Olen kotoisin Karjalasta, siis Suomen Karjalasta. Tarkemmin Pohjois-Karjalasta. Puhun mie-kieltä. Nyt asun pääkaupunkiseudulla. En osaa stadin slangia, mutta olen kyllä pärjäillyt täällä. Olemme minä "junan tuoma" ja syntyään kaupunkilaiset pärjänneet suht hyvin ja ymmärtäneet toisiamme. Asiaa kyllä helpottaa varmasti sekin, että monella muullakin täällä on juuret kaukana maakunnassa. Käyttämämme kielikin on luultavasti jonkinlainen yhdistelmä kirjakieltä ja murteita.

Oletko Sinä metsänomistaja? Ymmärrätkö meidän metsäammattilaisten puhetta? Arvioin, että me metsäalan tekijät sorrumme käyttämään ammattisanoja, jotka eivät oikein kerro mitään metsänomistajalle. Motti, moto, kuvio, mittis, prd-lista, bonus, hinnantarkistus, kausiveroilmoitus, menovaraus, metsävähennyspohja jne.

Meidän täytyisi osata kertoa metsätilan hoitoon liittyvistä asioista selkokielisesti ja niin, että metsänomistaja tuntee olonsa mukavaksi ja jopa kotoisaksi. Puhummehan kuitenkin metsänomistajan arvokkaasta omaisuudesta ja sen hoidosta.

Itse olen palvellut metsänomistajia noin kaksi ja puoli vuotta – ja vieläpä tällä karjalanmurteellani. Epäilen, että alan vähitellen unohtaa sen jopa tukalan tilanteen kun itse vasta perehdyin puunostoon, metsäverotukseen ja muihin metsänomistajan neuvontapalveluihimme, ja tunsin itsekin tuskaa kun kaikki asiat eivät olleet tuttuja ja termit kuvaavia. Metsäammattilaiselle kannattaakin antaa suoraa palautetta, jos tämä puhuu jotakin kummallista. Aina saa pyytää selittämään asiat ymmärrettävämmin.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Työpaikastani eli Helsingin metsäpalvelupisteen palveluista voit katsoa filmin http://www.storaensometsa.fi/Metsanomistajat/Puukauppa/Metsapalvelupisteet ja veroilmoituksen täytön opastusta havainnollisesti kuvien kera on nähtävissä täällä http://webcast.tieto.com/StoraEnso/?video=201201161304180 .

Katja Turunen

On siinä lukuja muisteltavana, kun taas täyttelemme metsäveroilmoituksia. Todennäköisesti ulkomuistista kirjoittamastani verokanta yms. prosenteista osa meni väärin ja monta jäi huomioimatta? Toiset tykkäävät numeroista ja vero-oppaista, toiset ei. Minä en.

Joulukuun Terve Metsässä Paavo Heiskanen Joroisista kertoi tekevänsä vuosittain 30–40 kirjausta eMetsä® verokirjanpitoon. Melkoinen määrä ja tarkkana kuin porkkana saa olla, kun laskee lukuja ja alveja yhteen verolomakkeille.  Eipä ihme, että mieluummin antaa järjestelmän laskea. Huh.

Valitsin viisi vinkkiä vaivattomaan ja viisaaseen verotukseen:

1. eMetsän veropalvelu muistaa ja laskee verokannat puolestasi, kunhan vain talletat tositteelta luvut oikein.

2. Talleta puukauppatulo- ja menotositteet säännöllisesti kirjanpitoon, sillä joka tapauksessa joudut tekemään muistiinpanot jossain vaiheessa. eMetsässä saat tallennuksen vaivanpalkaksi:
a) selkeät muistiinpanot sähköiseen arkistoon tai paperitulosteena.
b) tallennus summautuu metsätalouden verolomakkeelle oikeaan kohtaan.
c) alv-vero summautuu kausiverolomakkeelle oikeaan kohtaan.
Kaikki siis samalla vaivalla kun teet muistiinpanoja!

3. Tallennuksen jälkeen numeroi alkuperäinen toiste ja mapita mahdollisen verotarkastuksen varalle.

4.  Lisää metsämatkat viikoittain kirjanpitoon. Näin saat selkeän sähköisen ja paperisen matkapäiväkirjan. Matkakulut ovat valmiina odottamassa joulukuussa verottajan vahvistamaa snt/km korvausta, joka päivittyy kirjanpitoon automaattisesti. Olen aivan varma, että sähköisessä kirjanpidossa tulee varmemmin ja oikeammin huomioitua matkakulut vähennyksinä.

5.  Hyödynnä metsävähennys, sillä se on merkittävin metsäverotuksen etuus. Metsävähennyspohjan tallennus tehdään yhden kerran kirjanpitoon ja tämän jälkeen järjestelmä huolehtii vähennyksen verolomakkeelle vuodesta toiseen. Sillä edellytyksellä, että on muistettu tehdä myös puukauppaa ja saatu tuloa.

eMetsä on Stora Enson metsäasiakkaille ilmainen, joten on se ainakin hintansa väärti.

Juha Hanni 

ps. Muistui tarina kymmenen vuoden takaa, kun oli pinta-alaverotuksen siirtymäaika. Osa oli valinnut puun myyntituloverotuksen, osa oli jättäytynyt pinta-alaverotukseen siirtymäajaksi. Puukauppalomaketta täyttäessä ostomies kysyi metsänomistajalta veromuotoa? Hieman mietittyään isäntä vastasi jämptisti: ”Pinomittavero”!

Kuvateksti: pitkiä pinoja = vertotettavaa tuloa

Keräsin seitsemän mieleeni tullutta asiaa siitä, miten metsänomistaja voisi ansaita enemmän rahaa, kun hoitaisi metsäasioita ajallaan ja ennakoiden. Nämä kaikki löytyvät jo täältä sivuiltamme ja kollegani ovat kirjoittaneet asioista omissa blogeissaan, mutta tässä nyt minun mielestäni seitsemän tärkeää asiaa:

1. Päätehakkuut ajoissa
Monesti ajatellaan, että metsä se vaan kasvaa, mutta jossain vaiheessahan se kasvukin alkaa hiipua tai alkaa lahoaminen. Metsäpalvelupäällikkömme Jarmo Tuovinen käytti blogissaan esimerkkinä eteläsuomalaista tuoreen kankaan kuusikkoa, joka on mahdollista hyvällä hoidolla kasvattaa hakkuukypsäksi noin 60 vuodessa. Jos taas kuusikkoa kasvatetaan 90-vuotiaaksi, niin tuotosta menetetään noin 35 prosenttia kiertoajan aikana.

2. Uudistamisessa nopeus ratkaisee
Normaalisti maanmuokkaus ja taimien istuttaminen tehdään keskimäärin noin 1,5 vuotta päätehakkuun jälkeen. Jos kuitenkin viivytellään vaikka viisi vuotta niin Jarmo Tuovinen on laskenut, että se vie tuloista 18 % kiertoajan aikana (4%:n korkokannalla) eli kannattaa pyrkiä istuttamaan metsä mahdollisimman nopeasti. Etenkin rehevillä mailla viivyttelijä saa riesaksi myös heinät ja vatukon.

3. Taimikonhoidon tekeminen ajoissa
Taimikon hoitamien ajoissa nostaa tutkijoiden mukaan kiertoajan kokonaiskannattavuutta 38 prosenttia. Menot voi vielä vähentää verotuksessa ja taimikonhoitoon on tietyin edellytyksin mahdollista saada Kemera-tukea valtiolta.

