Vapaa liikkuminen toisen omistamalla maalla on suomalaiselle itsestäänselvyys. Tuleeko edes mietittyä, kenen maalla sitä tallustelee? Auta armias, jos menet omin lupinesi vaikkapa tanskalaiseen metsään kulkemaan. Häätö tulee alta aikayksikön. Moni Euroopan maa on rajoittanut tai jopa kieltää lakipykälillä toisen maalla liikkumisen.

Terve Metsä -lehti on vuosittain järjestänyt metsäisiä lukijamatkoja eri maihin. Lukijamatkojen kohteina metsävierailut ovat poikkeuksetta retken parasta antia. Viime syksynä olin mukana tutustumassa Irlannin metsiin ja metsätalouteen. Erityisen mieleenpainuvia viikon matkalla olivat vierailut yksityisten metsänomistajien tiloilla: liikemies Peter Alleyn elämäntyömetsäsijoittajana ja äveriään oloisen hevostallin saarnitaimikot laidunmaiden ympärillä.

Irlantilainen Peter Alley on sympaattinen, jo harmaantunut monialaliikemies, jolla on monta rautaa tulessa. Puulajipuisto, taimimyymälä, hurling-mailaverstas, metsäsijoituksia Irlannissa ja Baltiassa. Liikemiehenä Peterillä oli selvät sävelet metsänkasvatuksessa. Tehokkuus. Jos oikein muistan, hänen istuttamansa sitkan kuusikon kiertoaika oli puristettu reiluun 30 vuoteen ja kuusikosta otetaan harvennustuloja viidestä seitsemään kertaa. Peter korosti harvennushakkuiden tulojen merkitystä, mitä aikaisemmin tulee tuloja, sen parempi on metsäsijoituksen tuotto.

Laulusta tutuksi tulleessa Tipperayn maakunnassa pääsimme vierailemaan hevostallilla. Hevoset olivat maanomistajan ylpeyden aihe, mutta meitä lukijamatkalaisia kiinnostivat pellonreunusmetsät. Pehtorin ja käytännön töistä vastaavan Greenbelt-metsäpalveluyrittäjän kanssa tallustimme karjalaitumen läpi vesisateessa tutkimaan saaritaimikkoa. Niin ihmeelliseltä kuin tämä kirjoitettuna vaikuttaa, niin siinä sateessa, taimikon keskellä seistessä tunsi olonsa etuoikeutetuksi – saa kokea jotain sellaista, mikä muille on saavuttamattomissa. Luulenpa, että niin Peter kuin hevostallin vierailua isännöinyt pehtori kertoivat taas pubeissa legendaa ihmeellisistä suomalaisista, jotka ovat kiinnostuneita metsistä (eikä hevosista).

Terve Metsän maaliskuun 2012 lehdessä oli takakannessa tietoa tulevasta Slovakian lukijamatkastamme ensi syksynä. Vielä on muutama paikka jäljellä. Lisätietoa matkatoimisto Trio Travelsista, p. 020 756 8615 tai nettisivuilta.

Juha Hanni

Kaukana metsätilastaan asuvat metsänomistajat eivät välttämättä käy metsätilallaan kovin usein. Jos tilan lähellä ei ole mökkiä tai vaikkapa entistä kotitilaa, saattaa tilalla käyntien välissä olla monta vuottakin. Metsissä kulkiessaan puunostajamme havaitsevat usein metsätiloja, joissa näyttäisi olevan hakkuu- ja hoitotarpeita. Tällaisen havainnon tehtyään ostajamme saattaa etsiä metsätilan omistajan yhteystiedot ja tarjota tarkempaa metsätilakäyntiä ja toimenpide-ehdotusten tekemistä. Tai asiaa voidaan lähteä viemään eteenpäin Stora Enson metsäpalvelupisteeltä, jos metsänomistaja asuu sellaisessa kaupungissa, jossa on metsäpalvelupiste.

Kun metsän ja metsänomistajan välillä on pitkä välimatka, tuovat valokuvat hyvän keinon metsätilan tilanteen havainnollistamiseen. Puunostajamme metsästä ottamasta valokuvasta metsänomistajan on pelkkää kerrontaa helpompi nähdä, millaista juuri hänen metsässään on. Joskus meidän metsäammattilaisten kerronta sisältää liikaa ammattitermejä, (tästä kertova blogini Puhutteko suomea?) minkä takia valokuva tuo hyvää tukea neuvotteluun. Ei ole harvinaista, että valokuva ylitiheästä tai parhaan kasvunsa ohittaneesta metsästä on sysäys puukaupan tekoon. Tai kuva voi kertoa metsurin hoitoa kaipaavasta taimikosta.

Metsäasioiden hoidossa on onneksi käytettävissä niin henkilökohtaiset kontaktit kuin tekniikankin tuomat välineet. Usein metsänomistajalla ja puunostajallamme on mahdollisuus käydä yhdessä metsässä tilanteita tarkistelemassa, mutta jos metsätila sijaitsee kaukana metsänomistajasta, voivat vaikkapa kännykällä otetut valokuvat toimia tiedonvälittäjänä. Toki pidemmällä tähtäimellä kannattaa tilata metsätaloussuunnitelma, joka on oiva ohjekirja oman metsätilan hoitoon.

Jos olet epävarma oman metsäsi kunnosta, voit pyytää metsätilakäyntiä ja voimme tarvittaessa havainnollistaa valokuvienkin kautta tilannetta.

Talvi alkaa olla taas takana ja katseet kohdistuvat tulevaan kesään. Puulla on hyvä kysyntä ja erityisesti kesäkorjuukelpoisten leimikkojen suunnittelulle on nyt hyvä hetki. Ollaan yhteyksissä. Yhteystiedot Stora Enson metsäammattilaisille löytyvät täältä.

Katja Turunen
 

Viime talvena havahduin: en ole nähnyt kotini tai mökkipihan ruokintapaikalla hömötiaisia. Talitiaisia ja sinitiaisia käy ruokailemassa, mutta ei harmaata, mustalakkista hömötiaista? Kysäisin jopa lintuasiantuntijaltamme Jouni Marttilalta, mitä hömötiaiselle oikein kuuluu? Hyvää kuuluu, huolestumiseni sukupuuttoon kuolemisesta oli aiheeton.

Luontaisesti hömötiainen tekee itse pesän kolopuihin tai pökkelöihin. Vaikka lahopuita jätetäänkin talousmetsiin, päätimme auttaa tiaisia mahdollisimman luonnonmukaisesti. Nikkaroimme kaksi pönttöä lahoista kuusipölkyistä. Rakennusohjeet googlasin netistä. Hömötiasen lentoaukko on pieni, halkaisijaltaan vain 28 mm. Pöntön korkeus on  220 mm, leveys noin 100 mm ja lentoaukosta kattoon etäisyyttä noin 50 mm. Pohja ja katto tehtiin vanerista, muotoon sahattuna ja ruuveilla kiinni. Naulasin vielä huopapalasen vesikatoksi (se siitä luonnonmukaisuudesta). Ennen katon kiinnitystä täytimme pöntön purulla eli muhalla lentoaukkoon asti. Ohjeessa kerrottiin, että hömötiainen kaivaa pesäkolon muhan sekaan. Nyt sitten odotetaan, löytävätkö hömötiaiset muhamajat ja kelpuuttavatko pesimäpaikaksi.

