eMetsä

Stora Enso on uusiutuvien materiaalien yhtiö, joka keskittyy entistä vahvemmin pakkauksiin.  Siksi tämän kesän Stora Enson Suomen historiaa käsittelevässä ensimmäisessä Askel menneisyyteen -juttusarjan osassa sukelletaan pahvi- ja kartonkiteollisuuden sekä huonekalutuotannon juurille Vallilan tehtaalla. Artikkelin lopussa löytyvien kuvavertailujen avulla pääset myös näkemään, miltä Vallilan historiallinen tehdasympäristö näytti ennen – ja miltä se näyttää tänään.

Enson tehtailla oli aloitettu vahvojen voimapahvilaatikoiden valmistus jo vuonna 1930. Yhtiö tilasi 1930-luvun lopulla aaltopahvikoneen Ensoon, mutta toinen maailmansota muutti suunnitelmia, ja lopulta aaltopahvi- ja laatikkotehdas sijoitettiin vuonna 1940 Helsingin Vallilaan, Päijänteentien ja Teollisuuskadun väliselle alueelle.

Tärkeimpiä Enso-Gutzeitin tuotantokehityksen aloja vielä 1960-luvulla oli pakkausteollisuus. Tämä perustui yhtiön vanhastaan harjoittamaan pahvi- ja kartonkiteollisuuteen, jota vauhditti kysynnän kasvu sotien jälkeisessä Euroopassa. Tuotteita voitiin myydä suoraan kuluttajille mahdollisimman pitkälle jalostettuina.

Enso-Gutzeitin Vallilan tehtaiden korjauspajan työntekijöitä. Lusto – Suomen Metsämuseo.
Pietinen. Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Vallilan aaltopahvi- ja laatikkotehtaan tuotantoa. Lusto – Suomen Metsämuseo.

Tuotannon monipuolistuminen Vallilassa

Vallilan tehtaalla tuotanto ei rajoittunut pelkästään aaltopahviin ja pakkauksiin. 1940-luvun sotavuosina Vallilan tehtaassa valmistettiin puolustusvoimien tarpeisiin pääasiassa puisia pakkauslaatikoita ammuksille ja varusteille sekä pahvisia pakkauksia ja hätämajoitustelttoja. Sodan jälkeen toimintaa laajennettiin nopeasti myös siviilituotteisiin, mikä kuvastaa hyvin aikakauden teollista murrosta ja kasvavaa kysyntää arjen tuotteille.

Puunjalostukseen liittynyt osaaminen loi pohjan uusille tuotantosuunnille. Vanerin valmistuksen rinnalla nähtiin luontevana kehityssuuntana myös keittiökalusteiden tuotanto. Samalla pyrittiin nostamaan jalostusarvoa siirtymällä yhä pidemmälle vietyihin lopputuotteisiin.

Huonekalujen valmistus käynnistyi Vallilassa vuonna 1949, ja tuotantoa tehtiin lisenssillä ruotsalaisen Dux-merkin alla. Valikoimaan kuului tuolien lisäksi myös sohvia ja sänkyjä, ja tuotannossa hyödynnettiin tunnettuja suunnittelijoita, kuten Alf Svenssonia (1929–1992). Huonekalujen valmistus jatkui vuoteen 1962 saakka.

Vallilan aaltopahvitehtaan tilanne tuli kuitenkin 1950-luvun lopulla ongelmalliseksi. Helsinki olisi markkinoinnin kannalta ollut sopiva sijoituspaikka, mutta Vallilan tontti oli käymässä liian ahtaaksi, sillä erityisesti aaltopahvilaatikoiden kysynnän kasvu olisi vaatinut lisää tilaa koneille ja varastoille. Yritykset saada Helsingin kaupungilta lisämaata tehtaan laajentamiseksi epäonnistuivat.

Tilanne pakotti etsimään uutta sijaintia aaltopahvitehtaalle. Ratkaisuksi valittiin Lahti, jossa yhtiöllä oli käyttämätöntä tilaa vanhan rullatehtaan yhteydessä. Päätös merkitsi merkittävää askelta yhtiön pakkausteollisuuden kehityksessä ja loi pohjan tuotannon kasvulle.

Vallilan tehtaan toimintaa jatkettiin vuoden 1965 alkuun saakka. Tällöin tehtaan koneet purettiin ja vietiin ulkomaille. Vallilaan jäi vielä yksipuolisen aaltopahvin valmistus, ja lisäksi tuotanto-ohjelmaan otettiin vuonna 1969 teleksipaperi.

Pietinen. Dux-sarjan nojatuoli, Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Vallilan tehtaan tuotantoa. Lusto – Suomen Metsämuseo.
Naiset työskentelevät Enso-Gutzeitin Vallilan tehtailla. Naiset verhoilevat tuoleja Dux-huonekalutehtaan tuoliosastolla. Lusto – Suomen Metsämuseo.

Tuotannon jatkuminen Lahdessa

Aaltopahvipakkausten tuotanto jatkui yhtiön Lahden tehtaalla, kun uusi aaltopahvitehdas valmistui sinne vuonna 1963. Tehtaan ehkä tunnetuin tuote kautta historian lienee on äitiyspakkaus, jota tehtaalla on valmistettu 1960-luvulta lähtien.

Silloisen Enso Gutzeitin Lahden tehtaan pakkaussuunnittelija Heino Partanen suunnitteli äitiyspakkaukselle aaltopahvisen ja monikäyttöisen laatikon, joka oli jämäkkä, litteä ja helppo koota. Lahden tehtaalla on tehty laatikkoa sen jälkeen useilla vuosikymmenillä. Vuosikymmenten varrella painojälki on parantunut ja värien määrä on lisääntynyt painatustekniikan kehittyessä.

Tuotevalikoima ja väripaletti ovat kasvaneet valtavasti 1960-luvulta tähän päivään. Vallilassa yleisen aaltopahvituote oli ruskea pahvilaatikko, ja niitä alettiin valmistaa myös Lahdessa. Nykyään Lahden modernilla ja nykyaikaisella Lahden pakkaustehtaalla valmistetaan vuosittain noin neljännesmiljoona pakkausta ja noin 10 000 asiakaskohtaisesti räätälöityä tuotetta.

Lahden tehtaan Design-studiossa palkitut pakkaussuunnittelijamme luovat kullekin asiakkaalle pakkauksia, jotka täyttävät niin pakkauksen kestävyyteen, avattavuuteen, logistiikkaan ja ulkonäköön liittyvät vaatimukset, ja näin tuovat lisäarvoa asiakkaillemme.

Tutustu alle tehtyyn interaktiiviseen kuvavertailuun ja astu takaisin menneisyyteen Vallilan tehtaan maille. Vedä kuvan keskellä olevaa liukusäädintä vasemmalle tai oikealle nähdäksesi, miltä kohde näytti ennen ja miltä se näyttää nyt.

Vallilan tehdas Teollisuuskadun puolelta

Vallilan tehdas Päijänteentien puolelta

Historiaa: Metsien runsaat puuvarat houkuttivat norjalaisia Suomeen 1870-luvulla

keyboard_arrow_rightLue kirjoitus

Historiaa: Metsämieskulttuuria ja alihankintaa 1950 – 1960-luvuilla

keyboard_arrow_rightLue kirjoitus

Historiaa: 1920-luvun aikaa – Puufirmojen miehet jalkautuivat kansan pariin

keyboard_arrow_rightLue kirjoitus