4. Veroilmoituksen teko järkevästi
Kun neuvoin metsänomistajia aikoinaan Kuopion metsäpalvelupisteellä, niin kuulin monesti metsänomistajien sanovan, etteivät he mitään menoja viitsi laittaa metsäveroilmoitukseen, kun ei ole tulojakaan. He eivät tienneet, että tappion voi saada hyödynnettyä vähennyksenä pääomatuloista tai sitten ansiotulon veron määrästä. Oikaisimme sitten monen metsänomistajan veroilmoitusta takautuvasti ja tein monta metsänomistajaa onnelliseksi! Tänä vuonna voi oikaista vielä vuosien 2006 - 2011 veroilmoituksia. Suosittelen lukemaan vinkkejä täältä nettisivuiltamme tai katselemaan vero-webinaarimme.

5. Puukaupparahojen sijoittaminen
Monet siirtävät puukauppapäätöstä, koska ei ole rahan tarvetta. Ei ajatella, että puukaupparahat voisivat tuottaa enemmän jossain muualla. Tähän tarpeeseen meillä on tarjota Tähtitili, jolle on saatavissa varma 5 prosentin vuosituotto.  Esimerkiksi jos sinulla on 70-vuotiasta eteläsuomalaista kuusikkoa 5 hehtaaria, niin voisit ansaita joka vuosi 2.377 euroa enemmän, kun siirtäisit puukaupparahat Tähtitilille. Katso tuottolaskelma.

6. Sukupolvenvaihdos ajoissa ja järkevästi
Metsäomaisuus siirtyy seuraavalle sukupolvelle keskimäärin noin 55 vuoden iässä yleensä perintönä eli mahdollisuus hyödyntää lahjoitusta tai sukulaisten välistä kauppaa metsävähennyksineen menetetään. Monesti kymmenien tuhansien eurojen arvosta sukuvarallisuutta hukataan huonolla ennakkosuunnittelulla. Lue lisää metsätilan sukupolven vaihdoksesta.

7. Vapaaehtoisesta suojelusta korvauksia
Jos metsästäsi löytyy arvokkaita elinympäristöjä, jotka muutenkin ovat rauhoitettuja ja ovat sinulle erityisiä paikkoja, niin voit saada niiden suojelusta korvausta. Voit suojella metsäsi määräaikaisesti vähintään 10 vuoden ajan, jonka jälkeen päätät itse kohteen jatkokäytöstä. Tai voit tehdä sopimuksen yksityisestä suojelualueesta, jolloin alue säilyy omassa omistuksessasi. Tai halutessasi voit myydä metsäkohteesi valtiolle pysyvään suojeluun. Myös kohteen hoidosta voi saada valtiolta korvausta. Lue lisää vapaaehtoisesta suojelusta.

Aika on rahaa.

Merja Simonen

Tuota uusiutuvuuden käsitettä olemme jo alkaneet avaamaan asiakkaillemme. Viime viikolla järjestimme tosiaikaisen webinaarin netin kautta kansainvälisille pakkaajillemme, jossa esittelimme puuhun perustuvan kuitupakkauksen etuja uusiutumattomiin verrattuna sekä kerroimme pakkausinnovaatioistamme.

Vastasimme yleisöltä tulleisiin kysymyksiin, mutta lisäksi esitimme kysymyksiä myös yleisölle mielenkiinnon ylläpitämiseksi tunnin lähetyksen aikana.  Eräs kysymyksistämme kuului: miten kauan Euroopan metsiltä kuluu aikaa miljoonan 2 dl pahvikupin raaka-aineen tuottamiseen? Vaihtoehtoina oli 7 minuuttia, 30 sekuntia, seitsemän sekuntia ja alle yksi sekunti. Vain 30% vastaajista uskalsi valita viimeisen, oikean vaihtoehdon. Kun lisäksi kerroimme, että vain hieman yli puolet Euroopan metsien vuosikasvusta käytetään, lopun päätyessä hiilinieluksi, uskon, että saimme herätettyä yleisön mielenkiinnon. Tuon karttuvan ja alati kasvultaan kiihtyvän nielun kokoa kuvasimme siten, että kerroimme sen imaisevan koko Euroopan vuotuiset maaliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt sisäänsä.
 
Suomen metsien hiilinielut ovat hyvässä kunnossa. Niiden kasvattaminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus, sillä puusta saatavat rakennus- ja pakkausmateriaalit korvaavat loppukäytössä usein paljon hiili-intensiivisempiä vaihtoehtoja, uusiutumattomia voimavaroja, muovia, betonia, terästä.  On löydettävä tasapaino, jossa metsät pysyvät hyvässä tuottoiskussa, mutta samalla monimuotoisuus ja muut luontoarvot turvataan. Kestävästä metsänhoitokulttuuristamme voimme olla ylpeitä, sillä sen avulla olemme turvaamassa puuhuoltoa jatkossakin tavalla, joka mahdollistaa monien eri tavoitteiden samanaikaisen saavuttamisen.

Webinaarimme kokonaisuudessaan löydät kirjoittautumalla osoitteeseen:
http://www.business-review-webinars.com/webinar.php?c=pl&id=43668d28c8ec43768fe11d5cb5e2dcb0
Kestävän uusiutuvuuden käsitettä availemme jatkossakin eri tavoin, eri foorumeissa.

Ohto Nuottamo

Hiihtokoulussa storaensolaisille pidettiin ennen suksille siirtymistä  lyhyt voiteluopastus. Kunnossa olevilla välineillä hiihtämisestä voi nauttia eri tavalla,  kun taas välineiden toimimattomuus saattaa aiheuttaa kyllästymisen kyseiseen kuontoilumuotoon.

Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi perinteisen hiihtotavan tekniikka ja tasapainoharjoittelua paremman hiihtotekniikan oivaltamiseksi. Oli mukava huomata miten pienillä neuvoilla hiihtokoululaiset saivat uusia ajatuksia oman tekniikkansa kehittämiseen ja toivottavasti tuollaiset tapahtumat innostavat kuntohiihtäjiä liikkumaan enemmän suksilla. Jo noilla taidoilla voi huoletta lähteä mukaan massahiihtotapahtumiin.

Suksi liikkuu kisoissa
Edellisen kirjoitukseni jälkeen olen ehtinyt käydä monet kisat ja tuloksetkin ovat olleet pääosin hyviä. Puolitoista viikkoa sitten kilpailin Suomen Cupin osakilpailuissa Vantaalla. Lauantaina hiihdetyssä sprintissä jäin 0,1 sekuntia finaalipaikasta ja sijoituin oli seitsemäs. Sunnuntaina hiihdettin 10 kilometrin kilpailu vapaalla ja onnistunut suoritus palkittiin podium paikalla. Olin kilpailun kolmas, 17 sekuntia maailmanmestari Matti Heikkistä hitaampana.

Vantaan viikonloppu oli erittäin hyvä siihen nähden, että edellisenä viikonloppuna olin hiihtänyt Marathon Cupin osakilpailuissa Tshekeissä 50 kilometrin kilpailun. Tuosta kilpailusta palautuminen oli tapahtunut yllättävän nopeasti ja hyvät suoritukset Vantaan viikonloppuna riittivät nostamaan Suomen Cupin kokonaiskilpailussa minut jo kolmanneksi.

Viikonloppuna mukana Suomen mestaruuskisoissa Keuruulla
Tulevana viikonloppuna hiihdetään Suomen mestaruuksista Keuruulla ja tavoitteenani on tulla vähintään kahden mitalin kanssa kotia. Perjantaina käydään 3,75 kilometrin mittainen aika-ajo perinteisellä tyylillä, jonka tulosten perusteella startataan lauantaina 15 kilometron takaa-ajo kilpailuun vapaalla hiihtotavalla  Sunnuntaina on ohjelmassa parisprintti, jonka hiihdän yhdessä Ville Nousiaisen kanssa. Meillä on viime vuodelta voitto puolustettavana kyseisestä lajista ja uskon voiton uusimiseen olevan hyvät mahdollisuudet. Kova tulee olemaan taistelu mitaleista, mutta kaikki tekeminen viime aikoina on tähdännyt siihen, että suksi liikkuu kovaa Keuruun laduilla.