Kevät on jo pitkällä, nyt on viimeiset hetket puhdistaa vanhat pöntöt ja ripustaa uusia pesäpaikkoja linnuille. Maaliskuun Terve Metsässä kerrottiin vähän isommasta linnunpesän rakentamisesta. Stora Enso tukee Sääksisäätiön kalasääksen tekopesien rakentamista. Nyt viisi uutta pesää odottaa kalasääksipariskuntia Afrikasta.

Tätä alaa on tutkittu hyvin vähän, mutta jotain totuuden perusteita sillä on, koska eripuolilla maailmaa on samanlaisia uskomuksia. Vaikutukset ovat yksinkertaisesti seuraavat: yläkuu kasvattaa ja alakuu hävittää. Täysikuu taas valoisuudellaan saa aikaan monia muita asioita. Alakuulla tarkoitetaan täydenkuun jälkeistä aikaa 1-2 viikkoa ja yläkuulla 2-viikkoa ennen täyttäkuuta. Nämä ajankohdat huomaat, kun katsot taivaalle näköhavaintona tai löydät  almanakasta merkittynä.

Täysikuu
Täysikuu vaikuttaa tutkitusti luontoon eniten, sen valoisuus heijastuu eläinten ja hyönteisten käyttäytymiseen. Kuu vaikuttaa myös maapallon magneettikenttään aiheuttaen vuorovesien vaihtelun.  Merissä elävät rytmittävät elämänsä kuunvaihteluihin, maalla olevat taas aurinkoon. Valoisan täydenkuun ajan saaliseläimet pysyvät piilossa ja välttyvät näin saaliiksi joutumasta. Pimeinä öinä on turvallisempaa liikkua, koska saalistavat pedot kuten pöllöt ovat samalla viivalla, siis eivät näe yhtään paremmin kuin muutkaan yöeläimet. Petokalat iskevät pyydyksiin paremmin täydenkuunaikana, koska saaliskalat ovat silloin piilossa, eivätkä liiku. Petokalan on nälkäänsä saatava jotain ruokaa, siis ne iskeytyvät syötteihin.
 
Täysikuu saa luonnon seksielämän liikkeelle. Huuhkaja on äänessä kuutamoöinä, äänen lisäksi sen on myös oltava näkyvillä. Naaraan on nähtävä kuinka komea on ääntelevä uros ja sen kurkkulappu. Sammakot ovat innokkaimmin äänessä täydenkuunaikaan, silloin kutulammikot täyttyvät lisääntymiskykyisistä yksilöistä. Niille ei ole väliä onko pilvinen sää, kunhan kuunaika on oikea, niin häät voivat alkaa. Eläimet voivat rytmittää poikasten kuoriutumisen täydenkuunaikaan, tällainen on esimerkiksi mäntykankaiden kehrääjä. Kuunvalossa on helpompi saalistaa hyönteisiä kuin pimeässä, ruokaa poikasille saadaan enemmän. Yöllä muuttavat linnut ja vaelluskalat hyödyntävät kuuta suunnistamiseen syksyllä ja keväällä. Tuuli ja sää vaikuttavat milloin muutto alkaa. Luonnosta löytyy monia muitakin esimerkkejä kuun vaikutuksesta.

Kuun vaiheiden vaikutus ihmisten toimintaan
Ennen tehtiin paljon töitä kuunvaiheiden mukaan, myös vuorokauden ajalla oli merkitystä. Yläkuun aikana työt tehtiin aamupäivällä, näitä oli esimerkiksi viljan- ja kasvisten kylvö.  Iltapäivällä aloitettiin alakuun aikana työt kuten tuhohyönteisten hävitys tai vesakontorjunta. Aloitusajankohta vaikutti koko aloitetun työtehtävän ajan. Perimätiedon mukaan kaikille tarvepuille oli olemassa oikea vuodenaika, sää ja kuunaika jolloin ne olivat kaadettava. Kaatoajankohta ratkaisi sen kuinka hyvin puu halkeaa, lahoaa tai muuten sopii tarkoitukseensa. Rakennuspuiden kaatamisessa oli tärkeätä tietää yläkuun ajankohta tammi- helmikuussa. Tällä oli vaikutusta hirren kestävyyteen, väriin ja halkeiluun. Itse olen kokeillut vesakoitumisen estämistä kaatamalla haapoja kesäkuulla, kun puussa on täysilehti ja kuun aika alakuulla. Seuraavana kesänä ei vesoja alueelta löytynyt.

Näitä asioita ei ole tieteellisesti paljoa tutkittu, mutta useilla on omaperäisiä kokemuksia mitenkä kuu on vaikuttanut. Varmaan olet kuullut ihmisistä, ketkä täydenkuun aikaan sekoavat nämä ns. ”kuuhullut” eivät saa nukuttua. Kalastuksesta on monella kokemusta, kala ei tartu koukkuun vaikka olisi kuinka hyvät syötit ja järven paras paikka. Kalakalenterista huomaa, milloin syönti ei ole parhaimmillaan, kalenteri on tehty kuunvaiheiden mukaan.

Näistä asioista saa lisätietoa esimerkiksi kirjasta: Yläkuu ja alakuu - ajoituksen taíto suomalaisessa kansanperinteessä

Lapissa kypsyi viime vuonna männyille hyvä siemensato. Edellinen, hyvälaatuinen koko Lappia koskeva siemensato saatiin yli 20 vuotta sitten.Siemensato oli jo monin paikoin käytetty loppuun. Olin vuosina 1988 - 1989 mukana käpysavotassa

Talvella 1988 olin urani huipulla, kun olin Lapissa sadanpäämiehenä pomottamassa Metsähallituksen ohjattuja kävynkeruutyömaita. Eipä silloin arvannut, että samaa siemensatoa hyödynnetään vielä 2000-luvulla. Kävynkeruutyömaat kartoitettiin etukäteen. Etsimme nuoria, hyvälaatuisia männiköitä, jonka oksat notkuivat isoista kävyistä. Keruutyömaalle piti olla myös metsäautotie keruujoukkoja varten.Yhtenä tavoitteena oli kerätä korkeilta vaaroilta napapiirin käpyjä, jolloin siemenen alkuperä soveltui myös pohjoisempaan Lappiin.

