Metsänomistajan matka alkaa tutustumisella omaan metsään

tutustuminen__omaan_metsaan

Metsäsuunnitelma on metsän käyttö-ohje. Paperinmakuisen suunnitelman tueksi tarvitaan silti lähes aina perinpohjainen metsäkäynti, jotta tilanteesta metsätilalla piirtyisi oikea kuva. Alla olevista vinkeistä on hyötyä myös silloin, jos metsäsuunnitelmaa ei ole.

Metsään pitää olla helppo tulla

Metsätilalle saapuessa pidä silmällä tilalle johtavien teiden kuntoa. Käytännössä metsäteiden tulee olla ajettavissa henkilöautolla ilman, että peltilehmää tarvitsee erityisesti sääliä. Jos teiden vierustojen pensaikot raapivat maalipintaa sekä juurakot ja kivet kolisevat öljypohjaan, on syytä tarttua toimeen tien parantamiseksi. Tien pehmeisiin kohtiin kannattaa kaivaa ojarumpuja ja tuoda vahvistukseksi kalliomursketta. Mahdollisimman esteetön pääsy tilalle on tärkeää, jotta tulevat metsätyöt voidaan tehdä sujuvasti.

Puutavaran kuljetus tapahtuu nykyisin täysikokoisella rekka-autolla, joten metsätiessä ei saisi olla liian jyrkkiä mutkia tai mäkiä. Tämä asettaa tiettyjä vaatimuksia myös kääntöpaikalle: vähintäänkin rekan nuppi, eli auton osa jossa vetävät pyörät sijaitsevat, on saatava kääntymään tien päässä. Paras kääntöpaikka on silmukan mallinen, ympäriajettava lenkki. Suomen metsätieverkko on yksi maailman parhaita ja metsätaloutemme kilpailukyvyn kulmakivi. Siitä on syytä pitää arvoistaan huolta!

Ensin katse maahan…

Metsäkäynnin voi aloittaa tutustumisella metsän maapohjan ominaisuuksiin. Maapohja määrittelee hyvin pitkälle sen, mitä puulajeja alueella kannattaa kasvattaa ja millainen lajisto alueelle kehittyy luontaisesti. Kohtalaisen kuivilla kivennäismailla mänty on ainoa kasvatuskelpoinen puulaji, mutta kosteammat kangasmaat sopivat paremmin kuuselle ja koivulle. Maapohjan ominaisuuksista riippuu myös metsän korjuukelpoisuus, koska kuivat maalajit kantavat kosteita paremmin. Korjuukelpoisuudella on vaikutusta puun kysyntään ja hintaan, sillä meillä soistuneessa Suomessa kesäkorjuuseen sopivista, kantavista maista on aina pienoista puutetta. Jos metsä sijaitsee ojitetulla alueella, kannattaa varmistaa että ojat vetävät hyvin, eikä vesi jää missään tapauksessa seisomaan palstalle.

Valon määrä maan tasolla kertoo paljon metsän tilasta. Valoa tulisi aina siivilöityä hieman kenttäkerrokseen. Liian pimeässä metsässä vallitsee helposti kylmänkostea kellari-ilmasto, mikä edistää puille haitallisten sienitautien syntyä.
Katseen viipyillessä maassa on hyvä etsiä kaatuneita puunrunkoja. Kaatuneiden runkojen lähempi tarkastelu voi kertoa erityisesti kuusikon terveydestä. Jos kuusi on kaatunut juurenniskan kohdalta katketen, on usein juurikääpä-niminen lahottajasieni saattanut puun vaakatasoon. Jos kuusen kaatuessa juurakko on noussut maasta eikä lahoa näy missään, on maaperässä luultavasti kaikki hyvin tältä osin.

…sitten puuhun…

Puista näkee ulospäin paljon merkkejä niiden terveydestä ja kasvukyvystä. Yksi tärkeimmistä tarkkailun kohteista on puun latvuksen koko. Männyllä vihreän latvuksen pituus tulisi olla vähintään 40, kuusella ja koivulla vähintään 50 prosenttia puun pituudesta. Jos suhde laskee näiden arvojen alle, kasvavat puut liian tiheässä ja harvennushakkuu on syytä suorittaa mitä pikimmiten. Erityisen harvalta näyttävä latvus taas kielii joko puiden ikääntymisestä tai sieni- ja hyönteistuhoista. Myös epäsuotuisat ilmasto-olot ja ilmansaasteet voivat aiheuttaa lehtimassan katoa.

Puut kasvavat pituutta latvastaan. Siksi niiden viimeisen vuosikasvun, eli latvuksen kaikkein korkeimman tupsun pituudesta voidaan nähdä, jatkuuko puiden pituuskasvu edelleen. Jos puun latvassa ei ole havaittavaa tupsua ja latvus on muodoltaan pyöreä, on pituuskasvu miltei päättynyt. Tällöin päätehakkuun aika on lähellä.

Kiinnitä huomiota puiden paksuuteen rinnan korkeudella. Paksuuskasvuun tosin vaikuttaa puiden kasvatustiheys, mutta yleisesti ensimmäisiä hakkuita voidaan ryhtyä miettimään, kun puut ovat noin 20 cm paksuja. Käytännössä kaikki puulajit ovat 50-60 cm paksuina niin suuria ja vanhoja, että niiden kasvattaminen edelleen ei kannata.

…ja lopuksi ihan muuhun

Pitkään käyttämättömänä olleen metsätilan rajat saattavat olla hyvin vaikeita erottaa. Rajojen löytämisessä voi auttaa tilan kulmissa olevat rajapyykit tai ns. viisarikivet. Lisäksi kannattaa etsiä aseteltuja kiviröykkiöitä, piikkilankoja, ojia tai muita merkiksi laitetun näköisiä asioita. Rajat saattavat selvitä myös erilaisessa kehitysvaiheessa olevan metsän eroja havainnoimalla: naapurin metsä on usein hakattu eri aikaan kuin oma metsä ja puusto on joko suurempaa tai pienempää. Joskus tilan rajat eivät selviä luonnosta löytyvien merkkien avulla ja silloin on syytä turvautua ammattilaisten apuun. Kun rajat on löydetty, tulee ne merkata huolellisesta ja raivata rajalinjat puhtaiksi pensaikosta.

Joskus metsätilalla voi olla sellaisia luontoarvoja, että ne vaikuttavat metsän käyttöön. Tällaisesta elinympäristöstä kertovat esimerkiksi alueen erityinen rehevyys, lähteisyys, purot  ja muut pienvedet sekä kallioiden ja jyrkänteiden olemassaolo. Luontoarvojen turvaamisesta voi saada korvauksia, joiden hakemisesta metsäasiantuntijat osaavat kertoa enemmän.

Auta metsääsi menestymään ja ota yhteyttä. Metsän tuottamiin etuihin vain sinä voit vaikuttaa.
09 8860 2023 Tai täytä lomake ja metsäsi yhteyshenkilö ottaa yhteyttä.