Kari Varis

Jahdin eteneminen, ampumistilanteen jännitys ja kaadon jälkeinen pöllähtänyt olemus välittyi aidosti ohjelmassa. Tuttu tunne.

Joulukuun Terve Metsässä (sivut 32 – 33) kyseltiin otsikossa Hirvi vai ei? Suomen merkittävin ja isoin riistaeläin jakaa tunteita, vähän katsantokannasta riippuen. Osa tykkää että liikaa on, osa taas haluaa suurta vasatuottoa ja sen myötä kasvavia saalismääriä.

Metsästyskauden jälkeen kerätään hirviseurueilta havaintoja jäljelle jääneestä hirvikannasta. Tietojen perusteella määritellään lupamäärät seuraavalle syksylle. Melkoisen tarkkaan hirvikannat tunnetaan, ainakin pienillä metsästysaluilla. Jopa huvittavan tarkasti, yksilöinä. Oman mausteen arvioihin tuo hirvien liikkuminen. Syksyllä hirvet ovat eri aluilla kuin talvella. Tämä tietysti kismittää niitä metsänomistajia, joiden taimikot päätyvät sydäntalvella hirvien suuhun ja syksyllä lihat naapuriseurueen pakastimiin.

Hirvi kuuluu Suomen luontoon ja on upea eläin. Hirvi lajina hyötyy aktiivisesta metsänhoidosta. Hirvikantoja on seurattava tarkkaan ja säännösteltävä metsästyksellä, niin kuin nykyisin tehdään. Toistuvat ja laajat hirvituhot metsissä sekä hirvikolarit ovat vakava asia. Metsästys lienee ainoa konsti säädellä hirvikantoja. Nostan hattua Peltsille ja kaikille yli sadalletuhannelle hirvimiehelle (ja -naiselle), metsästyksenne on arvokasta työtä.  Tiedän, ettei saalis tule helposti.

Juha Hanni
entinen hirvimies

JK. Terve Metsän hirvikuvan valinnasta käytiin toimituksessa keskustelua. Osa piti kuvaa liian hellyttävänä ammuttavaksi? 

Kaikkialla puhutaan rasismista ja kysellään onko tietynlainen suhtautuminen asioihin rasistista. Olen miettinyt mitenkä olen luonnon mielessäni jaotellut erilaisiin lokeroihin. Luontoa rakastava ihminen voi luokitella eläimet, linnut ja kasvit oman mieltymyksien mukaan kauniisiin ja rumiin sekä hyviin ja pahoihin. Tunnettu sosiologi Robert Miles sanoi:" Tunnistettuun lajiin täytyy liittää kielteisesti arvotettuja lisätuntomerkkejä ja täytyy ne kuvata niin, että se aiheuttaa kielteisiä seurauksia."  Tällä tavalla toimiessasi löytyy sinusta rasistisia piirteitä luonnon näkökulmasta. Ihminen on laittanut eläimet arvojärjestykseen omien arviointiperusteiden mukaan, ne eivät ole peräisin luonnosta itsestään.

Suomalaisessa kansan perinteellä uskonnolla ja uskomuksilla on ajatteluumme vaikutus mikä periytyy isältä pojille.  Esimerkiksi kansanperinteemme mukaan pahaääniset ja tummat linnut, kuten varis, harakka tai närhi tuo pahaa mukanaan. Huuhkaja on pirun lintu, joka ennustaa sotia, nälänhätää ja kuolemaa.  Uskonnollisesti muuttolinnut ovat olleet ihmisen toiveiden, kaipauksen symboleja. Varpunen oli Vanhan testamentin mukaan yksi Jumalan siivekkäistä apulaisista maailmaa luotaessa. Linnun kauneus on ollut yksi kriteeri millä olemme niitä arvostaneet. Kauniilla ja pienellä linnulla täytyy olla tietysti puolustaja, siis ihminen.  Näiden ajatusten perusteella on kautta aikojen jaoteltu luontoa erilaisiin lokeroihin. Tämän takia toiset ihmiset ajavat heidän mielestään ei toivotut lajit lintulaudaltaan pois, käydään hätistämässä "paskonärhet" ym. Eivät nämä lajit ainakaan aiheuta toisten lajien nälkäkuolemaa, sinulle jää ravinnon riittämisestä huolehtiminen.

Lintuharrastajat kilpailevat talvikuukausina pihapinnoista, kaikki lintulajit ovat silloin arvokkaita ja niitä yritetään saada sopivalla ravinnolla poikkeamaan pihalleen. Olen itse saanut pihalleni tulemaan keskimäärin 25 lajia/ talvi, silloin on myös käynyt näitä ei toivottuja lajeja.

Muista pihabongaus lauantaina 28.1. tai sunnuntaina 29.1   http://www.pihabongaus.fi/


NÄIN VOIT ESTÄÄ EI TOIVOTTUJEN LAJIEN RUOKINNAN
Halutessasi ruokkia vain niitä lajeja mistä pidät, sinun on suunniteltava lintujen ruokintapaikka siten, etteivät muut linnut sinne pääse.  Maahan ei saisi pudota ruokaa, koska isot linnut syövät vain maasta. Koko lintulaudan voit ympäröidä verkolla silmäkoko noin 50 mm, pienet linnut menevät verkosta läpi. Rasvapallot ja – makkarat voit laittaa roikkumaan verkkotelineisiin, heiluvasta laitteesta ei osa linnuista pidä. Rasvamakkaroita tulevat tikat syömään, niitä on vaikea saada pysymään poissa. Automaattiset ruokintalaitteet mistä siemenet vähitellen valuvat, vaikeuttavat isompien  lintujen ruokailua. Oravat saat pois laittamalla lintulaudan seipäänpäähän ja seipään ympärille liukkaan muoviputken mihin kynnet eivät tartu. Terveydelle haitalliset eläimet pidät pois siisteydellä ja pitämällä ruokintalaitteet maasta korkealla. Esimerkiksi rotat ja myyrät tulevat hangen alta hakemaan maahan pudonnutta ravintoa. Tallaa lumi ruokintapaikan ympäriltä niin jyrsijät eivät löydä suojaa. Muista kuitenkin talvella kaikki Suomen luonnossa elävät linnut ja eläimet tulevat hakemaan ruokaa pihastasi, jotta ne selviytyisivät seuraavaan kesään. Sinä valitset sen kuka selviytyy talven ylitse.

Kuvateksti:
Verkolla olen estänyt varislintujen ja pulujen pääsy lintulaudalle.

Minun rakas harrastukseni on käsityöt, erityisesti neulominen. Rakastan katsella laadukkaita käsitöitä ja lankoja, ja erityisesti lomilla tehdä itsekin jotain - tyypillisesti kaulahuiveja, koska ne ovat sopivan mittaisia pieniä projekteja. Nuorempana tein myös villapaitoja. Sitten työelämä ja muut harrastukset alkoivat viedä enemmän aikaa ja nykyisin tyydynkin suosiolla enintään liivien neulomiseen; hihat kun jäisivät aina kuitenkin lopulta tekemättä.

Ihanat värit ja lankatyypit saavat sormeni syyhyämään. Välillä on kuitenkin pakko jättää langat kauppaan, ettei kaikki vapaa-aika mene neulepuikkoja kilistäessä, vaan on aikaa ulkoilla ja tehdä muuta hyödyllistä. Harrastukseeni on luultavasti vaikuttanut taidokas käsitöiden tekijä äitini. Häneltä saan myös arvokkaita neuvoja. Ja äidin tekemät lukuisat erilaiset käsityöt tulevat olemaan varmasti koko elämän säilytettäviä aarteita.

