 15.7. mennessä”, Pellinen muistuttaa.

Erityisesti varttuneempaa kuusikkoa on hyvä säännöllisesti seurata.

Sahoille ja kuorintaan päätyneiden kirjanpainajien toukkavaihe päättyy nopeasti. ”Kirjanpainajat eivät ehdi vaikuttaa puun laatuun, sillä ne eivät kerkeä irrottaa puun kuorta tai lisääntyä.” 

Sen sijaan metsissä kirjanpainajien viime vuoden tuhot, ehkä jo ensimmäiset kuluvankin kesän tekosen ovat nähtävissä. Jos aikuiset koiraat ovat pureutuneet kuuseen ja naaraat ehtineet paikalle munimaan, on muutamissa viikoissa syntynyt uusi kirjanpainajien sukupolvi.  

”Toukat syövät sitten puun nilaa sivusuunnassa ympäri. Puun vesijohtojen katkeaminen on viimeinen niitti kuuselle. Parissa viikossa se on menetetty puu”, Pellinen kertoo. 

Kirjanpainajakoiraiden iskeymät saavat aikaan puussa pihkavalumia. ”Viimeistään silloin on kiire toimia.” 

Katse tuhoalueen ympärille 

Kirjanpainajien tuhoja löytyy tuulenkaatamista puista, sekä hakkuualueiden laidoilta, jossa hyönteisten on lämmintä ja valoisaa parveilla. Usein kuivia kuusia on ryppäässä viidestä viiteenkymmeneen puuta. ”Tiheissä synkissä kuusikoissa vallitsee sen sijaan kellari-ilmasto, joka ei ole kirjanpainajien lisääntymiselle otollisin”, Pellinen toteaa.

Haasteena on, että tavallisesti tuhoja tehnyt massaesiintymä lehahtaa ensimmäiset kuusituhot tehtyään sädemäisesti viereisiin puihin ja kirjanpainajien populaatio kasvaa räjähdysmäisesti. Talveksi koiraat pudottautuvat karikkeeseen talvehtimaan.

KUVA: Toukat syövät puun nilaa sivusuunnassa ympäri. 

”Silloin ongelma ei enää poistu kaatamalla yksittäisiä puita, vaan tarvitaan välittömästi hakkuuta tuhoalueen ympäriltä. Se voi aiheuttaa huomattavia rahallisia tappioita, sillä energiapuuksi myytävä kuusitavara on huomattavasti arvottomampaa kuin tuore puu”, Pellinen sanoo.

Parempi on, jos metsän hyvällä hoidolla voi ennaltaehkäistä hyönteisongelmia. 

Terve puu jaksaa taistella 

Erityisesti yli-ikäinen, kiertoaikansa päähän tullut vanha kuusikko on otollista alustaa kirjanpainajatuhoille. ”Terve ja elinvoimainen puu jaksaa taistella vastaan, vaikkei sekään kiivaalle kirjanpainajien iskeymälle lopulta mitään mahda. Iäkäs ei sen sijaan jaksa laittaa kirjanpainajalle kampoihin, erityisesti jos sitä vaivaa vielä muutkin taudit, kuten vaikkapa juurikääpä”, Pellinen toteaa. 

Metsäasiantuntija kertoo joidenkin käyttävän feromoniansoja tuholaisia kerätäkseen. Idea on, että kirjanpainajat valitsisivat kuusen sijaan tuoksullaan houkuttelevan postilaatikon näköisen loukun, johon ne jäävät nalkkiin.  

Tapa ei ole metsänomistajalle aukoton onni. ”Edelleen pitää huolehtia oman omaisuutensa kunnosta”, muistuttaa Pellinen.   

Toiset käyvät moottorisahalla kuorimassa tuulen kaatamia puita paljaaksi, jotta kirjanpainajalle ei riitä kuorta, johon pureutua. Kolmannet toivovat umpisurkeaa ja kylmää kesää, maanviljelijän painajaista, joka painaa kirjanpainajien kantaa kyykkyyn.  

Pellinen liputtaa aktiivisen seuraamisen ja tarvittaessa nopean reagoimisen puolesta. 

”Erityisesti varttuneempaa kuusikkoa on hyvä säännöllisesti seurata. Kirjanpainajatuhojen ennaltaehkäisemisen ja tuhoihin tehokkaasti tarttumisen voi ajatella myös positiivisesti – motivaattorina omaisuuden hyvin suunnitellulle realisoimiselle.” 

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 2/2024 »

Teksti: Noora Valkila    
Kuvat: Adobe Stock [puu, kuoriaisten käytävät] ja Jussi Rytkönen / Vastavalo.net [metsä] 

Pakina: Elämäntapana metsänomistajuus
Lue kirjoitus
Stora Enson toimitusjohtaja Hans Sohlström: Puussa on ratkaisu 
Lue kirjoitus
Yhteismetsän avulla perheen metsät pysyvät koossa
Lue kirjoitus