Keruujoukot palkattiin kortistosta. Kävynkerääjinä olikin varsinaisia moniosaajia: muusikkoja, kokkeja, sähkömiehiä, maatalouslomittajia ja motokuskeja. Keruuvarusteiksi annettiin alumiiniset tikapuut, turvavaljaat, keruuverkkopussi, säkki ja sähköjohtoputkesta taivutettu ”kävelykeppi” eli apukäsi oksien kurkotteluun. Pikakoulutuksen jälkeen porukka houkuteltiin kiipeilemään puihin. Suurin kynnys oli luottaa turvavaljaaseen ja siten vapauttaa molemmat kädet keruutyöhön. Ne jotka tämän oppivat, pääsivät hyviin ansioihin urakkatyössä. Ihan kaikki eivät oppineet, eikä keruutyö muutenkaan soveltunut kaikkien ammattiylpeyteen.

Intiaanikesät kypsyttävät siemensadon
Hyvä käpyvuosi on eri asia kuin hyvä siemenvuosi. Viime syksynä kypsyi koko Lapin alueella hyvää, yli 90-prosenttisesti itävää männynsiementä. Mänty tarvitsee kolme suotuisaa intiaanikesää, jotta siementä alkaa syntyä. Entinen työkaverini Timo Ari Metsähallitukselta kertoo Metsäyhdistyksen sivuilla, että sato on nyt itävyydeltään jopa parempaa kuin vuoden 1988 siemenet. Käpyjä vain olisi saanut olla enemmän.

Hieno homma, että siemensato on taas Lapissa saatu talteen ja viljelytyöt turvattua vuosiksi eteenpäin. Ensi kesänä moni luontainen uudistusalakin kasvaa sirkkataimia. En varmaan ole kovinkaan väärässä, kun suosittelen luontaisen uudistamisen rinnalle aina myös siemenen kylvöä varmistamaan taimettuminen. Pahimmillaan taimettuminen kun voi viedä kymmenen vuotta.

Uusimmassa Terve Metsässä oli lyhyt uutinen Lapin siemensadosta.

Juha Hanni

Metsän ja puunpihkan tuoksua on asfaltin keskelle harvemmin mahdollista tuoda. Tämäkin on kyllä tehty kun syyskuussa 2011 oli Helsingin rautatientorilla Metsä keskellä kaupunkia –tapahtuma. Mitkä keinot olisivat niitä, jotka palvelisivat vilkasta arkea eläviä kaupunkilaismetsänomistajia?

Muistelen lukeneeni joskus, että ihmisvirtojen liikkeissä on tietynlaisia säännönmukaisuuksia. Runsas määrä ihmisiä kävelee toisiaan vastaan ja ristikkäin, mutta silti jotenkin kummallisesti törmäyksiä tapahtuu aika vähän. Vilistämme omia aikojamme kuin muurahaiset. Olen ihmetellyt monta kertaa, miten me ihmiset kuljemmekin toistemme ohi sujuvasti, ja ainakin täällä Etelä-Suomessa usein omissa ajatuksissamme. Tekisi välillä mieli nostaa pystyyn kyltti "Hei! Olen metsäammattilainen, voisinko auttaa?". Kun kuitenkin vilkkaassa Helsingin keskustassa todennäköisesti jopa joka kymmenes vastaantulija on metsänomistaja tai hänen perhe omistaa metsää. Haluaisin näiden henkilöiden tietävän, että hyvin lähellä, Rautatientorin laitamilla on metsäpalvelupiste olemassa juuri heitä varten.

Eräässä televisio-ohjelmassa esiteltiin ikäihmisille suunnattua iloprojektia. Siinä muusikot menivät vanhusten koteihin ja julkisiin kulkuneuvoihin esittämään lauluja. Varmasti nuo ihmisten luo yllättäenkin viedyt musiikkituokiot ilahduttivat pitkäksi aikaa, ja olivat harvinaista herkkua vanhuksille, joiden on työlästä lähteä kotoa tai elämänpiiri on pieni. Jäin miettimään voisimmeko ottaa kulttuuriväestä mallia metsäasioissakin?

Stora Ensolla on Suomessa 114 hankintatiimien toimistoa ja viisi metsäpalvelupistettä. Internetissä storaensometsa.fi-sivuilla on runsaasti mielenkiintoista tietoa metsistä ja puukaupoista sekä yhteystiedot ja yhteydenottolomake. Meidät löytää myös Facebookista. Lisäksi järjestämme ajankohtaisista asioista webinaari-luentoja, julkaisemme neljän kertaa vuodessa ilmestyvää Terve Metsä –lehteä sekä järjestämme erilaisia metsänomistajatilaisuuksia. Käytämme viestinnässä myös sähköpostia. Näymme myös televisiossa "Aina on hyvä sää tehdä puukauppaa" -viestillä, ja radioaalloiltakin saatat meidät tavoittaa. Tavoitammeko kuitenkaan tarpeeksi hyvin metsänomistajia – olemmeko yhteyksissä sopivaan aikaan ja sopivissa paikoissa? Onko muitakin paikkoja, joissa metsänomistajat haluaisivat meidät tavata; pitäisikö meidän tulla oman kylän supermarketteihin tai muihin julkisiin paikkoihin? Entäs haluaisivatko metsänomistajat asioida nykyistä enemmän vai vähemmän sähköisten viestimien kautta?

Tämä pohdinta kumpuaa myös siitä kokemuksesta, että jatkuvasti pääsen näkemään miten tyytyväisiä metsänomistajat ovat – monet heistä Stora Ensolle uusia asiakkaita – kun saamme ratkottua metsätilan asiat yhdessä ja metsänomistaja kokee asioinnin helpoksi. Kunhan vaan me olemme löytäneet toisemme jotakin kautta.

Helsingissä metsäpalvelupiste sijaitsee hyvin lähellä Rautatieasemaa Vilhokatu 4:ssä, ja meille on helppo tulla ainakin julkisilla kulkuneuvoilla. Tervetuloa!

Mitä metsää omistavat lukijamme oikeasti ajattelevat Stora Enson Terve Metsä lehdestä? Asia tutkittiin joulu-tammikuussa ja kysyimme yli 300 lukijan mielipidettä uusimmasta lehdestä. Tässä keskeiset tulokset:

Luetaanko ilmaista asiakaslehteämme?
63 % haastatelluista ilmoitti lukevansa lehden kokonaan. Huikea luku ilmaiseksi ilmestyvälle lehdelle, etenkin kun keskimäärin kuluttajille suunnatut asiakaslehdet lukee vain 24 % lehden saajista!

Kiinnostavatko artikkelit, onko niistä hyötyä?
Lehden kiinnostavuus ja hyödyllisyys sai kouluarvosanan 8 miinus. Kelpo arvosana sekin, mutta etenkin hyödyllisyydessä on myös parantamisen varaa.

Mitä aiheita toivotaan?
Eniten lukijat toivovat lehteen käytännön vinkkejä metsänhoitoon. Blogin kuva kertoo suosituimmat aiheet – mitä isompi kirjasinlaji, sen halutumpi aihepiiri. Ei yllätyksiä tällä rintamalla.

