Mummolasta marjatilaksi

Leena ja Jouni Huusari hoitavat päivätöidensä ohella metsää ja kasvattavat viinimarjoja Mäntyharjulla.

 

Teksti: Minna Takkunen 
Kuvat: Pihla Liukkonen

Jouni Huusari ryhtyi vaimonsa Leenan kanssa pyörittämään sukupolvenvaihdoksen myötä tilaa, joka oli aikoinaan Leenan mummola.

Leena ja Jouni Huusari asuvat Mäntyharjulla entisessä Leenan mummolassa, ja maisema herättää paljon muistoja. Näitä ovat muun muassa vanha mänty, josta hänen isoisänsä tapasi sanoa, että siitä valmistetaan hänelle ruumisarkku. Isoisän puupalttooseen päätyi kuitenkin muuta metsää, joten ikimänty huojuu yhä paikoillaan.

– Tällaisia vanhoja yksilöitä en haluakaan kaataa.

Tilan historia juontuu vuoden 1813 isojakoon.

– Pelloilta on löytynyt vanhoja hevosenkenkiä, Leena mainitsee.

Leena ja Jouni työskentelevät tilan hoitamisen ohella päivätöissä. Mäntyharjulla usean kyläkoulun rehtorina toiminut Leena toimii nykyisin yhtenäiskoulun luokanopettajana ja opettaa historiaa yläasteella. Jouni on rakennusinsinööri ja työskentelee Pertunmaan teknisenä johtajana.

Maidosta marjapensaisiin

Leena Huusarin isoisä hankki tilan 1930-luvulla. Päärakennus nousi harjakorkeuteensa sodan jälkeen. Talossa oli lehmiä aina 1970-luvulle saakka.

– Mummon sairastuttua karjasta oli luovuttava, Leena kertoo. Maitotonkat vaihdettiin viinimarjan viljelyyn.

Leena ja Jouni jatkoivat 1994 sukupolvenvaihdoksen myötä Leenan isän aloittamaa marjanviljelyä. EU:n myötä kotimaisten marjojen menekki kuitenkin kutistui, joten Huusareiden oli keksittävä marjoille muuta käyttöä.

Marjapensaiden uusi elämä koitti muuan vireillä olevan tilaisuuden avautuessa Suomessa. Tilaisuuden nimi oli tilaviini, ja se tuli mahdolliseksi alkoholilainsäädännön muutoksen kautta.

Jouni ja Leena Huusari kartuttivat tilaviiniosaamista Muuruveden maatalous- ja puutarhaoppilaitoksessa.

Pontikkapannu pötpöttämään

Kun Huusarit ryhtyivät viinitilallisiksi 1990-luvulla. Marjoista valmistettu tilaviini oli kiinnostava uutuus. Pariskunta opiskeli alaa Muuruveden puutarhaoppilaitoksessa, ja teki opintomatkoja Saksaan ja Unkariin.

Huusarien pelloilla kasvaa pääosin mustaviini-, punaviini-, ja valkoviinimarjoja. Marjoista valmistetaan viinejä, liköörejä, ruoan ohessa maistuvia viinihyytelöitä ja pontikkasinappia.

– Pontikkamme on Alkon tilaustuote, ja seudun lähi-Alkojen hyllyistä sitä yleensä löytyykin, Jouni kertoo.

Toimintaa ollaan hiljalleen jäähdyttelemässä, mutta tilausravintola pyörii yhä, ja tilan puodista voi ostaa viinejä ja muita tuotteita.

Kun ehdotus FSC-sertifikaatin hankkimisesta viisi vuotta sitten nousi esille, asiaa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Isä, tytär ja raivaussaha

Pariskunnan muualla asuvat tyttäret viihtyvät metsässä, ja poimivat puolukat ja korvasienet myös vanhempiensa säilöihin. Nuorempi tytär on kiinnostunut metsän hoitamisesta, ja kulkee isänsä kanssa metsissä raivaussahan kanssa.

Isä ja tytär tekevät yhdessä havaintoja ja niiden pohjalta suunnittelevat, miten minkäkin palstan kanssa edetään.

– Teemme päätökset yhdessä. Se toimii samalla opettelemisena, Jouni toteaa. Osa tarvittavista metsänhoitotöistä teetetään ulkopuolisilla.

Suurin osa Huusarien metsistä on FSC-sertifioitua. Kun ehdotus sertifikaatin hankkimisesta viisi vuotta sitten nousi esille, asiaa ei tarvinnut miettiä kahta kertaa. Etenkin tyttäret ovat puoltaneet metsien suojelua painottavaa arvojärjestystä.

– He ovat toivoneet esimerkiksi, että haavat jätetään pystyyn. Olemme myös itse suojelleet metsää. Olemme pitäneet huolta, että jos aukkoja tehdään, niihin istutetaan heti uutta.

Huusarit ovat tehneet tiluksillaan kasvatuskokeiluja myös omien ideoidensa pohjalta.  – Lehtikuusta, mustakuusta, makedonianmäntyä, tammea, Jouni luettelee.

– Taimet eivät ole onneksi vielä kelvanneet hirville. Hirvikanta pitäisi saada pidettyä maltillisena.

Jouni raivaa metsiä tyttärensä kanssa. He myös suunnittelevat ja päättävät yhdessä metsänhoidosta.

Kone vei mittanauhat

Metsänhoidossa on pariskunnan apuna ollut yli parinkymmenen vuoden ajan metsäasiantuntija Jouko Toijonen. Yhteistyö on jouhevaa, ja vuosien tuntemus on kerryttänyt metsäasioiden oheen monta jutunjuurta.

– Puimme maailmankatsomukseen liittyviä ajatuksia ja harrasteautoasioita, Jouni kertoo.

Jounin äidin suku on Saimaalta, ja alueen metsät ovat houkutelleet niin, että Huusarit ovat hankkineet metsää myös Saimaan lähistöltä.

Millä tavalla metsänhoito-operaatiot ovat muuttuneet näiden parin vuosikymmenen aikana?

– Kaupankäynti on muuttunut paljon. Nyt voi katsoa satelliittikuvista, että tuolla on kuusikkoa, ostetaanpas sieltä. Metsissä ei tarvitse juosta niin paljon, Jouni miettii.

Tekemistä ovat mullistaneet myös metsäkoneet. Jokaikistä pölliä ei enää mitata käsipelillä.

– Kone vie mennessään mittanauhat.

Lukutoukka ja Harrikan ulkoiluttaja

Tilan rakennuksia lämmitetään hakkeella.

– Olemme katsoneet, että siinä on myös kierrätystä mukana, kun välillä poltamme roskapuuta. Maalämpö saattaisi olla hiilineutraalimpi. Maaseudulla olisi paljon tehtävää hiilineutraaliuden saavuttamisen kanssa, Leena arvioi.

Monialayrityksen kiinteistöt ja tilukset pitävät pariskunnan kiireisenä. Vapaahetkinään Leena lukee paljon ja Jouni kertoo vapaahetkinään ulkoiluttavansa Harrikkaansa.

 

 

Artikkeli on julkaistu Terve Metsä 2/2021 lehdessä.