eMetsä eMetsä keyboard_arrow_right

Metsänomistaja Anu Roiha kertoo huomanneensa, että tietotaidon kartuttaminen ja vertaistuki rakentavat jatkuvuutta metsänomistajuudessa sekä metsäomaisuuden siirtämisessä uudelle sukupolvelle.

Metsätalousyrittäjyysopinnot syvensivät tietämystäni metsästä. Metsä on aina ollut elämässäni, olen esimerkiksi marjastanut ja sienestänyt. Lapsena vietin aikaa metsässä kesämökillä ja mummolan mailla. Koulutukseen sisältyvä luonnonhoitotutkinto laajensi moninkertaisesti puiden ja kasvien tuntemustani. Opinnot kasvattivat ymmärrystä myös siitä, kuinka monenlaista osaamista metsän omistaminen edellyttää.

”Isäni on hoitanut vanhemmiltaan perimäänsä metsää intohimolla, ja juuri häneltä sainkin idean opintoihini.”

Opintojeni ansiosta etenkin talouspuoli valkeni minulle laajemmin, kun aiemmin olin lähinnä tehnyt metsäveroilmoituksia. Ja tehdessäni opintojen jälkeen metsäkauppoja, osasin tutkailla palstaa monilta eri kanteilta, sen sijaintia, puulajeja, maaperän kasvuvoimaa, läheisen järven suojelutoimia ja teiden sijainteja.

Sukupolvenvaihdos on tärkeä osa metsänomistajuutta, ja mielestäni sitä kannattaa alkaa miettiä hyvissä ajoin ja ehkä toteuttaa se osissa.

Metsäomaisuuden siirtämiseen ja metsänhoitoon liittyy myös kuluja, joihin on paikallaan varautua.

Onneksi olemassa on useita eri lähteitä, joiden äärellä voi perehtyä aiheeseen, ja pyytää vaikka neuvoja sukupolvenvaihdoksen järkevään toteutukseen.

Ajattelen, että ennen sukupolvenvaihdosta olisi hyvä puhua avoimesti puolin ja toisin toiveista, näkemyksistä ja kiinnostuksista. Ne voivat olla hyvinkin erilaisia.

Esimerkiksi isäni arvostaa vanhoja metsiä ja toivoo, ettei niitä hakattaisi tuosta vain, mutta itse taidan olla metsänhoidossa enemmänkin ennakoivaa sorttia.

”On tärkeää hahmottaa, kuinka paljon metsän omistaminen vaatii työtä, ja miettiä minkä verran ja millaisissa asioissa on itse valmis satsaamaan.”

On tärkeää hahmottaa, kuinka paljon metsän omistaminen vaatii työtä, ja miettiä minkä verran ja millaisissa asioissa on itse valmis satsaamaan. Meillä kullakin on omat yksilölliset mahdollisuutemme hoitaa metsää. Esimerkiksi meidän suvussamme isäni asuu metsien lähistöllä, kun taas minä asun kauempana.

Luottamuskin on tärkeätä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun omistaminen on siirtynyt uudelle sukupolvelle, kysytään luottamusta uuteen sukupolveen.

Haluan nyt tutustua suvun metsiin tarkemmin, kuten esimerkiksi siihen, mitä kaikkea palstoillamme kasvaa ja missä rajat kulkevat. Metsämme ovat monen ikäisiä, ja niitä on hoidettu luontoarvoja kunnioittaen. Osa metsistämme on myös hakkuukypsää, joten toimenpiteitäkin on lähivuosina luvassa.

Opiskelu ja uusien taitojen hankkiminen luo jatkuvuutta metsänomistukseen

Kannustan mukaan myös 10- ja 13-vuotiaat lapseni.

Heille siirtyy metsiin liittyviä arvoja ja metsän tuntemusta silloin, kun retkeilemme ja mökkeilemme perheen kesken ja myös silloin, kun he paistavat isovanhempiensa kanssa laavulla makkaraa ja lettuja.

Opiskelu ja uusien taitojen hankkiminen luo jatkuvuutta metsänomistukseen.

Tietoa on saatavilla paljon, ja netin avulla pääsee katsomaan omia metsiään myös virtuaalisesti.

On hyvä opetella ymmärtämään varsinkin sitä, mitä kaikkea metsänomistajuuteen liittyy ja mitä se oikein vaatii. Kannattaa pohtia, millaisia töitä kannattaa teettää ulkopuolisella ja mitä voi tehdä itse.

Miten toteuttaa luonnonsuojelullisia arvoja metsänhoitotoimissa ja miten metsästä voi saada tuloja.

Suosittelen rohkeasti kartuttamaan oppia metsäalalla. Mukaan voi vaikkapa haastaa tutun tai sukulaisen, kuten minun tapauksessani. Opiskelin töiden ohella kaksi vuotta, ja aviomieheni innostui opiskelemaan kanssani.

Metsäalaa opiskelevat monenlaiset ihmiset. Yllätyin positiivisesti opiskelukaverien kirjosta, sillä olin pelännyt olevani ainoa keltanokka ammattilaisten joukossa. Osallistujat olivat noin 25–65-vuotiaita, sukupuolijakauma oli tasainen, ja kaikilla oli erilaisia kokemuksia metsänhoidosta. Rakkaus metsään kuitenkin yhdisti meitä ja näkyi meissä kaikissa opiskelijoissa.

Ilokseni yhteytemme on säilynyt, ja opiskeluporukan WhatsApp-ryhmä on voimissaan. Kyselemme toistemme näkemyksiä ja jaamme vinkkejä erilaisista asioista, kuten vaikkapa uuden raivaussahan hankkimisesta.

Monet näkevät metsänomistuksen myös itseensä sijoittamisena. Ja miksipä ei? Metsänhoito virkistää ja hoitaa kuntoa, ja näin ollen se on todellakin omaan hyvinvointiin panostamista. Mennään metsään!

Anu Roiha asuu Imatralla, mutta on kotoisin Rantasalmelta, jossa hän omistaa metsää. Lisäksi Roihalla on Savonrannalla yksi metsätila. Anu Roiha on opiskellut metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon Samiedussa Savonlinnassa 2019–2021. Roiha työskentelee HR Specialistina Stora Ensolla Imatralla.

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä-lehdessä 3/2021

Kuva: Mikko Nikkinen

Suon ennallistaminen – sadan vuoden tähtäimellä
Lue kirjoitus
eMetsä Mobiili uudistui
Lue kirjoitus
Liito-orava havaittu – Hakkuukoneet seis!
Lue kirjoitus