Aktivoiko lehti hoitamaan metsiään?
Lähes kaikki lukijat kokevat saavansa lehdestä luotettavaa tietoa ja virikkeitä metsäomaisuuden hoitoon. Noin 15 % lukijoista vastasi, ettei lehti anna uutta tietoa. Hyvä juttu, sillä lehden tavoitteena on edistää metsien hoitoa ja hyödyntämistä.

Voiko lehteä suositella muille?
Yhdeksän kymmenestä ilmoitti suosittelevan lehteä myös muille metsänomistajille. Antakaa vain hyvän kuulua!

Seuraava lehti on valmis ja ilmestyy 19. maaliskuuta. Kesän numero on jo mietinnässä. Tutkimuksen tulokset ovat hyvänä kivijalkana ja ohjenuorana lehden tekemiseen. Luettua lehteä on ilo tehdä.

Juha Hanni
Terve Metsä päätoimittaja

Voit tilata Terve Metsän yhteydenottolomakkeemme kautta. Ilmoita vain lisätietokenttään haluavasi tilata lehden kotiisi.

Vertauksella Pauli korosti metsänuudistamisen suunnitelmallisuutta. Taimikaupat on osattava tehdä vuosi pari ennen työn toteutusta, eikä muutamaa viikkoa ennen istutustyön aloitusta. Metsätaimen kasvatus kun vie vähintään yhden kasvukauden toisin kuin salaatti, joka taitaa kasvaa parissa viikossa syötävään kuntoon.

Joulukuun Terve Metsän pikku-uutisessa luvattiin vielä nopealle tilaajalle taimet kevään istutustöihin. Kevään taimet ovat jo tarhoilla kasvatettu ja toimitusosoitteet tiedossa. Syksyn istutuksiin uusi sato on juuri aluillaan muovihuoneissa.

Metsänuudistaminen hakkuun jälkeen on lakisääteinen velvoite, joka on hoidettava ennemmin tai myöhemmin. Miksi siis jättää päätös tulevaisuuteen roikkumaan tekemättömien päätösten listalle. Ohessa 6 näkökulmaa metsänuudistamiseen

1.
Pyydä puukaupan yhteydessä laskelma viljelytöistä: muokkaus, taimet ja istutustyö. Harvalla meistä on omaa kaivuria tai taimitarhaa, joten istutustyötä lukuun ottamatta nämä palvelut joutuu omatoiminenkin metsänomistaja hankkimaan muualta.

2.
Saat puukaupan yhteydessä kiinteähintaisen tarjouksen, vaikka toteutus olisi parin vuoden kuluttua. Tämä tuo turvallisuutta ratkaisuihin ja on todennäköisesti hinnaltaan edullisin ratkaisu. Hinnat kun tahtovat nosta vuosi vuodelta.

3.
Taimitilaus on hoidettu. Saat hyvälaatuiset taimet juuri oikeaan aikaan työmaalle, vaikka korjuu tai muokkaus olisi siirtynyt vuodella ennakoidusta.

4.
Kun uudistamistyöt on kytketty hakkuun toteutukseen, mahdolliset välivuodet puunkasvatuksessa vältetään. Tämä parantaa kannattavuutta.

5.
Ole rehellinen itsellesi, jos suunnittelet itse istuttavasi taimet. Onko varmasti aikaa, halua ja taitoa tehdä työ? Ammattilaisen tekemänä saat takuun istutustyölle ja työ toteutetaan nopeasti. Näin taimet eivät joudu olemaan kohtuuttoman pitkään välivarastoissa.

6.
Muistathan verohyödyn. Viljelykulut ovat verovähennyskelpoisia ja arvonlisävero palautuu takaisin. Nettohinta uudistamiskuluille ei olekaan niin iso miltä ensin kuulemalla vaikutti.

Juha Hanni

Olen kotoisin Karjalasta, siis Suomen Karjalasta. Tarkemmin Pohjois-Karjalasta. Puhun mie-kieltä. Nyt asun pääkaupunkiseudulla. En osaa stadin slangia, mutta olen kyllä pärjäillyt täällä. Olemme minä "junan tuoma" ja syntyään kaupunkilaiset pärjänneet suht hyvin ja ymmärtäneet toisiamme. Asiaa kyllä helpottaa varmasti sekin, että monella muullakin täällä on juuret kaukana maakunnassa. Käyttämämme kielikin on luultavasti jonkinlainen yhdistelmä kirjakieltä ja murteita.

Oletko Sinä metsänomistaja? Ymmärrätkö meidän metsäammattilaisten puhetta? Arvioin, että me metsäalan tekijät sorrumme käyttämään ammattisanoja, jotka eivät oikein kerro mitään metsänomistajalle. Motti, moto, kuvio, mittis, prd-lista, bonus, hinnantarkistus, kausiveroilmoitus, menovaraus, metsävähennyspohja jne.

Meidän täytyisi osata kertoa metsätilan hoitoon liittyvistä asioista selkokielisesti ja niin, että metsänomistaja tuntee olonsa mukavaksi ja jopa kotoisaksi. Puhummehan kuitenkin metsänomistajan arvokkaasta omaisuudesta ja sen hoidosta.

Itse olen palvellut metsänomistajia noin kaksi ja puoli vuotta – ja vieläpä tällä karjalanmurteellani. Epäilen, että alan vähitellen unohtaa sen jopa tukalan tilanteen kun itse vasta perehdyin puunostoon, metsäverotukseen ja muihin metsänomistajan neuvontapalveluihimme, ja tunsin itsekin tuskaa kun kaikki asiat eivät olleet tuttuja ja termit kuvaavia. Metsäammattilaiselle kannattaakin antaa suoraa palautetta, jos tämä puhuu jotakin kummallista. Aina saa pyytää selittämään asiat ymmärrettävämmin.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Työpaikastani eli Helsingin metsäpalvelupisteen palveluista voit katsoa filmin http://www.storaensometsa.fi/Metsanomistajat/Puukauppa/Metsapalvelupisteet ja veroilmoituksen täytön opastusta havainnollisesti kuvien kera on nähtävissä täällä http://webcast.tieto.com/StoraEnso/?video=201201161304180 .

Katja Turunen

On siinä lukuja muisteltavana, kun taas täyttelemme metsäveroilmoituksia. Todennäköisesti ulkomuistista kirjoittamastani verokanta yms. prosenteista osa meni väärin ja monta jäi huomioimatta? Toiset tykkäävät numeroista ja vero-oppaista, toiset ei. Minä en.

Joulukuun Terve Metsässä Paavo Heiskanen Joroisista kertoi tekevänsä vuosittain 30–40 kirjausta eMetsä® verokirjanpitoon. Melkoinen määrä ja tarkkana kuin porkkana saa olla, kun laskee lukuja ja alveja yhteen verolomakkeille.  Eipä ihme, että mieluummin antaa järjestelmän laskea. Huh.

Valitsin viisi vinkkiä vaivattomaan ja viisaaseen verotukseen:

1. eMetsän veropalvelu muistaa ja laskee verokannat puolestasi, kunhan vain talletat tositteelta luvut oikein.