Myös metsänomistamiseen liittyy usein hyvän harrastuksen mahdollisuus. Metsätiloja jopa ostetaan harrastuksen toteuttamisen paikaksi. Metsässä pidetään kuntoa yllä ja nähdään mielekkäästi työn tulokset kun omalla palstalla tehdään vaikkapa taimikonhoitotöitä, istutetaan taimia, tai poimitaan marjoja ja sieniä. Toisaalta useille metsänomistajille Stora Enson slogan "Metsänomistajan vapaapäivä" ei tarkoita metsätöiden itse tekemistä, vaan muiden mielekkäiden asioiden harrastamista. Metsä saattaa sijaitakin niin kaukana, ettei siellä ole mahdollisuutta käydä itse metsää hoitamassa. Monilla myös ns. työnteko haittaa harrastamista, eikä metsätöitä aina edes kiinnosta itse tehdä. Sitä vartenhan on metsäammattilaisiakin! Omaa roomalaista ohuen ohuesta langasta tehtyä kaulahuiviani en olisi edes osannut tehdä, mutta olen onnellinen huippukäsityötä edustavan huivin omistaja.

Onneksi niin käsitöissä kuin metsässäkin on mahdollisuus niin itse tekemiseen kuin valmiina hankkimiseen. Ainakin puunkorjuu ja konevoimaa vaativat työt, kuten maanmuokkaukset on usein järkevää teettää metsäammattilaisilla.

Rakkaita, perittyjä käsitöitä ja metsää yhdistää myös se, että niihin liittyy usein tunnesiteitä ja pitkäaikaisia perheen perinteitä. Ja jos tilan onkin itse ostanut, niin luultavasti siitä tulee myöhemmin sitten perillisten arvostama omaisuus. Monelle metsänomistus on vasta tulevaisuuden haave. Siihen asti voi vaikkapa neuloa säärystimiin metsäisiä aiheita ja kuluttajana nauttia hienoista puupohjaisista tuotteista.

Mukavia hetkiä vuonna 2012 omien harrastusten ja metsän parissa. Ja tervetuloa palveltavaksi Stora Ensoon!

Katja Turunen

”Musta talvi, musta mieli”. Näin synkeästi päätin edellisen kirjoitukseni. Nyt on jo toisenlainen mieli, kun vuodenvaihteessa satoi lunta. Ainakin hetken on maa valkoinen. Pohjois-Suomessa lunta on jo myydä asti, sen totesin omalla metsätilallani kahlatessani joulunpyhinä.

Joulukuun Terve Metsässä (s. 30-31) kerrottiin metsän merkityksestä ihmisen psyykeeseen. Tutkimusten mukaan 20 minuutin kävely metsässä alentaa verenpainetta 6 pykälää. Ihminen rentoutuu, stressi vähenee ja voi keskittyä muuhun kuin päivänpolttavien ja ”tärkeiden” asioiden perässä juoksemiseen. Edellytyksenä tietenkin, ettei pelkää metsää, mörköjä tai eksymistä. Metsä on siis jokapojan terveyskeskus.

Minun on helppo yhtyä Terve Metsän artikkelin Kalevi Korpelan ajatuksiin. Vaikka palasin omalta metsäreissultani hikisenä, märkänä ja fyysisesti väsyneenä, olin virkistynyt. Tarkoitus oli jatkaa kesken jäänyttä askaretta Hannun-päivänä, mutta sankka lumisade muutti suunnitelmaani. Niin, Rovaniemen seudulla ei Tapanina eikä Hannuna tuullut, vaan satoi lisää lunta. Samaan aikaan Sulkavan mökillä rytisi puuta nurin ja tuli uutta remontoitavaa.

Metsä on upea paikka ladata akkuja tai purkaa paineita. Jokaisella olisi hyvä olla oma mielipaikka, jossa voisi käydä verenpainetta laskemassa. Minulle metsä on parhaimmillaan, kun saan mennä sinne yksin, ihmetellä, katsella ja kulkea ilman varsinaista päämäärää. Ja aivan erityisen mukavaa käyskentely on omassa metsässä, jonka sopukat tunnen paremmin kuin kukaan muu. Harmi vaan että palstalleni on matkaa yli 600 kilometriä.

Juha Hanni

PS. Terve Metsän pitkäaikainen toimittaja Heikki Rönkä nimesi ”Mieli puhdistuu metsässä” lehden parhaimmaksi artikkeliksi. Ymmärrän hyvin, sillä Heikki on erityisen aktiivinen metsien hoitaja.

Miesmuistiin ei ole ollut näin vähäluminen talvi. Minun miesmuistini on noin 2 vuotta, enkä viitsinyt tarkistaa tätä varmaa tietoani Mette Mannoselta.

Joulukuun Terve Metsässä kerrottiin metsäkoneenkuljettajaa Mika Suvelan ajatuksia työstään. Jutun kuvat oli otettu viime talvena, kun Suonenjoella taisi olla liki metri lunta. Nyt ei taida olla kuin kuuraa maassa.

Mutta mitä jos lunta ei tulisikaan enää ikinä ja aina olisi musta talvi? Lumiaura- ja linkomiehille lumettomuus olisi selkeä tappio. Ei töitä, ei tuloja. Romurautaa olisivat lingot ja aurat. Tukkiauton kuljettajat varmaan tykkäisivät, kun kinokset eivät olisi vastuksena teillä ja varastoilla. Kukapa jäisi kaipaamaan tuiskun tukkimia tienpätkiä aamuyöstä? Ketjut olisi kuitenkin hyvä pitää mukana, jäätiköiden varalta. Lapin perukoilla pitkien talviteiden monttujen tasauksessa lumesta toki on hyötyäkin.

Pysähtyisikö korjuu metsissä lumen puutteeseen? Tarvitaanko lunta puunkorjuussa? Ensimmäisenä tulee mieleen lumipatjan maanpintaa ja juuristoa suojaava vaikutus. Etenkin kuusikoiden ja koivikoiden harvennuksissa. Mutta tarkemmin ajateltuna lumi ei ole välttämätöntä, etenkin jos maa on jäässä. Havuja ja risuja vain koneen alle, niin hyvä tulee. Metsänomistaja saisi hyötyä lumettomuudesta, kun kannot ovat matalia. Enemmän tyvipuuta pinoon ja euroja tilille. Eikä tulisi lumituhoja puihin. Harvennusjälki on parempaa, kun pöllyävä lumi ei estä näkyvyyttä. Ojien ylityksissä lumesta on hyötyä, täytteenä, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä. Metsäkoneissa on hyvät valot, joten senkään vuoksi valkea maa ei ole välttämätöntä. En minä keksi yhtään teknistä syytä, mihin lunta puunkorjuussa tarvitaan.

Puunostajan arki helpottuu lumettomana talvena. Metsässä on helppo kulkea, rajata korjuualuetta. Luontokohteet ja rajapyykit löytyvät helpommin, kun eivät ole lumen kätköissä. Viime talven metrinen puuterihanki käytännössä esti liikkumisen metsässä, yrittipä millä välineellä tahansa. Siis suksilla tai lumikengillä. Hidasta ja raskasta. Puunostajat tunnetusti pitävät autolla ajamisesta, eipä olisi umpihanki enää vastuksena metsäteillä, pääsee perille asti nappaskengissä. Taimikonperkauskin onnistuisi läpi vuoden.

Tämähän vaikuttaa siltä, että lumettomuushan on metsämiehen paratiisi. Kunhan vain maa on jäässä, niin homma toimii ja pyörät pyörii. Siitä huolimatta odotamme lunta ja lumettomuudesta puhutaan vakavalla äänensävyllä. Musta talvi on musta mieli.

