Lahopuu on tunnistettu yhdeksi keskeisimmistä metsäluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Lahopuun vähentymisen arvioidaankin olevan merkittävin yksittäinen metsälajien uhanalaisuutta lisäävä tekijä.
Lahopuu on kuollutta, lahoavaa puuta tai rungon osaa. Lahoamisen eri vaiheissa eri eliöt hyödyntävät lahoavaa puuta. Lahoava puuaines tarjoaa elinympäristön lukuisille eri metsälajeille. Erityisen tärkeää se on erilaisille kääville, jäkälille ja kovakuoriaisille, mutta lahopuu tarjoaa pesäpaikan myös monille lintulajeille. Esimerkiksi monet tikat ja tiaiset pesivät lahopuissa. Suomessa lahopuusta riippuvaisia lajeja arvioidaan olevan 4000–5000, kun kaikkiaan metsälajeja on Suomessa noin 20 000. Koska kaikista metsälajeista noin joka neljäs on riippuvainen lahopuusta, toimii lahopuun määrä hyvänä luonnon monimuotoisuutta kuvaavana indikaattorina. Lahopuulajeista kolmannes on uhanalaisia.
”Määrän lisäksi myös lahopuun lajilla on merkitystä lahopuulajiston kannalta.”
Osa lajeista on tyytyväisiä pystylahopuihin, mutta suurin osa niistä tarvitsee elinympäristökseen järeää maalahopuuta. Määrän lisäksi myös lahopuun lajilla on merkitystä lahopuulajiston kannalta. Useat lahopuulajit elävät vain tietyn lajisella ja kokoisella lahopuulla, joka on tietyssä lahoamisen vaiheessa. Lahopuulajit ovat siis varsin vaateliaita ja valikoivia. Siksi samalla alueella pitäisi olla eri laatuisia ja ikäisiä lahopuita. Linnuilla ja hyönteisillä on mahdollisuus siirtyä alalta toiselle, mutta käävillä ja sammaleilla ei.
Esimerkiksi jotkut kovakuoriaiset ja käävät elävät vain sellaisessa lahopuussa, jota jokin tietty sieni on lahottanut. Tiaiset pesivät lahopuun koloissa, joita tikat tekevät kaivellessaan hyönteisiä ja toukkia ravinnoksi lahopuusta. Myöhemmin tikkojen tekemistä koloista hyötyvät muun muassa helmipöllö, liito-orava ja leppälintu, jotka käyttävät koloja pesäpaikkoinaan. Vaateliaimmille lajeille, jotka tarvitsevat kosteaa ja vakaata ilmastoa, ovat tärkeitä erityisesti järeät kuusi- ja haapamaapuut. Moni lahopuulaji suosii myös raitaa. Hyvin kelpaavat haavan ja raidan lisäksi myös muut vanhat ja vikaantuneet lehtipuut, joilla ei ole taloudellisesta arvoa.
Lahopuun määrä lisääntynyt tällä vuosituhannella
Puiden lahoaminen kestää vuosikymmeniä. Runko maatuu täysin noin sadassa vuodessa. Korjuualoille nyt jätettävät säästöpuut kuolevat aikanaan ja muodostavat lahopuuta pitkälle tulevaisuuteen. Lahoamista voi nopeuttaa tekemällä tekopökkelöitä. Tekopökkelö tehdään katkaisemalla puu 2–4 metrin korkeudelta. Näin puu kuolee nopeammin ja muodostaa myös lahopuuta nopeammin.
Pienillä valinnoilla ja teoilla voidaan lisätä talousmetsien lahopuumäärää ja näin parantaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Tärkeimpiä keinoja lahopuumäärän lisäämiseksi ovat kuolleen maa- ja pystypuun säästäminen metsänkäsittelyssä sekä säästöpuiden ja tekopökkelöiden tekeminen.
”Lahopuun kasvaneeseen määrään ovat osaltaan vaikuttaneet metsänhoidon vihertyminen, lainsäädäntö sekä metsien vapaaehtoinen sertifiointi.”
Aikaisemmin lahopuut kerättiin tarkkaan pois, sillä niiden ajateltiin levittävän tauteja ja tuholaisia, mutta nykyään niiden tärkeys ja merkitys metsäluonnolle ja sen lajistolle ymmärretään paremmin. Tämän vuosituhannen aikana lahopuun määrä on Etelä-Suomessa kasvanut noin kolmanneksella. Samalla aikavälillä lahopuun määrä Pohjois-Suomessa on vähentynyt reilun kymmenyksen. Pohjois-Suomessa lahopuuta (7,3 m³ / ha) on kuitenkin edelleen enemmän kuin Etelä-Suomessa (4,3 m³/ ha). Lahopuun kasvaneeseen määrään ovat osaltaan vaikuttaneet metsänhoidon vihertyminen, lainsäädäntö sekä metsien vapaaehtoinen sertifiointi.
Metsänkäsittelyssä lahopuun määrää voi lisätä säästämällä lahopuut ja välttämällä maassa makaavien lahopuiden yliajamista. Eniten pitäisi nähdä vaivaa luonnossa harvinaisten runkojen kiertämiseksi, esimerkiksi runkojen, joiden kehittyminen on vienyt pitkän ajan. Lahopuu kannattaa keskittää vesistöjen jo valmiiksi runsaslajisille suojavyöhykkeille ja vastaaville alueille. Niin saadaan ekologisesti paras tulos sekä helpotetaan työskentelyä muualla metsikössä.
Mitä Stora Enso tekee lahopuun määrän lisäämiseksi?
Keväästä lähtien Stora Enso on toteuttanut puunkorjuussaan Metsäteollisuus ry:n käynnistämää Lisää lahopuuta talousmetsiin -toimintaohjelmaa. Hankkeen tavoitteena on saada metsiin aikaisempaa enemmän eri-ikäistä ja eri puulajeista koostuvaa lahopuuta.
Stora Enso toteuttaa toimintaohjelmaa jättämällä korjuualoille kuollutta puuta aikaisempaa enemmän sekä tekemällä elävistä puista tekopökkelöjä metsäluonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Hakkuissa teemme vähintään kaksi tekopökkelöä hehtaarille metsänomistajan suostumuksella. Tavoitteena on 150 000 tekopökkelöä vuodessa.
Metsänomistajat haluavat lahopuuta metsiinsä
Stora Enso Metsän kuljetusesimies Miika Näsi tekee Itä-Suomen yliopistolle gradua metsänomistajien luontoarvoista, niihin liittyvistä palvelutarpeista ja siitä, miten luontoarvoja painottavia metsänomistajia voitaisiin aktivoida tekemään puukauppaa. Graduun liittyvässä kyselytutkimuksessa yksi kysymys käsitteli metsänomistajien halukkuutta toteuttaa luonnonhoitoa omissa metsissään. Kyselyyn vastasi 376 Stora Enso Metsän asiakasrekisteristä satunnaisesti valittua metsänomistajaa. Metsänomistajista vain 7 % vastasi, ettei haluaisi säästää hakkuissa lahopuita.
”Metsänomistajalle lahopuiden jättäminen metsään on kustannustehokas ja helposti toteutettava toimenpide oman metsän monimuotoisuuden lisäämiseksi. Näin toimintamalli tuottaa erittäin suuren määrän lahopuuta Suomen metsiin”, muistuttaa yritysvastuujohtaja Pekka Kallio-Mannila.