2. Talleta puukauppatulo- ja menotositteet säännöllisesti kirjanpitoon, sillä joka tapauksessa joudut tekemään muistiinpanot jossain vaiheessa. eMetsässä saat tallennuksen vaivanpalkaksi:
a) selkeät muistiinpanot sähköiseen arkistoon tai paperitulosteena.
b) tallennus summautuu metsätalouden verolomakkeelle oikeaan kohtaan.
c) alv-vero summautuu kausiverolomakkeelle oikeaan kohtaan.
Kaikki siis samalla vaivalla kun teet muistiinpanoja!

3. Tallennuksen jälkeen numeroi alkuperäinen toiste ja mapita mahdollisen verotarkastuksen varalle.

4.  Lisää metsämatkat viikoittain kirjanpitoon. Näin saat selkeän sähköisen ja paperisen matkapäiväkirjan. Matkakulut ovat valmiina odottamassa joulukuussa verottajan vahvistamaa snt/km korvausta, joka päivittyy kirjanpitoon automaattisesti. Olen aivan varma, että sähköisessä kirjanpidossa tulee varmemmin ja oikeammin huomioitua matkakulut vähennyksinä.

5.  Hyödynnä metsävähennys, sillä se on merkittävin metsäverotuksen etuus. Metsävähennyspohjan tallennus tehdään yhden kerran kirjanpitoon ja tämän jälkeen järjestelmä huolehtii vähennyksen verolomakkeelle vuodesta toiseen. Sillä edellytyksellä, että on muistettu tehdä myös puukauppaa ja saatu tuloa.

eMetsä on Stora Enson metsäasiakkaille ilmainen, joten on se ainakin hintansa väärti.

Juha Hanni 

ps. Muistui tarina kymmenen vuoden takaa, kun oli pinta-alaverotuksen siirtymäaika. Osa oli valinnut puun myyntituloverotuksen, osa oli jättäytynyt pinta-alaverotukseen siirtymäajaksi. Puukauppalomaketta täyttäessä ostomies kysyi metsänomistajalta veromuotoa? Hieman mietittyään isäntä vastasi jämptisti: ”Pinomittavero”!

Kuvateksti: pitkiä pinoja = vertotettavaa tuloa

Keräsin seitsemän mieleeni tullutta asiaa siitä, miten metsänomistaja voisi ansaita enemmän rahaa, kun hoitaisi metsäasioita ajallaan ja ennakoiden. Nämä kaikki löytyvät jo täältä sivuiltamme ja kollegani ovat kirjoittaneet asioista omissa blogeissaan, mutta tässä nyt minun mielestäni seitsemän tärkeää asiaa:

1. Päätehakkuut ajoissa
Monesti ajatellaan, että metsä se vaan kasvaa, mutta jossain vaiheessahan se kasvukin alkaa hiipua tai alkaa lahoaminen. Metsäpalvelupäällikkömme Jarmo Tuovinen käytti blogissaan esimerkkinä eteläsuomalaista tuoreen kankaan kuusikkoa, joka on mahdollista hyvällä hoidolla kasvattaa hakkuukypsäksi noin 60 vuodessa. Jos taas kuusikkoa kasvatetaan 90-vuotiaaksi, niin tuotosta menetetään noin 35 prosenttia kiertoajan aikana.

2. Uudistamisessa nopeus ratkaisee
Normaalisti maanmuokkaus ja taimien istuttaminen tehdään keskimäärin noin 1,5 vuotta päätehakkuun jälkeen. Jos kuitenkin viivytellään vaikka viisi vuotta niin Jarmo Tuovinen on laskenut, että se vie tuloista 18 % kiertoajan aikana (4%:n korkokannalla) eli kannattaa pyrkiä istuttamaan metsä mahdollisimman nopeasti. Etenkin rehevillä mailla viivyttelijä saa riesaksi myös heinät ja vatukon.

3. Taimikonhoidon tekeminen ajoissa
Taimikon hoitamien ajoissa nostaa tutkijoiden mukaan kiertoajan kokonaiskannattavuutta 38 prosenttia. Menot voi vielä vähentää verotuksessa ja taimikonhoitoon on tietyin edellytyksin mahdollista saada Kemera-tukea valtiolta.

4. Veroilmoituksen teko järkevästi
Kun neuvoin metsänomistajia aikoinaan Kuopion metsäpalvelupisteellä, niin kuulin monesti metsänomistajien sanovan, etteivät he mitään menoja viitsi laittaa metsäveroilmoitukseen, kun ei ole tulojakaan. He eivät tienneet, että tappion voi saada hyödynnettyä vähennyksenä pääomatuloista tai sitten ansiotulon veron määrästä. Oikaisimme sitten monen metsänomistajan veroilmoitusta takautuvasti ja tein monta metsänomistajaa onnelliseksi! Tänä vuonna voi oikaista vielä vuosien 2006 - 2011 veroilmoituksia. Suosittelen lukemaan vinkkejä täältä nettisivuiltamme tai katselemaan vero-webinaarimme.

5. Puukaupparahojen sijoittaminen
Monet siirtävät puukauppapäätöstä, koska ei ole rahan tarvetta. Ei ajatella, että puukaupparahat voisivat tuottaa enemmän jossain muualla. Tähän tarpeeseen meillä on tarjota Tähtitili, jolle on saatavissa varma 5 prosentin vuosituotto.  Esimerkiksi jos sinulla on 70-vuotiasta eteläsuomalaista kuusikkoa 5 hehtaaria, niin voisit ansaita joka vuosi 2.377 euroa enemmän, kun siirtäisit puukaupparahat Tähtitilille. Katso tuottolaskelma.

6. Sukupolvenvaihdos ajoissa ja järkevästi
Metsäomaisuus siirtyy seuraavalle sukupolvelle keskimäärin noin 55 vuoden iässä yleensä perintönä eli mahdollisuus hyödyntää lahjoitusta tai sukulaisten välistä kauppaa metsävähennyksineen menetetään. Monesti kymmenien tuhansien eurojen arvosta sukuvarallisuutta hukataan huonolla ennakkosuunnittelulla. Lue lisää metsätilan sukupolven vaihdoksesta.

7. Vapaaehtoisesta suojelusta korvauksia
Jos metsästäsi löytyy arvokkaita elinympäristöjä, jotka muutenkin ovat rauhoitettuja ja ovat sinulle erityisiä paikkoja, niin voit saada niiden suojelusta korvausta. Voit suojella metsäsi määräaikaisesti vähintään 10 vuoden ajan, jonka jälkeen päätät itse kohteen jatkokäytöstä. Tai voit tehdä sopimuksen yksityisestä suojelualueesta, jolloin alue säilyy omassa omistuksessasi. Tai halutessasi voit myydä metsäkohteesi valtiolle pysyvään suojeluun. Myös kohteen hoidosta voi saada valtiolta korvausta. Lue lisää vapaaehtoisesta suojelusta.

Aika on rahaa.

