fbpx
eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right

20 prosenttia Suomen metsälajeista elää kuolleella pysty- tai maapuulla. Lahopuulla elävä eliöstö mahdollistaa metsän monimuotoisuuden mutta tuo myös suojaa tuholaisia vastaan, kirjoittaa WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen.

1. Jätä metsään kookkaita eläviä puita

Valtaosassa metsiämme kasvaa pääasiassa hyvin nuoria puita. Metsälajisto on kuitenkin vuosituhansien aikana sopeutunut elämään vanhoilla puun rungoilla. Männyllä ja kuusella tämä tarkoittaa reilusti yli satavuotiaita puita, koivulla ja haavalla vanhuus tulee vastaan jo aiemmin.

2. Säilytä ja lisää metsään kuollutta puuta

Noin 20 prosenttia Suomen metsälajeista elää kuolleella pysty- tai maapuulla. Lajiston kannalta ei ole yhdentekevää, mitä puulajia ja minkä kokoisena puita metsään jätetään. Lahottajalajit ovat erikoistuneet tietynlaiseen lahopuuhun: useimmat tarvitsevat kookkaita runkoja, joiden läpimitta on rinnankorkeudelta halkaisijaltaan vähintään 30 senttimetriä. Metsäsertifiointien standardeihin on kirjattu säästöpuille minimiläpimitta, mutta mikäli tavoitellaan vaikuttavia luontotekoja, voi nyrkkisääntönä pitää vaikka tätä: mitä kookkaamman puun pystyt jättämään metsään, sen parempi.

3. Kerrytä metsään kuolleen puuston jatkumoa

Luonnontilaisessa metsämaisemassa vähintään kolmannes puista on vanhoja puuyksilöitä tai kuolleita pystyssä ja maassa makuullaan olevia puita. Talousmetsissä, joissa tavoitteena on puun kasvatus, riittää vähäisempikin kuolleen puun määrä. Kynnysarvona voidaan pitää 20:tä kuutiometriä hehtaarilla. Kuollutta puuta pitäisi kuitenkin olla saatavilla jatkumona. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdessä myrskyssä muodostunutta lahopuuta eliöt voivat käyttää tietyn ajan. Muutamien vuosien kuluttua lajien pitäisi pystyä siirtymään uudelle rungolle. Ensimmäisinä paikalle tulleet lajit ovat valmiit matkaan jo muutaman vuoden alkulahotuksen jälkeen. Niiden seuraajalajit puolestaan ottavat tilaa jo jonkin verran lahotetulta rungolta.

4. Käytä kuollutta puuta metsäsi vakuutuksena

Ilmastonmuutoksen myötä metsissä lisääntyvät häiriöt, jotka saattavat nousta metsätuhojen mittaluokkaan. Kuivuus lisääntyy ja sen myötä puuston heikentyneet kasvuolosuhteet altistavat puut hyönteisten kannannousulle. Kirjanpainaja esiintyy luonnollisesti laajoilla alueilla lähes kaikissa metsissä, mutta runsastuessaan se aiheuttaa harmia puun kasvatuksen näkökulmasta. Mikäli metsässä on monipuolinen lahopuulla elävä lajisto, on metsä vastustuskykyisempi kirjanpainajalle. Esimerkiksi muurahaiskuoriaiset saalistavat kirjanpainajaa ja voivat estää puustotuhon synnyn. Monipuolinen lahopuulajisto voi siis toimia vakuutena metsän kasvatuksen edellytyksille.

5. Turvaa metsän parasta hiilivarastoa: lahopuuta

Usein kuulee väitteen siitä, miten suojeltu metsä lahoaa pystyyn ja vapauttaa hiilen ilmakehään. Tämä kuitenkin tapahtuu hyvin hitaasti, usein vuosikymmenien aikana. Samalla metsän elävä puusto toimii edelleen hiilen sieppaajana. Uusien puiden kuollessa ne antavat pienaukkoihin tilaa taimille, jotka edelleen ylläpitävät metsän hiilinielua. Talousmetsissä puuta hakataan tietyin väliajoin, jolloin säästettävän lahopuun merkitys hiilivarastona korostuu. Jokaisessa hakkuussa metsästä tulee hiilen päästölähde, mutta lahopuuta säästämällä voidaan säilyttää osa hiilestä metsässä.

+ Kerro naapurille valinnoistasi

Metsänhoidon ohjeistukset ja sertifiointi kannustavat säästämään lahopuuta ja jättämään säästöpuita. Tämä on tärkeää elävän mutta ennen kaikkea kuolleen puuston turvaamiseksi metsässä. Usein olisi hyvä, jos säästöpuita voisi jättää yhtenäiseksi isommaksi ryhmäksi. Tällöin puut pysyvät kauemmin pystyssä kuin yksittäin jätettynä, ja luodaan paremmat edellytykset lahopuujatkumon ylläpitämiselle, mikä hyödyttää metsälajistoa monipuolisesti ja pidempään. Yksittäinen metsänomistaja voi kuitenkin tehdä vain rajallisen määrän tekoja, mutta teon arvoa saa vahvistettua, mikäli onnistuu sopimaan naapurin kanssa säästöpuuryhmän jättämisestä vierekkäisten palstojen rajan tuntumaan.

Metsänhoitaja Mai Suominen on kotoisin Lounais-Suomen maaseudulta, missä metsät ovat peltojen ja rakentamisen puristuksissa. Suominen pitää tärkeänä oikeudenmukaista siirtymää kohden luontoa säilyttävää metsätaloutta ja edistää tätä työssään WWF Suomessa.

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 3/2023

Teksti: Mai Suominen
Kuvat: Pentti Sormunen / Vastavalo.net [puunrunko] ja Erkki Makkonen / Vastavalo.net [sienet]

Metsänomistaja ja ryijytaiteen lähettiläs
Lue kirjoitus
Metsäkone vuonna 2040
Lue kirjoitus
Suomalaista metsänhoidon historiaa
Lue kirjoitus