Hiihdolla ja metsänomistajuudella on yhteisiä piirteitä. Nuorella iällä tehty pohjatyö on erittäin tärkeässä osassa myöhempää menestystä. Matka huipulle vaatii jatkuvaa työtä, mutta kiirettä ei ole.
Kuva: Pekka Agarth
Metsä ja metsätyöt ovat olleet aina osa arkea lapsuudenkodissani. Perheelläni on metsää mökillämme, isän vanhalla kotipaikalla. Sinne on matkaa vain parikymmentä minuuttia kotoamme ja vietimme siellä paljon aikaa lapsuudessani. Kun me lapset viikonloppuisin ja kesälomilla vasta heräilimme, isä oli ehtinyt jo useamman tunnin tekemään raivauksia tai muuta metsänhoitoa.
Isä myös ajelutti meitä mönkijällä katsomaan harvennuksia ja istutuksia. Hän halusi aina näyttää mitä on tehty ja kertoi, että tähän kasvaa metsää, ja se tulee aikanaan meille lapsille hoidettavaksi.
Hiihtäjälle metsä on työpaikka ja toimisto. Kesäisin teen metsissä juoksulenkkejä, pidempiä vaelluksia ja treeniohjelmassa on maastopyöräilyäkin. Talvella harjoittelu keskittyy hiihtoon ja käytännössä ladut kulkevat aina metsissä. Metsä on minulle myös paikka, minne menen rauhoittumaan ja päästämään irti mieltä painavista asioista. Ennen ylioppilaskirjoituksia oli stressaavampia aikoja, lisäksi joskus treenit eivät kulje ja harjoittelua pitää keventää. Silloin menen luonnon keskelle, mieli rauhoittuu ja nukun yöllä paremmin.
”Hiihtäjälle metsä on työpaikka ja toimisto”
Olen leireillyt ja kilpaillut Keski-Euroopassa muun muassa Itävallassa, Sveitsissä ja Italian Livignossa. Siellä vuoret kiertävät ympärillä, eikä metsää ole samalla tavalla kuin täällä. Vuoret ovat horisontissa kulmikkaita. Nyt Vuokatissa asuessani vaarat ovat mukavan laakeita. Ja niiden laelta näkee, miten paljon metsää todellakin on. Se rauhoittaa.
En ole sulkenut pois metsäalaa tulevana työnä. Nyt keskityn kuitenkin täysin hiihtoon, enkä itse asiassa tiedä, mitä lähtisin opiskelemaan. Osalle hiihtäjistä sopii hyvin, että opinnot kulkevat rinnalla. Minulla on ollut myös koulun suhteen aina kovat tavoitteet, enkä osaa ajatella opintoja asiana, jonka tekisin vasemmalla kädellä huitaisten.
Lukiossa kirjoitin muun muassa biologian ja kemian. Molemmissa aineissa toistui monessa kohdassa se, että puu on mukana materiaalina tai muutoin. Puuta hyödynnetään rakentamisessa, ja sillä korvataan raaka-aineena uusiutumattomia luonnonvaroja. Puu on myös energianlähde ja metsät tärkeitä hiilinieluja.
”Suur-Savon Hiihdolla on ollut minulle valtavan suuri merkitys”
Mitä enemmän näistä asioista oppii, sitä enemmän tulee miettineeksi, että ehkä näistä löytyy jotain, minkä parissa itsekin voisi työskennellä joskus.
Nyt minulla on nyt hyvät mahdollisuudet nähdä ja kokea täysin ammattiurheilijan elämää, sillä rahoitus on hyvin hoidossa. Asetin vuoden 2026 talviolympialaisissa hiihtämisen ja menestymisen tavoitteekseni, kun aloitin hiihtämisen alle kymmenen vuoden ikäisenä. Ymmärsin jo silloin, että matka on pitkä, mutta hyvin tehdyllä pohjatyöllä menestyminen on mahdollista.
Hiihdossa arvokisamitalin voittaa todennäköisimmin lähempänä 30 vuoden ikää. Nyt pääsen treenaamaan maajoukkueen mukana, ja olen menestynyt hyvin vapaan sprintissä. Tiedän, että se on ohjelmassa vuoden 2022 Pekingin olympialaisissa. Jossain takaraivossa on ajatus, että ehkä pääsen mukaan jo sinne. Mutta kiirettä ei ole.
Hyvän pohjatyön merkitys on edelleen läsnä niin metsissämme kuin hiihtourassanikin. Suur-Savon Hiihdolla on ollut minulle valtavan suuri merkitys.
Stora Enso on tukenut piiriä vuodesta 2013, eli ensimmäisistä Hopeasompahiihdoistani lähtien. Se on mahdollistanut meille kaikille leiritykset ja kannustavan treenaamisen. Meillä oli todella hyvän yhteishengen porukka ja kivat valmentajat, jotka osasivat motivoida ja myös pitivät harrastamisen hauskana. Eihän sitä siinä iässä jaksa muuten jatkaa. Suur-Savon Hiihdolla onkin ollut iso rooli siinä, että oma innostukseni on pysynyt yllä.
Jasmin Kähärä
Sprinttihiihdon mikkeliläinen lahjakkuus Jasmin Kähärä kasvoi huippuhiihtäjäksi Stora Enson tukeman Suur-Savon Hiihto ry:n nuorisovalmennuksen riveistä.