Istutan, harvennan ja raivaan mielelläni. Kun kuvio on valmis, merkkaan työt tehdyksi metsäsuunnitelmaan ja samalla nappaan kännykkäkuvan metsästä ja itsestäni.
Digitalisaatio mennä porskuttaa joka nurkkaan ja notkelmaan, halusipa sitä sitten tai ei. Metsäala on toiminutkin yhtenä edelläkävijöistä, ollut jopa suunnannäyttäjä. Eivät taida tämän päivän motokuskit hakea suuntia kompassilla, eivätkä liioin paperikartoista työmaita etsiskellä. Sehän on hassu juttu, digitalisaatio. Monen mielestä se vie metsäkansan naputtelemaan läppäriä samalla kun vesomiset jäävät metsässä tekemättä. Minua digipalvelut pikemminkin kannustavat metsätöihin palstoillani.
Vaikka luulenkin tuntevani joka sopukan metsistäni, yllättää puun kasvu aina. Sähköinen Metsäsuunnitelma on minun metsäni huoltokirja ja töihin patistaja, aivan kuten jakoavaimen kuva volkkarin mittaritaulussa. Etenkin taimikonhoidot hoidan säntillisesti ajallaan ja juurikin metsäsuunnitelman toimenpide-ehdotusten mukaisesti.
Raivaussahatöitä piisaa palstallani oikeastaan jokaiselle vuodelle. Tunnustan avoimesti; tykkään raivaussahahommista ja viihdyn metsässäni joskus liiankin hyvin. Olenhan siellä oman valtakuntani herra. Tänäänkin sahasin taas sellaisen keskimääräisen rupeaman, viisi tankillista. Vielä saa käydä kolmena–neljänä päivänä, jonka jälkeen tämä kymmenvuotias taimikkokohde on taas hoidettu priimaan kasvukuntoon.
Sahatessa tarkkuutan silmääni päivittäin ja mittaan harvennustiheydet ympyräkoealalta. Kirjaan ne muistiin puulajeittain. Silmä nimittäin valehtelee, vaikka kuinka olisi kokenut tekijä. Kun kuvio on valmis, merkkaan työt tehdyksi Metsäsuunnitelmaan ja päivitän oikeat puustotiedot. Minulla on tapana myös ottaa selfie-valokuva metsästä ja liittää se kuvion tietoihin. On mukava seurata, kuinka metsä kasvaa ja kehittyy sekä miten itse samalla vanhenee.
Tämmöiselle tee se itse -elämäntapametsänomistajalle eMetsä Mobiili on tärkeä kaveri metsässä. Sovellus on täynnä erilaisia karttoja, ilmakuvia ja paikkatietoja. Kadonneet rajapyykit löytyvät, jos ei nyt helposti, niin ainakin niitä osaa etsiä metrilleen oikeasta paikasta. Jopa rajapyykin numerot selviävät puhelimen avulla. Olen viime aikoina näpännyt kuviolle luontokohteita paikkatietona, jolloin saan suojatiheiköt ja säästöpuut tarkasti kartalle muistiin. Minulle ne ovat tärkeitä – toivottavasti myös tuleville tilan omistajille, eli lapsilleni.
Yksin metsässä työskennellessä turvallisuus on pidettävä jatkuvasti mielessä. eMetsään saa ajastettua automaattiset hälytysviestit, jos ei kuittaa olevansa kunnossa sovittuun aikaan mennessä. Paikkatieto jopa näyttää meikäläisen viimeisimmän sijainnin, lisäksi palvelu tekee ilmoituksen hätäkeskukseen, jos kotiväki ei hoksaa reagoida hälytyksiin. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä metsässä voi sattua. Kerrankin sahasin ampiaispesään… mutta olkoot muistelut siitä.
Metsäverotusta ei oikein jaksaisi miettiä metsäpäivän päätteeksi, kun ajelee kotiin nälkäisenä ja märissä kamppeissa. Pitkään minäkin työnsin raivaussahan bensa- ja tarvikekuitit volkkarin tuhkakuppiin ”arkistoon”. Matkapäiväkirjana toimi ammattiliiton taskukalenteri. Ihan älytön souvi oli niitä tulkita ja laskeskella jälkeenpäin metsäverokirjanpitoon. Nyttemmin lämpöpaperiset kassakuititkin ovat kuin näkymättömällä musteella tehtyjä.
Tänä päivänä vaatii vain pari minuuttia viitseliäisyyttä kaivaa kotipihassa puhelin vielä esiin. Valokuva vaan ostokuitista, ja pian se on liitetty eMetsä Mobiililla verokirjanpitoon. Sitten kuitti on tallessa sähköisessä arkistossa, ja kulut valuvat sieltä automaattisesti 2C-metsäverolomakkeelle ja alv-laskelmaan. Aivan kuten mainiosta eMetsän matkapäiväkirjastakin. Pieni vaiva päivän päätteeksi, mutta mittaamattoman suuri hyöty, joka konkretisoitui taas 28. päivä helmikuuta.
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 2/2023
Teksti: Juha-Pekka Honkanen
Kuvitus: Tomi Sunnarborg