Juha Hanni
Terve Metsä päätoimittaja
juha.hanni@storaenso.com
www.facebook.com/storaensometsa

Joululomalla piti opiskelijana yrittää vähän tienata taskurahaa. Metsätalon ilmoitustaululta luin: ’Kaupungin metsäosasto palkkaa opiskelijoita joulukuusivartiointiin’. Sinne siis! Pian olin pelkääjän paikalla pakettiautossa partioiden kaupungin lähimetsiä, missä nuorten näreiden elinkaari oli vaarassa kärsiä ennenaikaisen lopun taaton kirveestä. Säästö se on pienikin säästö ja veronmaksajana kaupungin metsän mieltäminen omaksi ei vaatinut liiaksi mielikuvitusta.

Kolme päivää kiertelimme metsäteitä yllätystä toivoen. Tuoreita kantoja toki löytyi, vaan ketään emme itse teossa tavoittaneet. Kahvilla istuimme ison osan aikaa ja sain lähemmin tutustua työkaveriini Penaan, tähän hyväsydämiseen, pesunkestävään byrokraattiin. Kolmantena päivänä, taisi olla jo aaton aatto, hän kutsui minut kotiinsa kahville kaupungin laidalle. Leppoisan kahvihetken jälkeen menimme vielä kävellen läheiseen kaupunkimetsään, kun huomasimme liikettä näreikössä. Sieltä tulikin mies kirves kädessä kohtuullisen isoa kuusta vetäen. ’Mutta Kalle, p-kele, mitä sä teet?’ No sehän oli metsäosaston miehen naapuri, joka näin verekseltään ei muuta keksinyt kuin tokaista: ’No, Pena, älä nyt, tästä samasta metästähän me aina ollaan sun kanssa kuuset haettu!’

Rauhallista, kuusivarkaista vapaata joulua kaikille,

toivoo
Ohto

Tunnustan myös itsekin todenneeni välillä, että kiirettä pittää. Jäinkin tässä miettimään, onko toisaalta hienoa olla kiireinen ja sitä kautta tärkeän, tarpeellisen ja ehkä ahkeran oloinen. Miltähän tuntuisi sanoa kollegalle tai pomolle, että kuule minulla ei ole mitään kiirettä ja aikaa riittää vaikka rauhassa kirjoitella joulukortteja ja keksiä pieniä yllätyslahjoja kaikille niille upeille ihmisille, joilta on vuoden mittaan saanut monta hienoa vinkkiä tai tukea projekteihin ja tarvittaessa sympatiaa, kun kaikki ei ole mennyt niin kun oli suunnitellut?    

Kaiken tohinan keskelle olen kehittänyt muutaman tavan, jotka pysäyttävät hetkeksi.

• Kouluttaja Marika Borg opetti laskemaan hiljaa mielessä numerot 1-180, mikä tarkoittaa noin 3 minuutin hiljentymistä. Tätä tapaa olen yrittänyt harjoitella, joskin huonolla menestyksellä.
• Sain metsänomistajalta palautetta hienosti hoidetusta metsäkaupasta ja hän toimitti minulle samalla upean kuvan sumuisesta syysaamusta Luonterilla.  Tallensin sen tietokoneeni taustakuvaksi. Kuva on auttanut keskittymään monena kiireisenä päivänä.
• Kotitöiden lomassa Nessa-koiramme syvä huokaus sohvan nurkasta palauttaa minut aina tähän hetkeen, kun tulee vain suunniteltua tulevaa ja välillä jopa murehdittua menneitä.

Olemme kehittäneet kiireiselle metsänomistajalle uuden Kiirus–palvelun. Palvelu sopii erityisesti metsänomistajille, joille metsäasioiden hoitaminen aiheuttaa päänvaivaa, jotka eivät tunne metsänsä rahallista arvoa tai omistavat pienehkön tilan, jonka asioita ei ole pitkään aikaan hoidettu kuntoon. Tarjoamme avaimet käteen palvelun, joka alkaa metsän mahdollisuuksien kartoittamisella ja tuottolaskelman laatimisella. Lisää tietoa: www.kiirus.fi.

Joulua odotellen

Merja Simonen

P.S. Kiirus -sana on murretta ja tarkoittaa meillä Suomessa pientä, melkein mukavaa kiirettä. Sana ei ole virallisesti suomenkieltä vaan se on vironkieltä ja Virossa se tarkoittaa nopeaa.

Pieni osa metsästä saatavasta puuraaka-aineesta löytää lopullisen käytttönsä kotimaassamme. Loppu päätyy mitä erilaisimpiin loppukäyttöihin heti ensimmäisessä elämässään. Usein tätä ensikäyttöä seuraa toistuvia uusiokäyttöjä.

Suomen puuta käyttävää teollisuutta usein arvostellaan siitä, että sillä on hyvä tarina kerrottavanaan, mutta se ei osaa sitä kertoa. Tämän haasteen edessä yritän kolumneissani avata erilaisten loppukäyttöjen kautta sitä maailmaa, jossa teollisuutena toimimme, niitä haasteita, joihin joudumme vastaamaan. Ennen kaikkea yritän kertoa suomalaiseen puuhun perustuvan tuotteiston ylivoimaisuudesta uusiutuvana ja kestävänä ratkaisuna rakentamisessa, pakkaamisessa ja viestintäteollisuudessa.

Toivon, että kertomani esimerkit saavat metsänomistajat ja puita työkseen jalostavat ammattilaiset tuntemaan ylpeyttä siitä, miten usein tietämättämme tuotamme kuluttajille iloa tuotteillamme. Kuluttajat ovat vaistonneet halpojen, synteettisten ratkaisujen kestämättömyyden ja valitsevat yhä useammin auringon voimalla tuotetun luonnontuotteen. Edelleen kehittämällä tuotteistoamme vastaamaan tähän haasteeseen, voimme uskoa suomalaisen puun kilpailukykyyn jatkossakin.

Terveiset Konjakin viinimessuilta
Kahden vuoden välein Cognac kutsuu luokseen alan tuottajat ja heidän toimitusketjuunsa kuuluvat yritykset kolmipäiväiseen tapahtumaan, jossa alan viimeisimmät innovaatiot ja uutuustuotteet esitellään. Avajaisesitelmässäni minulla oli mahdollisuus kertoa auringon voimalla tuotetusta pakkausvalikoimastamme, joka oivallisesti tukee alueen ylellisten luonnontuotteiden markkinointia. Kerroin, miten Euroopan metsät kasvaa rohisevat ennen näkemättömällä vauhdilla tuottaen sekunnissa raaka-ainetta 80 000:een kartonkiseen viinipakkaukseen tai 8 miljoonaan pulloetikettiin. Ylellisten merkkituotteiden viestinnässä mielikuvilla on tärkeä rooli: kuluttaja ilahtuu tajutessaan, että ihanteellisessa juomapakkauksessa sisältö ja ulkopakkaus muodostavat kestävän kokonaisuuden. Voisiko pullonkin korvata puupohjaisilla ratkaisuilla? Tämänkin asian parissa tekee töitä useat yritykset Tetra Pakin ohella http://www.foodproductiondaily.com/Packaging/Paper-wine-bottle-can-challenge-traditional-applications-GreenBottle
 
Pakkausjalostaja-asiakkaamme Konjakin alueella on tehnyt kolme vuotta töitä kehittääkseen patenttisuojatun shampanjapakkauksen, joka sisältää kartonkisen jääastian. Pakkaus on tehty tähtituotteestamme, Ensocoatista, jota valmistamme Imatran tehtaiden kakkoskoneella. Sellukartonkimme ylivoimainen sileys saa metalloidun pinnoitteen kiinnittymään virheettömästi. Kartongin pinta joustaa murtumatta, mahdollistaen erikoiskäsittelyn, jolla lisätään pinnan kosketuksen miellyttävyyttä. Ylellisen viimeistelyn kruunaa lakkaus, jolla kuvat ja tekstit saadaan nousemaan edustavasti esiin. Pakkaajat vaativat lisäksi korkeaa vaaleutta, jotta jopa kymmenväripainatus toistaisi lopputuotteelta vaadittavat hienoimmatkin sävyvaihtelut. Tätä varten Ensocoatin vaaleus on nostettu markkinajohtajuuteen.