Merja Simonen

Tuota uusiutuvuuden käsitettä olemme jo alkaneet avaamaan asiakkaillemme. Viime viikolla järjestimme tosiaikaisen webinaarin netin kautta kansainvälisille pakkaajillemme, jossa esittelimme puuhun perustuvan kuitupakkauksen etuja uusiutumattomiin verrattuna sekä kerroimme pakkausinnovaatioistamme.

Vastasimme yleisöltä tulleisiin kysymyksiin, mutta lisäksi esitimme kysymyksiä myös yleisölle mielenkiinnon ylläpitämiseksi tunnin lähetyksen aikana.  Eräs kysymyksistämme kuului: miten kauan Euroopan metsiltä kuluu aikaa miljoonan 2 dl pahvikupin raaka-aineen tuottamiseen? Vaihtoehtoina oli 7 minuuttia, 30 sekuntia, seitsemän sekuntia ja alle yksi sekunti. Vain 30% vastaajista uskalsi valita viimeisen, oikean vaihtoehdon. Kun lisäksi kerroimme, että vain hieman yli puolet Euroopan metsien vuosikasvusta käytetään, lopun päätyessä hiilinieluksi, uskon, että saimme herätettyä yleisön mielenkiinnon. Tuon karttuvan ja alati kasvultaan kiihtyvän nielun kokoa kuvasimme siten, että kerroimme sen imaisevan koko Euroopan vuotuiset maaliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt sisäänsä.
 
Suomen metsien hiilinielut ovat hyvässä kunnossa. Niiden kasvattaminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus, sillä puusta saatavat rakennus- ja pakkausmateriaalit korvaavat loppukäytössä usein paljon hiili-intensiivisempiä vaihtoehtoja, uusiutumattomia voimavaroja, muovia, betonia, terästä.  On löydettävä tasapaino, jossa metsät pysyvät hyvässä tuottoiskussa, mutta samalla monimuotoisuus ja muut luontoarvot turvataan. Kestävästä metsänhoitokulttuuristamme voimme olla ylpeitä, sillä sen avulla olemme turvaamassa puuhuoltoa jatkossakin tavalla, joka mahdollistaa monien eri tavoitteiden samanaikaisen saavuttamisen.

Webinaarimme kokonaisuudessaan löydät kirjoittautumalla osoitteeseen:
http://www.business-review-webinars.com/webinar.php?c=pl&id=43668d28c8ec43768fe11d5cb5e2dcb0
Kestävän uusiutuvuuden käsitettä availemme jatkossakin eri tavoin, eri foorumeissa.

Ohto Nuottamo

Hiihtokoulussa storaensolaisille pidettiin ennen suksille siirtymistä  lyhyt voiteluopastus. Kunnossa olevilla välineillä hiihtämisestä voi nauttia eri tavalla,  kun taas välineiden toimimattomuus saattaa aiheuttaa kyllästymisen kyseiseen kuontoilumuotoon.

Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi perinteisen hiihtotavan tekniikka ja tasapainoharjoittelua paremman hiihtotekniikan oivaltamiseksi. Oli mukava huomata miten pienillä neuvoilla hiihtokoululaiset saivat uusia ajatuksia oman tekniikkansa kehittämiseen ja toivottavasti tuollaiset tapahtumat innostavat kuntohiihtäjiä liikkumaan enemmän suksilla. Jo noilla taidoilla voi huoletta lähteä mukaan massahiihtotapahtumiin.

Suksi liikkuu kisoissa
Edellisen kirjoitukseni jälkeen olen ehtinyt käydä monet kisat ja tuloksetkin ovat olleet pääosin hyviä. Puolitoista viikkoa sitten kilpailin Suomen Cupin osakilpailuissa Vantaalla. Lauantaina hiihdetyssä sprintissä jäin 0,1 sekuntia finaalipaikasta ja sijoituin oli seitsemäs. Sunnuntaina hiihdettin 10 kilometrin kilpailu vapaalla ja onnistunut suoritus palkittiin podium paikalla. Olin kilpailun kolmas, 17 sekuntia maailmanmestari Matti Heikkistä hitaampana.

Vantaan viikonloppu oli erittäin hyvä siihen nähden, että edellisenä viikonloppuna olin hiihtänyt Marathon Cupin osakilpailuissa Tshekeissä 50 kilometrin kilpailun. Tuosta kilpailusta palautuminen oli tapahtunut yllättävän nopeasti ja hyvät suoritukset Vantaan viikonloppuna riittivät nostamaan Suomen Cupin kokonaiskilpailussa minut jo kolmanneksi.

Viikonloppuna mukana Suomen mestaruuskisoissa Keuruulla
Tulevana viikonloppuna hiihdetään Suomen mestaruuksista Keuruulla ja tavoitteenani on tulla vähintään kahden mitalin kanssa kotia. Perjantaina käydään 3,75 kilometrin mittainen aika-ajo perinteisellä tyylillä, jonka tulosten perusteella startataan lauantaina 15 kilometron takaa-ajo kilpailuun vapaalla hiihtotavalla  Sunnuntaina on ohjelmassa parisprintti, jonka hiihdän yhdessä Ville Nousiaisen kanssa. Meillä on viime vuodelta voitto puolustettavana kyseisestä lajista ja uskon voiton uusimiseen olevan hyvät mahdollisuudet. Kova tulee olemaan taistelu mitaleista, mutta kaikki tekeminen viime aikoina on tähdännyt siihen, että suksi liikkuu kovaa Keuruun laduilla.

Kari Varis

Jahdin eteneminen, ampumistilanteen jännitys ja kaadon jälkeinen pöllähtänyt olemus välittyi aidosti ohjelmassa. Tuttu tunne.

Joulukuun Terve Metsässä (sivut 32 – 33) kyseltiin otsikossa Hirvi vai ei? Suomen merkittävin ja isoin riistaeläin jakaa tunteita, vähän katsantokannasta riippuen. Osa tykkää että liikaa on, osa taas haluaa suurta vasatuottoa ja sen myötä kasvavia saalismääriä.

Metsästyskauden jälkeen kerätään hirviseurueilta havaintoja jäljelle jääneestä hirvikannasta. Tietojen perusteella määritellään lupamäärät seuraavalle syksylle. Melkoisen tarkkaan hirvikannat tunnetaan, ainakin pienillä metsästysaluilla. Jopa huvittavan tarkasti, yksilöinä. Oman mausteen arvioihin tuo hirvien liikkuminen. Syksyllä hirvet ovat eri aluilla kuin talvella. Tämä tietysti kismittää niitä metsänomistajia, joiden taimikot päätyvät sydäntalvella hirvien suuhun ja syksyllä lihat naapuriseurueen pakastimiin.