95% Ranskan tuottamasta konjakista ja shampanjasta menee vientiin ja yhä useampi pullo yksilöpakataan kartonkiin ylellisyysvaikutelman luomiseksi. Tästä syystä pakkausmarkkina on voimakkaassa kasvussa ja meidän tulee huolehtia tehtaillamme siitä, että pystymme jatkossakin vastaamaan tuotteemme laatua koskeviin haasteisiin. Ylpeinä tulemme kuitenkin aina kertomaan, että raaka-aineenamme käytämme maailman kestävintä tavaraa, suomalaista puuta.  

Ohto Nuottamo

Lehden tekeminen on kolmen kuukauden puserrus, joka alkaa toimituskunnan palaverilla ja juttusuunnitelman ideoinnilla. Toistaiseksi, nyt kun takanani on neljä lehteä, ideoita on riittänyt yli tarpeen. Toivottavasti sitä päivää ei tule, että ideat ehtyvät. Kun juttujen haastattelut, taustaselvitykset ja kirjoittaminen etenee, tulee x-määrä yllätyksiä ja ratkaistavia asioita. Oikeastaan on mukava ratkoa ongelmia. Oma roolini lehden teossa on pitkälti toimituksen sparrausta, mietintätuokioita, ideointia ja ajattelua sekä viime kädessä hyväksyä lehti painoon. Itse tekstintuottamista on vähänlaisesti, vaikka kirjoittamisesta pidänkin.

Lehden teossa viimeisen kuukauden aikana tunnelma tiivistyy, kun tekstejä ja kuvia taitetaan lehdeksi. Alkaa kilpajuoksu määräaikoja vastaan ja luopumisen tuska. Tekstiä on liikaa, pitää tiivistää tai luopua jostain aiheesta kokonaan. Hyviä kuvia on yltä hypäten, hyvistä pitää valita paras kokonaisuuden kannalta. Loppuhuipennus lehden tekemisessä on valmiin vedoksen tarkastus. Se on verkonpaikkaajan hommaa, etsitään virheitä - toivotaan ettei löydy. Lopulta kun saan painetun lehden käteeni, olen siihen jo lopen kyllästynyt ja uuden lehden suunnittelu on alkanut.

Vain luettu viesti tavoittaa
Lehti tehdään lukijoita varten ja teitä on paljon, kun uusimman lehden painos on liki 150.000 kappaletta. Onnistuimmeko herättämään mielenkiitosi? Missä onnistuimme ja missä jäi parantamisen varaa, mitä jäit kaipaamaan? Otan mielelläni vastaan kommentteja ja toiveita. Niitä voit kirjoitella tämän blogin yhteyteen, facebookkin tai lähettämällä suoraan minulle.

Linkki joulukuun Terve Metsä -lehteen

Juha Hanni
Terve Metsä päätoimittaja
juha.hanni@storaenso.com
www.facebook.com/storaensometsa

Olen 28- vuotias maastohiihtäjä Joensuusta . Opiskelen hiihdon ohella Itä-Suomen Yliopistossa kauppatieteitä, sivuaineena metsätieteet.  Harjoituskauteni on sujunut ongelmitta, olen onnistunut tekemään ehjän harjoituskauden ja uskon ainakin harjoitelleeni  riittävästi . Olen ollut terveenä melkein koko vuoden, joten tavoitteena on tehdä hiihtourani paras talvi.  B-maajoukkueeseen kuulumisen myötä on leirivuorokausien määrä lisääntynyt huomattavasti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Toukokuun lopusta lähtien olen ollut omien laskujeni mukaan 80 vuorokautta harjoitusleireillä, joten melkein puolet kesästä ja syksystä vietän jossain muualla kuin kotona.

Paras tapa rentoutua ja palautua leirin rasituksista on mennä kesäisin mökille. Mökillä ollessani teen palauttavana harjoituksena hyvin usein metsätöitä tai vaihtoehtoisesti lähden koirani kanssa pitkälle sauvakävelylenkille suolle. Nämä päivät ovat minulle tärkeitä harjoituskaudella, koska saan mökillä viettäminä päivinä mielelle ja keholle lepoa.

Kilpailukausi on tullut jo avatuksi tätä kirjoittaessani, vaikka luonnon lunta ei juuri missään päin Suomea ole riittävästi maastohiihtoon. Monilla paikkakunnilla on säilötty lunta viime talvelta ja näin ollen on myös pystytty pitämään ensimmäiset kisatkin. Tulokseni kisoissa ovat parantuneet kisa kisalta, joka on hyvin tyypillistä minulle alkutalvesta. Vaikka tulokset ja kunto ovat parempia kuin aikaisempina vuosina, niin Rukan maailmancup jäi osaltani väliin, koska en mahtunut Suomen joukkueeseen. Harmitti katsoa kisat kotisohvalta, koska kotimaan maailmancup oli alkukauden päätavoitteeni. Mutta harjoitukset jatkuvat ja kunto tuntuu hyvältä seuraavia kovempia koitoksia ajatellen, joten seuraavissa kisoissa tavoitteena on hiihtää entistä kovempaa.

Lunta ja hiihtämään pääsyä odotellessa kannattaa kuntoilijoidenkin valmistautua alkavaan hiihtokauteen liikkumalla monipuolisesti. Kävely- ja juoksulenkkien ohella suosittelen myös kuntoilijoille kuntosalilla käyntiä, koska hyvä lihaskunto helpottaa hiihtämisen aloittamista sitten kun saadaan tarpeeksi lunta maahan.

Hyvää loppuvuotta ja joulun odotusta!

Kari Varis

Linkki: Val di Fiemmen MM-kisat 2013
Linkki: Sotshin Olympialaiset 2014

Suomessa tavattavia sammakkoeläimiä on viisi: sammakko, viitasammakko, rupikonna, vesilisko ja rupilisko.  Näistä sammakot ovat melkein kaikille tuttuja, mutta liskot oudompia.

Vesilisko (Triturus vulgaris)  tuli minulle tänä syksynä tutuksi, kun ne meinasivat vallata pihallani olevan suihkulähteen. Keväällä olivat ehtineet käydä kutemassa lampeeni ja siellä kehittyneet munista isoiksi liskoiksi. Syksyllä saapuivat 3-vuotiaat 6-8 cm aikuiset talvehtimaan ja valmistumaan kevään lisääntymiseen. Kyllä ne olisivat siellä saaneet elää, mutta joutuivat suihkupumppuun ja kuolivat.  Minun oli poistettava vesi lähteestä ja kuljetettava kiinni saamani vesiliskot kauempana sijaitseviin lampiin. Vesilisko ei viihdy virtaavissa vesissä niin sitä ei kannata viedä puroihin tai ojiin, sieltä liskot olisivat tulleet  takaisin. Vesiliskoja tavataan Etelä-Suomen matalissa virtaamattomissa vesissä. Kutuajan ulkopuolella eläin piilottelee päivisin kivien ja kantojen alla, liikkuu lähinnä öisin ja sateisella säällä. Se talvehtii horroksessa maalla erilaisissa maakoloissa, mutta myös vesien pohjassa.

Sammakotkin tykkäsivät suihkulähteestäni ja niitä ilmestyi sinne päivittäin. Poikani niitä sieltä pyydysti haavilla ja kuljetti läheiseen järveen. Kun sammakonkutu oli jossain lähellä kehittynyt pikkusammakoiksi, täyttyi kesällä pihamme suihkulähteet näistä muutaman sentin pituisista otuksista. Kehitimme niitä varten luonnollisen poistomenetelmän. Mato-ongella saamamme ahvenen, laitoimme lähteeseen missä se söi pienemmät sammakot,  vain kaikkein suurimmat uskalsivat jäädä. Talveksi niitä kuitenkin saapuu sinne useampiakin viettämään horrostaan, keväällä aloitetaan taas reviirikilpailu ihminen vastaan sammakkoeläimet. Sammakkoeläimistä pitävät ja niistä enemmän tietoa haluavat löytävät sitä seuraavasta linkistä http://www.sammakkolampi.fi/etusivu.html.

Sammakko Rana temporaria suihkulähteen reunalla

Lintujen talviruokinta

Talven lähestyessä alkaa luonnossa rauhoittumisen aika, metsissä ei paljon eläimiä ja lintuja näy. Nyt onkin hyvä aika laittaa linnuille ruokintapaikka pihalle, siitä on sitten katseltavaa koko talveksi. Lintujen tottuessa saamaan ruokaa säännöllisesti, ne eivät pihasta kauemmaksi lähde. Parasta ravintoa ovat auringonkukansiemenet, pakkasten saavuttua voidaan laittaa talia ja muuta rasvaa. Tämä menettely sen takia, ettei ravintoa sateessa ja lämmössä pilaannu. Näin syksyllä voi lintulaudalla poiketa myös viimeisiä kesän lintuja, kuten mustarastaita ja punarintoja. Näitä kesän lajeja ei kannata ruokintapaikalle yrittää jäämään, koska talven pakkaset ne yleensä tappaa.

Tänäkin syksynä tuli vietettyä viikonloppua vanhempieni mökillä Rautavaaralla. Heti mökille saavuttuamme päätimme uhmata äitini kanssa hirvikärpäsiä ja tarkastaa, josko varmasta puolukkapaikasta löytyisi ämpärillinen talven varalle.

Harvakseltaan olivat puolukat enää kasvaneet ja liikkuminen muutaman metrin korkuisessa männyn taimikossa, joskin peratussa, oli hankalaa.  Pari tuntia kierreltyämme saimme yhden ämpärin täyteen ja siinä palatessamme autolle huomasin selittäväni metsäammattilaisen ottein, että se on tämäkin taimikko jo 15 vuotta vanha, niin ettei ole ihme, jos entinen upea puolukkapaikka ei enää tuota ämpäreitä täyteen hetkessä niin kuin silloin 15 vuotta sitten heti metsänuudistamisen jälkeisinä vuosina. Muistelimme yhdessä, miten tyttäreni olivat hyppineet pienten marjakorien kanssa juuri ja juuri pystyssä pysyen mättäältä toiselle.

Illalla sitten päätimme kummityttöni Nean kanssa hakea suppilovahverot sienikastikkeeseen aina varmasta paikasta, vain muutaman sadan metrin päästä mökiltä. Taas metsäammattilainen vähän nolona joutui selittämään, että nyt on näköjään naapuri myynyt isot kuuset sahalle ja mätästyksen jälkeen oli istutettu hienot kuusen taimet. Eipä sieltä mättäiden lomasta suppilovahveroita löytynyt ja jouduimme palaamaan tyhjin käsin. Onneksi paluumatkalla näimme harvennetun koivikon läpi upean hirviuroksen tutulla reitillään järven rantaan ja viimeistään puron pohjalla hyppely vei harmistuksen mennessään niin tytöltä kuin pieneltä koiraltamme.

Näin metsä tarjoaa kiertokulkunsa aikana erilaisia antimia niin meille ihmisille kuin metsän eläimillekin. Välillä muutos maisemassa ei tunnu mukavalta, mutta ajan kanssa silmä tottuu uuteen maisemaan ja vuosien kuluessa uudistuneesta luonnosta voi löytää taas uusia yllätyksiä, jopa myytäväksi kelpaavan tukkileimikon. Tulihan se metsäammattilaisenkin unelma sieltä loppujen lopuksi!

Mukavia metsäretkiä

Merja Simonen

Lisää tietoa metsän- ja luonnonhoidosta

Viime viikolla pisti korvaani useampaankin eri otteeseen tiedotusvälineistä lausahdus, että puulla ei ole kysyntää tai että puun kysyntä laskee! Aloin miettimään, mistä on kysymys, kun omassa työssäni taistelen koko ajan puun riittävyyden kanssa. Mistä saadaan taas ensi vuonna hankittua reipas 20 miljoonaa kuutiota puuta ja pääosin Suomesta - Suomen yksityismetsistäkin lähes 10 miljoonaa kuutiota.

Monesti todetaan hyvin yleisesti sen kummemmin miettimättä puuvirtoja, että puun kysyntä on Suomessa laskenut tehtaiden sulkemisten johdosta. Me taas teollisuuden edustajina kerromme, että puulla on hyvä kysyntä ja että suomalaista puuta tarvitaan – meillä Stora Ensossa jopa ennätysmääriä. Osaltaan tässä ovat molemmat oikeassa, kysymys on loppujen lopuksi tarkastelunäkökulmasta ja siitä puhutaanko puun käytöstä raaka-aineena vai Suomesta haluttavasta puumäärästä. Kysymys – Onko puulla kysyntää vai ei - tuntuu olevan meillä Suomessa ainainen erimielisyyskysymys. Sillä tehdään mielestäni myös jonkin verran politiikkaa!

On totta, että Suomessa sijaitsevien teollisuuslaitosten puunkäyttö on pienentynyt huippuvuosista. Tämän vuoden puunkäyttö on PTT:n ennusteen mukaan reipas 61 miljoonaa kuutiota, kun puunkäyttö oli parhaimmillaan yli 70 miljoonaa kuutiota. Sellu- ja paperitehtaita on suljettu. Sahoja on lakkautettu ja tuotantomäärät ovat huippuvuosista laskeneet, osaksi kannattamattomina mutta osaksi myös siksi, että tukkia ei Suomesta enää huippuvuosien tapaan tule tarjolle. Samaan aikaan puun tuonti Suomeen on laskenut huippuvuosista suuruusluokaltaan 10 miljoonaa kuutiota. Eli loppujen lopuksi puun kysyntä Suomesta on säilynyt samalla tasolla - jopa hivenen noussut.

PTT:n viime viikolla julkistaman ennusteen pääviesti oli, että ensi vuonna puun kysyntä ja käyttö laskee Suomessa. Ennusteen mukaan puunkäyttö laskee noin 60 miljoonaan kuutioon tämän vuoden 61,4 miljoonasta kuutiosta eli 3 %. Vastaavasti todetaan myös, että puunkäyttö nousee tänä vuonna 3 %:a vuodesta 2010. Tältä pohjalta – noin 1 miljoonan kuution käyttöennusteen lasku - toteamus oli, että puun kysyntä on vaimeaa ja tähän tiedostusvälineetkin ”uutis- tai tarkoitushakuisesti” tarttuivat!

Onko siis viesti mielestäsi oikea vai jääkö reipas miljoonan kuution vaihtelu ennusteen tarkkuusrajojen sisään? Onko muutos niin suuri, että on oikeutettua otsikoida, että puun kysyntä on vaisua? Onko tämä tarkoitushakuista tulkintaa? Vai miten asiaan pitäisi suhtautua?