Hirvi kuuluu Suomen luontoon ja on upea eläin. Hirvi lajina hyötyy aktiivisesta metsänhoidosta. Hirvikantoja on seurattava tarkkaan ja säännösteltävä metsästyksellä, niin kuin nykyisin tehdään. Toistuvat ja laajat hirvituhot metsissä sekä hirvikolarit ovat vakava asia. Metsästys lienee ainoa konsti säädellä hirvikantoja. Nostan hattua Peltsille ja kaikille yli sadalletuhannelle hirvimiehelle (ja -naiselle), metsästyksenne on arvokasta työtä.  Tiedän, ettei saalis tule helposti.

Juha Hanni
entinen hirvimies

JK. Terve Metsän hirvikuvan valinnasta käytiin toimituksessa keskustelua. Osa piti kuvaa liian hellyttävänä ammuttavaksi? 

Kaikkialla puhutaan rasismista ja kysellään onko tietynlainen suhtautuminen asioihin rasistista. Olen miettinyt mitenkä olen luonnon mielessäni jaotellut erilaisiin lokeroihin. Luontoa rakastava ihminen voi luokitella eläimet, linnut ja kasvit oman mieltymyksien mukaan kauniisiin ja rumiin sekä hyviin ja pahoihin. Tunnettu sosiologi Robert Miles sanoi:" Tunnistettuun lajiin täytyy liittää kielteisesti arvotettuja lisätuntomerkkejä ja täytyy ne kuvata niin, että se aiheuttaa kielteisiä seurauksia."  Tällä tavalla toimiessasi löytyy sinusta rasistisia piirteitä luonnon näkökulmasta. Ihminen on laittanut eläimet arvojärjestykseen omien arviointiperusteiden mukaan, ne eivät ole peräisin luonnosta itsestään.

Suomalaisessa kansan perinteellä uskonnolla ja uskomuksilla on ajatteluumme vaikutus mikä periytyy isältä pojille.  Esimerkiksi kansanperinteemme mukaan pahaääniset ja tummat linnut, kuten varis, harakka tai närhi tuo pahaa mukanaan. Huuhkaja on pirun lintu, joka ennustaa sotia, nälänhätää ja kuolemaa.  Uskonnollisesti muuttolinnut ovat olleet ihmisen toiveiden, kaipauksen symboleja. Varpunen oli Vanhan testamentin mukaan yksi Jumalan siivekkäistä apulaisista maailmaa luotaessa. Linnun kauneus on ollut yksi kriteeri millä olemme niitä arvostaneet. Kauniilla ja pienellä linnulla täytyy olla tietysti puolustaja, siis ihminen.  Näiden ajatusten perusteella on kautta aikojen jaoteltu luontoa erilaisiin lokeroihin. Tämän takia toiset ihmiset ajavat heidän mielestään ei toivotut lajit lintulaudaltaan pois, käydään hätistämässä "paskonärhet" ym. Eivät nämä lajit ainakaan aiheuta toisten lajien nälkäkuolemaa, sinulle jää ravinnon riittämisestä huolehtiminen.

Lintuharrastajat kilpailevat talvikuukausina pihapinnoista, kaikki lintulajit ovat silloin arvokkaita ja niitä yritetään saada sopivalla ravinnolla poikkeamaan pihalleen. Olen itse saanut pihalleni tulemaan keskimäärin 25 lajia/ talvi, silloin on myös käynyt näitä ei toivottuja lajeja.

Muista pihabongaus lauantaina 28.1. tai sunnuntaina 29.1   http://www.pihabongaus.fi/


NÄIN VOIT ESTÄÄ EI TOIVOTTUJEN LAJIEN RUOKINNAN
Halutessasi ruokkia vain niitä lajeja mistä pidät, sinun on suunniteltava lintujen ruokintapaikka siten, etteivät muut linnut sinne pääse.  Maahan ei saisi pudota ruokaa, koska isot linnut syövät vain maasta. Koko lintulaudan voit ympäröidä verkolla silmäkoko noin 50 mm, pienet linnut menevät verkosta läpi. Rasvapallot ja – makkarat voit laittaa roikkumaan verkkotelineisiin, heiluvasta laitteesta ei osa linnuista pidä. Rasvamakkaroita tulevat tikat syömään, niitä on vaikea saada pysymään poissa. Automaattiset ruokintalaitteet mistä siemenet vähitellen valuvat, vaikeuttavat isompien  lintujen ruokailua. Oravat saat pois laittamalla lintulaudan seipäänpäähän ja seipään ympärille liukkaan muoviputken mihin kynnet eivät tartu. Terveydelle haitalliset eläimet pidät pois siisteydellä ja pitämällä ruokintalaitteet maasta korkealla. Esimerkiksi rotat ja myyrät tulevat hangen alta hakemaan maahan pudonnutta ravintoa. Tallaa lumi ruokintapaikan ympäriltä niin jyrsijät eivät löydä suojaa. Muista kuitenkin talvella kaikki Suomen luonnossa elävät linnut ja eläimet tulevat hakemaan ruokaa pihastasi, jotta ne selviytyisivät seuraavaan kesään. Sinä valitset sen kuka selviytyy talven ylitse.

Kuvateksti:
Verkolla olen estänyt varislintujen ja pulujen pääsy lintulaudalle.

Minun rakas harrastukseni on käsityöt, erityisesti neulominen. Rakastan katsella laadukkaita käsitöitä ja lankoja, ja erityisesti lomilla tehdä itsekin jotain - tyypillisesti kaulahuiveja, koska ne ovat sopivan mittaisia pieniä projekteja. Nuorempana tein myös villapaitoja. Sitten työelämä ja muut harrastukset alkoivat viedä enemmän aikaa ja nykyisin tyydynkin suosiolla enintään liivien neulomiseen; hihat kun jäisivät aina kuitenkin lopulta tekemättä.

Ihanat värit ja lankatyypit saavat sormeni syyhyämään. Välillä on kuitenkin pakko jättää langat kauppaan, ettei kaikki vapaa-aika mene neulepuikkoja kilistäessä, vaan on aikaa ulkoilla ja tehdä muuta hyödyllistä. Harrastukseeni on luultavasti vaikuttanut taidokas käsitöiden tekijä äitini. Häneltä saan myös arvokkaita neuvoja. Ja äidin tekemät lukuisat erilaiset käsityöt tulevat olemaan varmasti koko elämän säilytettäviä aarteita.

Myös metsänomistamiseen liittyy usein hyvän harrastuksen mahdollisuus. Metsätiloja jopa ostetaan harrastuksen toteuttamisen paikaksi. Metsässä pidetään kuntoa yllä ja nähdään mielekkäästi työn tulokset kun omalla palstalla tehdään vaikkapa taimikonhoitotöitä, istutetaan taimia, tai poimitaan marjoja ja sieniä. Toisaalta useille metsänomistajille Stora Enson slogan "Metsänomistajan vapaapäivä" ei tarkoita metsätöiden itse tekemistä, vaan muiden mielekkäiden asioiden harrastamista. Metsä saattaa sijaitakin niin kaukana, ettei siellä ole mahdollisuutta käydä itse metsää hoitamassa. Monilla myös ns. työnteko haittaa harrastamista, eikä metsätöitä aina edes kiinnosta itse tehdä. Sitä vartenhan on metsäammattilaisiakin! Omaa roomalaista ohuen ohuesta langasta tehtyä kaulahuiviani en olisi edes osannut tehdä, mutta olen onnellinen huippukäsityötä edustavan huivin omistaja.