Minusta miljoonan kuution muutos puun käytössä, kun puhutaan tasosta 60 miljoonaa kuutiota, ei vielä oikeuta tulkitsemaan, että puun kysyntä laskee tai on vaimeaa, varsinkin kun kyse on vielä täysin ennusteesta! Toisaalta siinä ei ole virhettä, mutta viesti on mielestäni suomalaisille metsänomistajille väärä. Ei mielestäni ole myöskään oikeaa suhtautumista, että Suomessa voidaan kertoa puulla olevan hyvän kysynnnän vain silloin kun teollisuus käy täysillä. Myös alenevan tuotekysynnän aikana, teollisuuden on valmistettava tuotteita ja oltava kannattavaa, ja siihen tarvitaan merkittäviä määriä suomalaista puuta eli puulla on silloinkin hyvä kysyntä ja puukaupan olisi käytävä – tasaisesti.

Eli puuvirtojen ja –tarpeiden perusteelta tarkasteltaessa mielestäni toteamus pitäisi olla, että puun kysyntä jatkuu suomalaisista metsistä hyvänä.

Varmaan joku toinenkin tunnistaa tunteen, että pitäisi hoitaa joku arkinen homma, vaikkapa korvaushakemus vakuutusyhtiöön, mutta ei millään saa aikaiseksi. Hommaan voi kulua loppujen lopuksi vain 15 minuuttia, mutta se  aloittamisen vaikeus! Homma hoituu sitten kun on ihan pakko eli deadline häämöttää. Puhumattakaan, jos kyseessä on asia, jota ei osaa itse hoitaa ja pitäisi ottaa yhteyttä asiantuntijaan. Yleensä tulee kysyttyä tuttavilta ja työkavereilta neuvoa, miten he ovat hoitaneet asian ja voisiko joku suositella luotettavaa tahoa, johon saa helposti yhteyttä. Eli luotettavuus ja helppous! Nykyisin tietysti ensin sitä googlettaa ja etsii tietoa netistä, jos on edes hajua oikeista hakusanoista. Esimerkiksi näille sivuille tulijoilla on perinteisesti käytössä vaikkapa sanat puun hinta, Stora Enso Metsä ja puukauppa.

Yritin näin metsäammattilaisena miettiä, että vaikka metsänomistaja kokisi metsäasioiden hoidon tärkeäksi, mutta jos asialla ei tunnu olevan niin kiire, niin se vaan tahtoo jäädä tekemättä. Kaiken lisäksi me metsäammattilaiset puhumme vielä aivan omaa ”metsäkieltämme”  -  ota siitä nyt sitten selvää ja metsänhoitoon liittyy niin paljon erilaisia asioita. Mietin, että auttaisikohan tähänkin ”oma valmentaja” , kuten viime aikoina on alkanut tulla tavaksi monilla muilla elämänalueilla, urheilusta nyt puhumattakaan? Eli oma ”metsävalmentaja”! Valmentajahan ei sitten määrää eikä neuvo, mitä pitäisi tehdä, vaan yhdessä valmennettavan kanssa etsii hänelle sopivat tavat hoitaa asia ja ehdottaa vaihtoehtoja. Ja mikä tärkeintä kannustaa ja tekee asioiden hoitamisesta tavoitteellista ja luistavaa.

Meillä Stora Ensossa olisi tarjolla hyviä henkilökohtaisia ”valmentajia” metsänomistajille niin suuremmissa kaupungeissa kuin siellä metsäsi lähellä. Otahan rohkeasti yhteyttä ja sovi heti ensimmäinen ”valmennusaika”: linkki yhteydenottosivulle. 

Mukavia yhteisiä valmennustapaamisia.

Merja Simonen
metsänhoitaja, valmentaja

Kuumana kesäpäivänä ei varmaan ensimmäisenä tulisi mieleen lähteä tarpomaan suolle, vaan hakeutua viileiden vesien lähelle tai olla vain varjossa. Soille kannattaa lähteä liikkumaan kaikkina vuodenaikoina, mutta näin sydänkesällä sieltä löytää mielenkiintoisia kasveja ja hyönteisiä. Parhaita soita ovat mielestäni ne suot, joilta löytyy pieniä lampia tai puroja.

Erilaisia hyönteisiä suon äärellä.
Suolammilla viihtyvät erilaiset hyönteiset. Niistä pystyt parhaiten havaitsemaan veden pinnalla liikkuvat vesikirput, ilmassa lentävät sudenkorennot sekä perhoset. Veden pinnalla liikkuvat vesimittarit ovat petoja, jotka saalistavat pienempiä hyönteisiä. Ne imevät ravinnon veden varaan joutuneista hyönteisistä. Suomessa on useita vesikirppulajeja: toiset hiippailevat tai luistelevat veden pinnalla, kirppujen vatsapuolella on karvapeite joka hylkii vettä ja estää niiden kastumisen. Vesimittarit pysyttelevät rannan kasvillisuuden läheisyydessä ja tyynellä lähtevät lammen selälle.

Aurinkoisena tuulettomana päivänä voit suolla nähdä useita eri perhoslajeja. Osa niistä tulee muualta lentelemään, mutta tietyt lajit ovat erikoistuneet soihin. Hopeatäplistä ja sinisiivistä löytyy lajeja, joita näet vain tietyillä suotyypeillä, nämä ovat erikoistuneet käyttämään suon kasveja ravinnokseen. Soilla yleisesti kasvava suoputki on Suomen kauneimpiin kuuluvan ritariperhosen toukan ravintokasvi. Kasvustosta voi heinäkuussa löytää useita toukkia. Perusväriltään vihreät, noin 5cm pitkät, toukat syövät suoputken kokonaan vain varren jäädessä pystyyn.

Sudenkorennot kuuluvat kesään.
Mielestäni kauneimmat hyönteiset, mitä soilla tulee vastaan, ovat sudenkorennot. Nämä kuuluvat ehdottomasti kauniiseen kesäpäivään. Korennot lentävät auringonpaisteessa, pilvisinä päivinä ne ovat paikallaan liikkumatta. Toiset lajit lentävät partioimassa metsänreunassa ja toiset lajit tähystävät paikallaan saalistaan. Sudenkorentoja tavataan Suomessa 54 lajia, toiset ovat hyvinkin yleisiä ja toiset esiintyvät vain tietyllä alueella maassamme. Sudenkorennot esiintyvät vesistöjen lähellä, niiden toukat elävät vedessä mistä ne nousevat ylös muuttuakseen aikuisiksi korennoiksi. Toukat ovat petoja, jotka syövät hyönteisistä aina kalanpoikasiin asti. Ensimmäiset lajit lähtevät lentoon huhtikuun lopulla ja viimeisiä nähdään lokakuussa. Sudenkorentojen soidinmenoaon erikoinen: koiras laittaa perälisäkkeensä naaraan niskassa olevaan koloon. Näitä toisissaan kiinni olevia tandem-asennossa lentäviä korentoja näet veden päällä liikkumassa. Puun oksalla tai kasveilla huomaat varsinaisen parittelun tapahtuvan: naaraan kiinnittyessä takaruumiillaan koiraaseen muodostuu sydämen muotoinen kuvio. Runoilijat ovat saaneet inspiraatioita tästä näystä ympäri maailmaa: se onkin rakkauden yksi tunnus, joka löytyy luonnosta.

Sudenkorentoja voi löytää suolta useampia eri lajeja. Isoimmat ovat ukonkorentoja ja pienimmät tytönkorentoja. Sudenkorentojen nimet yrittävät kertoa jotain lajista: ne ovat hyvin omaperäisiä kuten lummelampikorento, punasyyskorento tai sulkakoipikorento. Lajien tunnistaminen onkin vaikeampaa ja se vaatii perehtymistä moniin asioihin. Jotkut lajit tunnistetaan siipien laikuista, naaman väristä tai perälisäkkeistä ja takaruumiin kuvioinnista.

Hyvää tunnistusapua saat seuraavasta linkistä: http://www.sudenkorento.fi