Onneksi niin käsitöissä kuin metsässäkin on mahdollisuus niin itse tekemiseen kuin valmiina hankkimiseen. Ainakin puunkorjuu ja konevoimaa vaativat työt, kuten maanmuokkaukset on usein järkevää teettää metsäammattilaisilla.

Rakkaita, perittyjä käsitöitä ja metsää yhdistää myös se, että niihin liittyy usein tunnesiteitä ja pitkäaikaisia perheen perinteitä. Ja jos tilan onkin itse ostanut, niin luultavasti siitä tulee myöhemmin sitten perillisten arvostama omaisuus. Monelle metsänomistus on vasta tulevaisuuden haave. Siihen asti voi vaikkapa neuloa säärystimiin metsäisiä aiheita ja kuluttajana nauttia hienoista puupohjaisista tuotteista.

Mukavia hetkiä vuonna 2012 omien harrastusten ja metsän parissa. Ja tervetuloa palveltavaksi Stora Ensoon!

Katja Turunen

”Musta talvi, musta mieli”. Näin synkeästi päätin edellisen kirjoitukseni. Nyt on jo toisenlainen mieli, kun vuodenvaihteessa satoi lunta. Ainakin hetken on maa valkoinen. Pohjois-Suomessa lunta on jo myydä asti, sen totesin omalla metsätilallani kahlatessani joulunpyhinä.

Joulukuun Terve Metsässä (s. 30-31) kerrottiin metsän merkityksestä ihmisen psyykeeseen. Tutkimusten mukaan 20 minuutin kävely metsässä alentaa verenpainetta 6 pykälää. Ihminen rentoutuu, stressi vähenee ja voi keskittyä muuhun kuin päivänpolttavien ja ”tärkeiden” asioiden perässä juoksemiseen. Edellytyksenä tietenkin, ettei pelkää metsää, mörköjä tai eksymistä. Metsä on siis jokapojan terveyskeskus.

Minun on helppo yhtyä Terve Metsän artikkelin Kalevi Korpelan ajatuksiin. Vaikka palasin omalta metsäreissultani hikisenä, märkänä ja fyysisesti väsyneenä, olin virkistynyt. Tarkoitus oli jatkaa kesken jäänyttä askaretta Hannun-päivänä, mutta sankka lumisade muutti suunnitelmaani. Niin, Rovaniemen seudulla ei Tapanina eikä Hannuna tuullut, vaan satoi lisää lunta. Samaan aikaan Sulkavan mökillä rytisi puuta nurin ja tuli uutta remontoitavaa.

Metsä on upea paikka ladata akkuja tai purkaa paineita. Jokaisella olisi hyvä olla oma mielipaikka, jossa voisi käydä verenpainetta laskemassa. Minulle metsä on parhaimmillaan, kun saan mennä sinne yksin, ihmetellä, katsella ja kulkea ilman varsinaista päämäärää. Ja aivan erityisen mukavaa käyskentely on omassa metsässä, jonka sopukat tunnen paremmin kuin kukaan muu. Harmi vaan että palstalleni on matkaa yli 600 kilometriä.

Juha Hanni

PS. Terve Metsän pitkäaikainen toimittaja Heikki Rönkä nimesi ”Mieli puhdistuu metsässä” lehden parhaimmaksi artikkeliksi. Ymmärrän hyvin, sillä Heikki on erityisen aktiivinen metsien hoitaja.

Miesmuistiin ei ole ollut näin vähäluminen talvi. Minun miesmuistini on noin 2 vuotta, enkä viitsinyt tarkistaa tätä varmaa tietoani Mette Mannoselta.

Joulukuun Terve Metsässä kerrottiin metsäkoneenkuljettajaa Mika Suvelan ajatuksia työstään. Jutun kuvat oli otettu viime talvena, kun Suonenjoella taisi olla liki metri lunta. Nyt ei taida olla kuin kuuraa maassa.

Mutta mitä jos lunta ei tulisikaan enää ikinä ja aina olisi musta talvi? Lumiaura- ja linkomiehille lumettomuus olisi selkeä tappio. Ei töitä, ei tuloja. Romurautaa olisivat lingot ja aurat. Tukkiauton kuljettajat varmaan tykkäisivät, kun kinokset eivät olisi vastuksena teillä ja varastoilla. Kukapa jäisi kaipaamaan tuiskun tukkimia tienpätkiä aamuyöstä? Ketjut olisi kuitenkin hyvä pitää mukana, jäätiköiden varalta. Lapin perukoilla pitkien talviteiden monttujen tasauksessa lumesta toki on hyötyäkin.

Pysähtyisikö korjuu metsissä lumen puutteeseen? Tarvitaanko lunta puunkorjuussa? Ensimmäisenä tulee mieleen lumipatjan maanpintaa ja juuristoa suojaava vaikutus. Etenkin kuusikoiden ja koivikoiden harvennuksissa. Mutta tarkemmin ajateltuna lumi ei ole välttämätöntä, etenkin jos maa on jäässä. Havuja ja risuja vain koneen alle, niin hyvä tulee. Metsänomistaja saisi hyötyä lumettomuudesta, kun kannot ovat matalia. Enemmän tyvipuuta pinoon ja euroja tilille. Eikä tulisi lumituhoja puihin. Harvennusjälki on parempaa, kun pöllyävä lumi ei estä näkyvyyttä. Ojien ylityksissä lumesta on hyötyä, täytteenä, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä. Metsäkoneissa on hyvät valot, joten senkään vuoksi valkea maa ei ole välttämätöntä. En minä keksi yhtään teknistä syytä, mihin lunta puunkorjuussa tarvitaan.

Puunostajan arki helpottuu lumettomana talvena. Metsässä on helppo kulkea, rajata korjuualuetta. Luontokohteet ja rajapyykit löytyvät helpommin, kun eivät ole lumen kätköissä. Viime talven metrinen puuterihanki käytännössä esti liikkumisen metsässä, yrittipä millä välineellä tahansa. Siis suksilla tai lumikengillä. Hidasta ja raskasta. Puunostajat tunnetusti pitävät autolla ajamisesta, eipä olisi umpihanki enää vastuksena metsäteillä, pääsee perille asti nappaskengissä. Taimikonperkauskin onnistuisi läpi vuoden.

Tämähän vaikuttaa siltä, että lumettomuushan on metsämiehen paratiisi. Kunhan vain maa on jäässä, niin homma toimii ja pyörät pyörii. Siitä huolimatta odotamme lunta ja lumettomuudesta puhutaan vakavalla äänensävyllä. Musta talvi on musta mieli.

Juha Hanni
Terve Metsä päätoimittaja
juha.hanni@storaenso.com
www.facebook.com/storaensometsa